Tomi Lindgren ja Susanna Mäkinen sanoivat tahdon keskellä yötä.
Tomi Lindgren ja Susanna Mäkinen sanoivat tahdon keskellä yötä.
Tomi Lindgren ja Susanna Mäkinen sanoivat tahdon keskellä yötä.
Tomi Lindgren ja Susanna Mäkinen sanoivat tahdon keskellä yötä.

Mikä saa 30 vuotta seurustelleen parin haluamaan naimisiin? Ehkä se, että Tikkurilan seurakunnan pappi sai lyömättömän idean.

Keskiaikaisen kirkon holvien alla ei voi muuta kuin henkäistä ihastuksesta. Syksyn hämärässä illassa ulkotulet leimuavat linjassa ja valkoiset hääpuvut lepattavat kauniissa rivissä. Näkymä on uskomattoman hurmaava – ja samaan aikaan hämmentävä. Kuka haluaa jonon kautta naimisiin? Moni.

Ovien edessä pyöriskelee yksi keski-ikäinen pariskunta muita levottomammin.

– Tultiin vähän tutkailemaan, että jos sitä itsekin ensi vuonna uskaltaisi, pari nyökyttelee ja katoaa pian pois.

Papilla ei meinaa aika riittää

Pyhän Laurin kirkon pihalla katselee ympärilleen myös Tikkurilan seurakunnan pappi Heikki Leppä. Hieman taitaa pappia jännittää itseäänkin; edessä on vilkas ilta. Kello on puoli kahdeksan, ja vihkimiset alkavat puolen tunnin päästä.
Ensimmäisellä kerralla vuonna 2009 paikalle saapui peräti yli sata paria, joista syntyivät pitkät jonot kirkon pihalle. Silloin Heikki huhki alttarin takana kahteen asti yöllä.

Tänäänkin pappien aika on kortilla, sillä pareja vihitään sekä alttarilla että pienessä asehuoneessa kirkon takaosassa. Heikki myös haastattelee kaikki parit ennen vihkivuoron alkamista. Kukin pari saa valita oman vihkikaavansa tarjotuista vaihtoehdoista.  Ennakkovarauksia ei voi tehdä, paikalle saavutaan esteettömyystodistuksen ja henkilöpaperien kanssa.

– Haluamme tarjota pareille valmiiksi suunnitellun illan. Ilman television hääohjelmista tuttua stressiä, jota syydetään nyt joka tuutista, Heikki kertoo.
Heikkiä saa kiittää siitä, että tummenevassa illassa voi alttarille kävellä vaivattomasti ja sanoa ”tahdon”. Hän keksi aikoinaan tämän tapahtuman, joka mahdollistaa spontaanin ja helpon tavan avioitua.

Koskettava tarina: Kun pappi paloi loppuun

Meno kuin rokkikeikalla

Häämarssilistassa on kaksitoista kappaletta, ja se jakaa vihkivuorot erilaisiksi teemoiksi. On Mendelssohnia, Wagneria ja kotimaisena vaihtoehtona Toivo Kuulaa.  Samalla kun yksi pareista tekee vielä toivomustaan Prinsessa Ruususen häämarssista,  Susanna Mäkinen, 44, ja Tomi Lindgren, 31, odottavat jo vuoroaan.  Ihan pian heidän suhteensa olisi virallistettu.

Pappi vertaa hääyön fiilistä rock-konserttiin. Ensin jonotetaan sisään, sitten yritetään saada paras paikka lavan vierestä.

– Jos haluamaansa paikkaa ei saa, pettyy kyllä hiukan, mutta pettymys unohtuu nopeasti kun itse keikka alkaa. Edeltävät vihkimiset toimivat oman vihkimisen lämppäreinä, Heikki kuvailee. 

Pikaisen vihkimisen jälkeen Susanna ja Tomi siirtyvät suoraan ulos kirkosta ja pihalle. Siellä odottavat halauksia jakavat omaiset. Tunteet ovat pinnassa, ja hääpari kuivaa kyynelvanoja poskiltaan.

– Tapasimme internetissä. Viiden vuoden seurustelun jälkeen tuntui, että nyt oli sopiva aika avioitumiselle, Tomi kertoo.

Susanna suosittelee sitä erityisesti kaikille niille, jotka haluavat mennä naimisiin vaivattomasti, mutta juhlavasti.

Kun suurimmat tunnekuohut ovat ohi, Lindgrenit suuntaavat kotiin syömään ja lepäämään. Juhlat sukulaisille ja ystäville pidetään vasta huomenna.

Lue lisää: yli 50 ideaa juhlapöytään - voileipäkakuista täytekakkuihin

Hyvä oppi ensimmäisestä hääyöstä

Vantaan häähumussa näkee monenikäisiä pareja ja erilaisia juhlatyylejä. Useimmilla morsiamilla on päällään valkoinen hääunelma, mutta avioituvien joukossa on myös heitä, jotka ovat arkisesti pukeutuneita. Osa haluaa naimisiin jopa salaa läheisiltään, ilman hössötystä.

– Tämähän on sellainen tapahtuma, johon voi kysäistä puolisoaan aamupalalla Hesarin yli, että hei, haluaisitko mennä naimisiin, Heikki Leppä luonnehtii.
Hänen mukaansa suurin osa tapahtumaan saapuvista pareista on ollut yhdessä pitkään. Tämän Heikki oppi jo ensimmäisessä hääyössä, vaikka odotukset olivat toiset.

– Yllätyin todella, sillä olin kuvitellut että tapahtumaan saapuisi paljon nuoria pareja. Kirkko täyttyikin 30 vuotta yhtä pitäneistä pariskunnista, joiden hääsuunnitelmat olivat aikoinaan päässeet hautautumaan arjen kiireiden alle, Heikki muistelee viiden vuoden takaisia tunnelmia.

Lue lisää: Yhteiskuvasta voi näkyä pitkän liiton salaisuus

Eron jälkeen yhteen

Hääyön toinen vihittävä ryhmä muodostuu heistä, jotka avioituvat keskenään toista kertaa.

– Olen vihkinyt monta sellaista kertaalleen eronnutta paria, jotka ovat rakastuneet uudelleen kuljettaessaan viikonloppuisin lapsiaan toistensa luokse. He ovat huomanneet eron jälkeen haluavansa palata takaisin yhteen.

Lue lisää: Ruma ero, osaanko sen jälkeen enää rakastaa?

Tapahtumassa on nähty myös tuplahäitä. Heikki epäilee, että sellaisten ehdottaminen on rennossa hääyössä helpompaa: pikahäissä ystäväpariskunta ei koe kuokkivansa toisen hääparin tilaisuuteen.

Entäpä pappi itse? Heikki kertoo olleensa naimisissa 36 vuotta, ja häät olivat perinteiset. Minkälaiset häät hän valitsisi tänä päivänä?

– Meillä on yhtä pitkä liitto takana kuin yhtä pitkään monet vihkimistäni pareista ovat asuneet yhdessä. Vaikea sanoa, mitä tekisimme tänä päivänä. Silloin nuorena perinteiset häät tuntuivat tärkeältä tapahtumalta, Heikki tuumii ja kiiruhtaa takaisin töihin.

Taustaa: Yksin elävät voivat huonommin kuin parisuhteessa olevat

Aikuinen morsian - lue tämä! 7 upeasti muotoilevaa alusasua

”Enää ei tarvitse salailla”

”Tapasimme toisemme työpaikalla, ja olemme asuneet yhdessä kymmenen vuotta. Avioliitto oli pitkäaikainen toiveemme. Häät vain ovat nykypäivänä joko elämää suurempi spektaakkeli tai koruton hetki maistraatissa. Hääyö tuntui meille sopivimmalta tavalta virallistaa suhteemme.
Halusimme häät ilman hössötystä, mutta kivassa paikassa. Pyhän Laurin kirkko on juhlava ja tunnelmallinen kirkko. Häämarssimme oli Toivo Kuulan Häämarssi. Se ei ollut ykkösvaihtoehtomme, mutta emme halunneet myöhäisempää aikaa. Vuoromme oli varttia vaille yksitoista illalla. Alussa jännitti hieman, mutta pappi Satu Huttusen lämmin puhe oli niin kannustava, että jännitys katosi ja vaihtui liikutukseen. Enää ei tarvitse salailla, vaan on aika kertoa sukulaisillekin, että menimme naimisiin.
Hääyö sopii periaatteessa kaikille pareille, mutta kannattaa ajatella myös häävieraita. Lapsille ja vanhuksille voi olla raskasta odotella yhteentoista tai jopa puolille öin. Meillä kun ei ollut muita mukana, pystyimme omaa vuoroa odotellessamme käymään kotona.”

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.

Ruotsissa eläkkeelle voi jäädä 61-vuotiaana, mutta Kreikassa ja Islannissa vasta kuusi vuotta myöhemmin. Eläkeikää nostetaan ympäri Eurooppaa, ja tavoitteena on jopa 72 vuoden alaikäraja. Yksi maa kulkee kuitenkin vastavirtaan.

Suomalaiset pääsevät vanhuuseläkkeelle nuorempina kuin keskimäärin muut eurooppalaiset eli 63-vuotiaina. Halutessaan he voivat kuitenkin jatkaa töissä 68-vuotiaaksi. Myös Ruotsissa ja Norjassa on aloitusikä joustaa. Ruotsissa se on 61–67 ja Norjassa 62–75 vuotta.

Ruotsissa alaikäraja on Euroopan alimpia. Ruotsalaisia aikaisemmin eläkkeelle pääsevät vain slovakialaiset, itävaltalaiset ja puolalaiset naiset. Heidän kotimaissaan on yhä käytössä erilliset eläkeiät naisille ja miehille.

Eläketurvakeskuksen erityisasiantuntijan Niko Väänäsen mukaan yleinen suuntaus on, että erottelusta luovutaan. Hänestä naisten alempi eläkeikä ei ole kovin järkevä, saati tasa-arvoinen.

– Naisten eläkkeet jäävät paljon matalimmiksi kuin miesten, hän huomauttaa.

Suomessa eläkkeeseen vaikuttaa eniten, kuinka paljon töitä on tehnyt ja palkkaa saanut. Vaikka järjestelmät vaihtelevat paljon eri maissa, työ on muuallakin pääsääntöinen vanhuuseläkkeen kertymisperuste.

Juuri eläkkeen suurentamiseksi moni ruotsalainenkin jatkaa töissä 61 vuotta täytettyään. Suomessa väkeä yritetään kannustaa pysymään töissä rahalla eli lykkäyskorotuksella. Jos eläkettä ei ota maksuun heti eläkeiän alarajalla, sitä korotetaan 0,4 prosenttia joka työkuukaudelta. Myös työnteko kerryttää lisää eläkettä.

Pääosa jatkaa töissä 65-vuotiaaksi

Maltalla alaikäraja on 62 vuotta. Slovakiassa myös miehet ja Unkarissa kaikki pääsevät niin ikään eläkkeelle alle 63-vuotiaina. Virossa, Tsekissä ja Liettuassa raja on hieman yli 63 vuotta.

Euroopan tavallisin eläkeikä on 65 vuotta. Sitä noudatetaan Belgiassa, Britanniassa, Bulgariassa, Itävallassa miehille, Kyproksella, Luxemburgissa, Romaniassa, Sloveniassa, Sveitsissä ja Tanskassa. Useissa maissa raja on muutaman kuukauden tuotakin korkeampi. Irlantilaiset pääsevät eläkkeelle 66-vuotiaina.

Osana talouskriisin ratkaisua Kreikan eläkeikä on nostettu 67 vuoteen. Yhtä korkea se on Islannissa. Väänäsen mukaan islantilaiset saattavat jatkaa työn tekoa tämän jälkeenkin.

– Islanti on hämmästyttävä maa, siellä tehdään maailman pisimpään töitä.

Tanska tähtää 72 vuoden alarajaan

Länsimaissa väki vanhenee ja elää yhä pidempään. Eläkeikiä halutaan nostaa, jotta nuorten maksutaakka ei paisuisi kestämättömäksi. Kansainväliset talousorganisaatiot ja Euroopan komissio ovat suositelleet korotuksia, mutta maat päättävät itse järjestelmistään ja ikärajoistaan.

Moni maa aikoo korottaa alaikärajan vähintään 65 vuoteen kymmenessä vuodessa. Yksi korottajista on Suomi, jossa alaikäraja nousee ensi vuodesta lähtien kolmella kuukaudella jokaista ikäluokkaa kohden. Myös yläikäraja nousee vastaavasti.

Vuonna 2030 eläkeikä sidotaan elinajan kehitykseen ja vahvistetaan jokaiselle ikäluokalle erikseen.

Moni maa nostaa eläkeikäänsä rivakammin kuin Suomi. Esimerkiksi Alankomaat ja Tanska aikoo ottaa 67 vuoden alarajan käyttöön viiden vuoden päästä. Espanja, Tanska, Saksa ja Ranska tavoittelevat samaa, mutta niiden tahti on edellisiä hitaampi.

Suomen alarajan on ennakoitu olevan 67 vuotta vuonna 2050. Tanska tähtää tätäkin korkeammalle, sen eläkeiän on arvioitu olevan tuolloin 72 vuotta.

Puola laski eläkeikäänsä

Muista poiketen Norja, Ruotsi ja Luxemburg eivät ole päättäneet korottaa eläkeikäänsä.

Puola puolestaan on täysi poikkeus: Se on juuri laskenut eläkeikäänsä. Väänäsen mukaan syynä oli vaalilupaus. Hallitukseen noussut puolue oli luvannut, että aiempi nosto perutaan ja alaikäraja palautetaan 65 vuoteen.

Väänäsen mielestä alhaisen eläkeiän maita ei juuri kannata kadehtia.

– Maat ovat erilaisia ja palkkojen ja eläkkeiden suuruus voi olla aivan toinen kuin Suomessa. Varhainen eläköityminen voi tarkoittaa erittäin pientä eläkettä.

jonku

Muualla voisit olla jo eläkkeellä – tämän ikäisenä eri maissa lopetetaan työt

Eriarvoisuus kukoistaa monissa asioissa, eläke iänkin suhteen. Jotku voittaa miljoonia lotoissa ja useilla on hyvän palkan virka voidakseen siirtyä sohvalle tai Portukaliin nuorena. Tavallisen työläisen vanhuus on jatkoa jo nuorena aloittamalleen raskaalle raatamiselle terveydensä kustannuksella. joten jokaisella on oma, henkilö kohtainen "mitta" eläkkeelle siirtymisen iän suhteen mutta sitä ei ilmeisesti verorahoja tarvitsevat voi tottaa huomioon kun heidänkin palkat on jonkun maksettava.
Lue kommentti