Suloisissa sesonkikoristeissa limittyy ja lomittuu hauskasti monia perinteitä, historiallisia kerrostumia ja uskonnollisia symboleja.

Kristillinen pääsiäisperinne kohtaa pääsiäisen kuvastossa ainutlaatuisella tavalla esikristillisen tradition.

Pääsiäisen vahvin symboli, muna, on jo kristinuskoa vanhempi elämän tunnuskuva. Euroopassa palvottiin jo muinoin saksilaista kevään hedelmällisyyden ja maanviljelyksen jumalatarta Easia, jonka symbolina oli muna.

Myös Kalevalan pohjana olevissa kansanrunoissa maailma sai alkunsa munasta. Kananmuna soveltui myös hyvin kristityille ylösnousemuksen symboliksi, sillä munan kuori on kova ja eloton, vaikka sen sisällä on elämää.

Juutalaiseen pääsiäiseen taas kuuluvat kovaksikeitetyt munat uuden elämän symboleina, ja heidän arvellaan omaksuneen perinteen kenties muinaisten roomalaisten vuotuisista kevätjuhlista.

Ensimmäiset tiedot maalattujen pääsiäismunien antamisesta ovat peräisin 900-luvulta, Tessalonikin luostarista. Suomeen pääsiäismunaperinne saapui ortodoksiperinteen mukana 1800-luvulla ja yleistyi hiljalleen kanankasvatuksen yleistymisen myötä.

Katso yli 20 pääsiäisen reseptiä tästä.

Tipuelämää ja hedelmällisiä pupuja

Iloisen keltaisia kananpoikia hyppii ja temmeltää vanhanaikaisissa pääsiäisjulisteissa, koristeissa ja somien pikku pastilliaskien kansissa.

Tiput symboloivat pääsiäisperinteessä uutta elämää ja sulautuivat siksi jo varhain luontevasti kristilliseen pääsiäissymboliikkaan.

Pääsiäisenä munat tuo usein kuitenkin pupu, mutta esimerkiksi Sveitsissä samaa työtä toimittaa käki ja Saksassa muun muassa kettu tai hanhi.

Munien jakoon liittyi nopeasti myös kasvatuksellista sanomaa, sillä perinteen mukaan pupu palkitsi munilla vain ahkeria ja  hyvätapaisia lapsia.

Pitkäkorvainen munien lahjoittaja kuulostaa ehkä hieman kaukaa haetulta, mutta senkin historia juontuu esikristilliselle ajalle ja vanhaan hedelmällisyysmyyttiin.

Jänis kun on tunnettu nopeasta ja tehokkaasta lisääntymiskyvystään.

Luudalla lenteleviä henkiä

Pääsiäisnoita-perinne sen sijaan ei ole niin elämänmyönteinen ja harmiton kuin koristeissa veikistelevien pikku eläinten, mutta siinäkin yhdistyvät vanhat kansanuskomukset ja kristillinen sanoma.

Ennen uskottiin, että Jeesuksen kuolinpäivän, pitkäperjantain, ja ylösnousemuspäivän, eli pääsiäissunnuntain välisenä lauantaina, Jumalan suojeleva vaikutus olisi heikoimmillaan ja silloin juuri noidat pääsisivät mellastamaan.

Juuri siksi pahojen henkien karkottamiseksi poltettiin muun muassa pääsiäiskokkoja.

Lähteet: Karjalainen: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. Karjalainen, Korhonen, Lehtonen: Uusi ajantieto.

Maltillinen haravointi ja nurmikonleikkuu auttavat nyt parhaiten pihanurmea selviämään talven koettelemuksista. Puutarha-asiantuntijan neuvoilla pääset keväällä nauttimaan vehreästä pihasta. 

Oikea leikkauskorkeus ratkaisee, missä kunnossa nurmikko paljastuu keväällä lumen alta. Syksyllä nurmikko kerää vararavintoa juuristoonsa ja siksi nurmen leikkauskorkeus pitää nostaa viiteen senttiin. Näin yhteyttävää lehtipinta-alaa on enemmän.

Vaikka nurmikon ajaminen jo kesän jälkeen kyllästyttäisi, säännöllistä leikkuuta ei voi lopettaa. Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula suosittelee, lyhentämään syysnurmea vain yksi–kaksi senttiä kerrallaan. Leikkuujätettä tulee tästä vähän, joten se voi jäädä lierojen ravinnoksi. 

− Turmiollisin tilanne syntyy, jos nurmikon annetaan kasvaa syksyllä vapaasti, ja sitten kerralla nurmikko leikataan lyhyeksi. Tällöin nurmikon kasvuun käyttämää energiaa häviää leikkuujätteeseen ja nurmikko joutuu käyttämään uusien lehtien kasvattamiseen talven varalle keräämiään ravintovarastoja. Tällainen nurmikko ei ehkä viherry ensi keväänä, Kerttula varoittaa.

Kun päivälämpötila laskee alle viiden asteen, nurmikko lopettaa pituuskasvunsa. Silti nurmikko jatkaa yhteyttämistä, kun valoa on riittävästi. Tässä vaiheessa nurmikon korkeuden pitäisi Kerttulan mukaan olla viisi senttiä.

−  Myös liian pitkäksi jätetty nurmikko on altis talvituhoille. Erilaiset homeet ja haitalliset sienet muhivat liiskaantuneessa ja tiiviissä nurmikerroksessa. Etenkin lumihome vaivaa pitkäksi jääneitä nurmikkoja sellaisina talvina, jolloin lumi sataa ennen kuin maa on jäätynyt, 

Yksittäiset pudonneet lehdet voi Kerttulan mielestä jättää nurmikolle haravoimatta.

– Ne maatuvat talven aikana ja ravitsevat nurmikkoa. Kovat ja hitaasti hajoavat lehdet, kuten vaahtera ja tammi, kannattaa ajaa silpuksi ruohonleikkurilla. Näin pieneliöiden on helpompi hajottaa niitä.

− Jos nurmikolla näkyy syksyllä pelkkiä lehtiä eikä lainkaan nurmikkoa, on aika ottaa harava käteen ja rapsutella nurmikkoa esiin. Puiden alla olevaa paksua lehtikerrosta voi levittää laajemmalle alueelle, Kerttula opastaa.

Viimeiset lehdet putoavat yleensä vasta pakkasöiden puraisemana. Jäätynyt nurmikko rapsahtelee poikki kengän alla, joten nurmella liikkuminen kannattaa ajoittaa pakkasettomaan hetkeen.

Lähde: Puutarhaneuvoja Riikka Kerttula, Biolan

Eija Pöyry on kädentaituri, joka loihtii kaunista ja kiinnostavaa yllättävistä tarpeista ja esineistä. Katso kuvat ja nappaa Eijan vinkeistä parhaat omaan käyttöösi.

1. Laita kokoelmat esille. Kun jotain on paljon, se näyttää kiinnostavalta.

Eijalla on kotonaan Kurikassa komeat rivit puunukkeja ja puunuijia.

2. Keskeneräinenkin voi olla kaunista. Nosta se pöydälle tai hyllylle.

Eijaa kiehtoo keramiikan ja kirjonnan yhdistäminen. Näistä palasista tulee jotain, ei tiedä vielä mitä, mutta kiinnostavia ne ovat.

Värikkäät lasipalat Eija löysi Portugalista rannalta. Ne olivat hioutuneet reunoiltaa sileiksi ja Eija alkoi virkata niitä ketjuksi käämilangalla. Tämäkin on vielä haudutteluvaiheessa, ja siitä voi tulla mitä vain.

3. Kokeile uutta tekniikkaa, saatat innostua

Ristipistotöitä Eija kertoo pitäneensä aina tylsän mummomaisina. Sitten hän keksi, että niitä voi tehdä vapaasti ilman mallia. Hän piirsi itse kuviot pohjakankaalle ja alkoit täyttää kuviota väreillä kuin värittäisi värityskirjaa. Tuloksena oli kymmenen erilaista puutuolin istuinosaa.

Eija on myös ostanut ristipistotöitä kirpputoreilta. Niitä saa edullisesti, sillä valitettavasti niitä ei vielä arvosteta samalla lailla kuin vaikkapa vanhoja pitsipöytäliinoja.

4. Tee itse kaakeliseinä keittiöön

Eija on leikannut jämäkaakeleita leikkurilla pieniksi palasiksi ja luonut ihan oman tyylin. Keskellä olevat kaakelit ovat käsimaalattuja kirppariostoksia.

5. Hullaannu kirppislöydöistä

Tämä kullanvärinen kauris oli niin yliampuva esine, että se pääsi Eijan mukaan kurikkalaiselta kirpparilta. Muutakin hauskaa hänellä on kotona, esimerkiksi käkikello. Lapsenlapset rakastavat sitä!

6. Luo itsellesi oma käsityönurkkaus – tai vaikka monta

Eijalla on eri puolella kotia käsitöitä odottamassa tekijäänsä. Ihanien gobeliinien luona hän ompelee vanhoista vanuineista vaillapaidoista tilkkupeittoa.

7. Toteuta unelmasi

Eija unelmoi vuosikausia lasiverannasta. Lopulta se toteutui!