Laulaja Mikko Alatalo, 75: ”Elämä ei mennyt niin kuin oli tarkoitus”
Mikko Alatalo on ollut aina vilkas, levoton ja aikaansaava. Adhd, hän uskoo, mutta ei ole kaivannut diagnoosia. – Ne piirteet ovat luovuuteni lähde.
Haastattelua edeltävänä päivänä Mikko Alatalo on palannut keikoilta Ruotsista kotiin Tampereelle. Pian matka jatkuu Lappiin.
– Enää ajopäiväkirjaan ei tule kuin 50 000 kilometriä vuodessa, Mikko sanoo kotinsa työhuoneessa melkein kuin anteeksi pyydellen.
Kilometrejä Mikon ajopäiväkirjaan alkoi karttua, kun 1970-luvun alussa kaksi junantuomaa kohtasi Tampereella.
Toisella oli sosiaalinen luonne ja hampaiden oikaisuhoidon jäljiltä komea hymy.
Toinen oli sulkeutuneempi eikä juuri hymyillyt. Hänellä oli Juankosken-nuoruusvuosiensa perintönä tekohampaat.
Mikko Alatalo oli hymypoika, Juice Leskinen se totisempi. He olivat monin tavoin erilaiset ja täydensivät, tukivat, kolhivat ja kadehtivat toisiaan.
– Tulimme Juicen kanssa toimeen, kunhan suostuin pikkuveljen rooliini. Se, että minusta tuli jossain kohtaa Juicea suositumpi, oli Juicelle kova pala. Hän halusi olla aina se piällysmies. Meidän suhteemme oli ystävyyttä ja keskinäistä kateutta.
Mustavalkoisella 1970-luvulla myös yleisö usein teki valinnan: joko Juice tai Mikko.
Tulimme Juicen kanssa toimeen, kunhan suostuin pikkuveljen rooliini.
Mikko hurmasi tv-yleisön ja teinit, Juice kriitikot ja kulttuuripiirit. Mikko voitti Syksyn sävelet, mutta Juice sävelsi Syksyn sävelen. Mikko oli jatkuvassa liikkeessä, Juice mieluiten paikallaan.
– Juice sanoi aikanaan, ettei se Alatalo varmaan lomallakaan rauhoitu. Se kiertää vaikka kirkkoja.
Juice tunsi kaverinsa. Juuri päättyneillä Ruotsin-keikoilla Mikko tosiaan kiersi kirkkoja.
– Vauhdikkaampina vuosina tuli ajettua noin 100 000 kilometriä vuodessa. Kyllä minulle tulee ihan huono olo, jos en ole saanut päivässä mitään aikaiseksi, Mikko sanoo.
Levottomuuden voimalla
Mikon työhuoneen sohvapöydän kirjapinon päällimmäisenä on muusikko Niklas Strömstedtin omaelämäkerta. Niklas on Ruotsin Mikko, jonka elämässä on sattunut ja tapahtunut. On ollut suosiota, menetyksiä ja uskomattomia käänteitä.
Mikko on aina ollut kova lukija. Strömstedtin elämäkerta ja sen pohjalta syntynyt elämäkerrallinen konsertti tekivät Mikkoon niin suuren vaikutuksen, että hän lähtee syksyllä kiertämään Suomea tarinoidensa kanssa.
– Olen siinä iässä, että itselleen ja elämälleen voi jo vähän nauraakin. Elämä ei mennyt niin kuin oli tarkoitus.
Ensin Mikosta piti tulla arvostettu politiikan toimittaja. Sitten hänestä piti tulla yhteiskunnan muutosta lauluissaan peilaava arvostettu lauluntekijä. Lopulta hänestä tuli Mikko Alatalo sinisankaisissa silmälaseissaan, Koko Kansan Mikko.
Olen siinä iässä, että itselleen ja elämälleen voi jo vähän nauraakin.
Mikon hengästyttävää vauhtia ja poukkoilevaa uraa selittää myös levoton luonto.
–Löydän itsestäni vahvoja adhd:n piirteitä. Unohtelen asioita ja olen rauhaton, mutta toisaalta uppoudun asioihin, kuten laulujen tekemiseen.
Mikko ei ole kuitenkaan halunnut diagnoosia saati lääkitystä.
–Ilman adhd-piirteitäni en olisi tehnyt 700 laulua ja 6000 keikkaa. Ne piirteet ovat luovuuteni lähde, mutta tekeväthän ne arjesta ja perhe-elämästä joskus hankalaa, Mikko sanoo.
Tämä on lyhennelmä Mikko Alatalon laajasta haastattelusta ET-lehdessä 16/2026. Siinä hän kertoo uransa ja elämänsä uskomattomista käänteistä, suhteestaan Juiceen ja naisiin sekä rock-piirien halveksunnasta, jota hän sai osakseen. Tilaajana voit lukea sen kokonaan täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
