Tästä Teneriffa tunnetaan:  kilometrikaupalla rantaa ja lomahotelleja.
Tästä Teneriffa tunnetaan: kilometrikaupalla rantaa ja lomahotelleja.

Teneriffa tunnetaan rannoistaan, mutta se tarjoaa myös upeaa luontoa, rosoisia vuoristoja, historiallisia pikkukaupunkeja.

1. Seiväs soikoon

Damian heilauttaa itsensä pitkän kepin varassa ylös kalliolle ja alkaa keskittyä vaarallisen näköiseen hyppyyn takaisin alas. Kärjestä vahvistetun lanza-seipään maalitauluksi hän on asettanut maahan euron kolikon.

Kameramme räpähtelevät, kun mies ponkaisee valtavaan loikkaan. Puuvarsi ottaa vastaan kovimman iskun, ja kaveri liukuu sen varassa hitaasti jaloilleen.

Seiväs jää sojottamaan vain parin sentin päähän kolikosta.

Tällä tavoin loikkimalla Teneriffan lammaspaimet liikkuivat entisaikaan vuoristoisessa maisemassa. Damianin kaltaiset miehet ovat kehittäneet hyppelystä urheilu- ja näytöslajin.

Seiväshyppelyä voi nähdä Luoteis-Teneriffalla Tenon kansallispuistossa.

2. Nälkä lähtee

Avokeittiöstä kantautuu herkullisia tuoksuja, kärisevän lihan hajua ja kiehuvien kattiloiden höyrypilviä. Pannut kolisevat ja pippurimyllyt jauhavat, kun kokit valmistavat perinteisiä kanarialaisen keittiön annoksia.

Ravintola Sabor Canario sijaitsee 1600-luvun talossa, joka on Orotavan kaupungin vanhimpia. Samassa yhteydessä toimii hotelli Rural Orotava.

Ja hieno rakennus onkin kaksine patioineen, jotka tuovat mieleen siirtomaavallan ajan tyylin. Jykevät kalusteet ja paksut, ruudulliset pöytäliinat synnyttävät hyvässä mielessä maalaismaisen tunnelman.

Vatsani lakkaa kurnimasta, kun saan eteeni tuhdin oloista liha-muhennosta, lasin Orotavan laakson punaviiniä ja vastaleivottua rapeata maalaisleipää.

Kolmen ruokalajin menyy 38 euroa. Yöpyminen kahdelle alkaen 80 euroa.  www.hotelrulalorotava.es

3. Huipulla tuulee

Matkalla ajamme ohi alueiden, joita peittää hohtavan valkoinen lumi. Koska on viikonloppu, teneriffalaisperheet ovat lähteneet autoajelulle. Lapset heittelevät riemuissaan lumipalloja ja laskettelevat kumpareita autosta napattujen kuramattojen päällä. Kekseliästä.

Vannoin pitkään, että jos matkustan Teneriffalle, en taatusti lähde Teidelle lunta katsomaan. No, tässä minä kuitenkin olen, jonottamassa vaijerihissin ala-asemalla kymmenen minuutin kuljetusta liki 3 700 metrin korkeudessa odottavalle näköalapaikalle.

Vaijerihissin gondolin ahtaudessa näen hädin tuskin ympäröiviä maisemia. Yläasemalla odotus kuitenkin palkitaan. Teiden vuoristo levittäytyy silmien edessä rosoisena ja ruskean eri sävyissä.

Asemalta pääsisi vielä kiipeämään 20 metriä ylemmäs aivan huipulle, mutta nyt polku on suljettu turvallisuussyistä.

Lumeen ja viimaan tottumattomia alkaa paleltaa, mutta suomalainen vain nauttii – kun kerran tuli noustua Teidelle.

Teleférico del Teide, avoinna joka päivä klo 9–16. Lippu 26 euroa. www.telefericoteide.com

4. Terkut Saharasta

Kouraisen märkää hiekkaa Santa Cruz de Tenerifen suosituimmalla rannalla, Playa de las Teresitasilla. Hiekka on hienojakoista ja rusehtavaa.
Puristan sitä nyrkissäni ja saan samalla terveiset Saharasta. Kuten monet muutkin Teneriffan pohjoisosan rannat, Teresitas on ollut alunperin kivinen ja musta.

1970-luvun alussa rannalle laivattiin 270 000 tonnia Saharan hiekkaa. Hiekan turvaksi rakennettiin pitkä aallonmurtaja. Näin merta estetään viemästä lastia mennessään.

Teresitas-rannalle on Santa Cruzista kymmenisen kilometriä.

Artikkeli on julkaistu alunperin Matkaopas 1/2015 -lehdessä.