Adrianmeri ympäröi italialaistyylistä Rovinjin vanhaakaupunkia.
Adrianmeri ympäröi italialaistyylistä Rovinjin vanhaakaupunkia.

Istrian niemimaalla syödään, juodaan ja uidaan hyvin. Lennä suoraan Pulaan ja vuokraa vaikka auto, jolla pääset monen henkeäsalpaavan nähtävyyden äärelle.

 

Kaskaat sirittävät lämpimässä auringonpaisteessa. Kirkas sininen meri välkehtii vieressä. Kuiva havumetsä ­tarjoaa varjoista suojaa. ­Pitkän automatkan jälkeen olen päässyt perille Istrian niemimaan kauneimpaan rannikkokaupunkiin, Rovinjiin.

Majapaikkani sijaitsee Borikissa, ­kolmisen kilometriä Rovinjista pohjoiseen. ­Paikan emäntä kertoo pienestä ja omaleimaisesta niemi­maasta: Pulassa on vanha roomalainen amfiteatteri. Brijunin saarella pääsee presidentti Titon yksityishuvilaan. Jonain lomapäivänä voi tehdä veneretken Venetsiaan.

– Istriassa on kuitenkin tapana ottaa rauhallisesti. Parasta on unohtaa aikataulut ja turhat suunnitelmat, nainen huomauttaa.

Katso upeat kuvat:
Kroatia on on houkutteleva kohde niin purjehtijoille kuin maakravuille

Varma tuliaisvinkki

Istahdan Valdalison leirintäalueella sijaitsevan Beach Bar Rovinjin pöytään. Pinja­puu toimii aurinkovarjona. Katselen kivikkoista rantaa, jossa auringonpalvojat makailevat pyyhkeillään. Lapset leikkivät rantavedessä.

Lahden toisella puolen siintää ­Rovinjin vanhakaupunki. Ei ole kiire minnekään.
Tulin Sloveniasta vuokra-autolla, rajan­ylitys onnistui passia vilauttamalla.

Navigaattorin avulla löysin helposti Motovunin keski­aikaisen kukkulakaupungin. Liian myöhään tajusin, etten ollut vaihtanut euroja paikalliseksi valuutaksi – Motovuniin vievän serpentiinitien alapäässä kuulin parkkimaksun olevan 20 kunaa.  Euroillakin olisi pärjännyt, mutta minulla ei ollut sopivaa määrää kolikoita. Kojun nuori ­nainen ojensi minulle parkki­lipun hymyillen:

– Maksa palatessasi.

Venetsialaistyylisten rakennusten Motovu­nissa putiikit pursuavat tryffelituotteita, vaikka varsinainen tryffelisesonki onkin vasta syksyllä. Andrean aukiolla sijaitsevan hotelli Kaštelin samannimisen, kuuluisan ravintolan tryffeli­risotto on juuri niin hyvää kuin voi odottaa.

Annoksen hinta on 14 euroa. Motovunin metsistä kerätään valkoista ja mustaa tryffelisientä.

Putiikkeihin pääsee maistelemaan tryffeli­öljyjä ja -tahnoja kuin hienoja viinejä ikään. Niitä kannattaa ostaa myös tuliaisiksi.

Vinkki! Aiotko reissuun yksin? Tässä 10 ohjetta

Grappaa hyttysille

Illalla päädyn taas leirintä­alueen Beach Bar Rovinjiin. Ranta­kivikkoon on tehty iltabaari. Kynttilälyhdyt lepattavat, ja kesätuuli viilentää ilmaa.

Kutina käsivarren hyttysen­puremissa ­lakkaa, kun tarjoilija tuo minulle lasillisen vahvaa ­grappaa. Sivelen sillä paukamia.

Rovinjin vanhankaupungin siluetti ­piirtyy auringonlaskun värjäämää taivasta ­vasten. Paikka on kuin tehty romanttista ilta­hetkeä ­varten. En kuitenkaan tunne oloani ­yksinäiseksi.

Pimenevälle taivaalle ilmestyy tähtiä, ja ­silloin se tapahtuu. Kaikki huokaisevat yhtä aikaa: tähdenlento on lyhyt mutta sähköistävä.

Riippumatosta mereen

Rovinjin ravintoloissa maistuvat italialaisvaikutteet. Herkuttelen kotitekoi­sella pastalla, pizzalla ja tietenkin jäätelöllä. Kujien kätköistä löydän taide­gallerioita ja pikkuputiikkeja. Monet ovat muuttaneet ­Rovinjin romanttiseen kaupunkiin toteuttamaan unelmiaan.

– Saksassa en ollut onnellinen. Rovinjissa saan tehdä sitä, mitä haluan, kertoo 30-vuotias taidevalokuvaaja Gertrud.

Vuokraan polkupyörän ja ajelen meren­rannalla mutkittelevaa soratietä kaupungista etelään. Pikkukivirannat ja kallionkielekkeet täyttyvät ihmisistä.

Pyyhkeitä on levitetty myös neulasten päälle maastoon havupuiden varjoon.
Parasta ovat puiden väliin viritetyt riippu­matot. Voiko olla rennompaa tapaa ­viettää lomapäivää: makailla lempikirjan kanssa ­turkoosin meren äärellä torkahtaen välillä ­keinuvaan vuoteeseen.

Yhden päivän lekottelen itsekin kanta­ranta­baarini aurinkotuolissa kirjaa lukien. Lounaalle­ ajan taksiveneellä vanhaan­kaupunkiin. Alkupalaksi ostan torilta kirsikoita ja ­kiipeän raput Pyhän Eufemian kirkolle, ­kaupungin korkeimmalle kohdalle. Sieltä näkee kauas merelle ja saaristoon.

Osa Rovinjin vanhankau­pungin ravintoloista sijaitsee aivan meren rannassa, ja silti ne ovat keskellä kaupunkia. On aivan luonnollista pulahtaa lounaalta mereen uimaan ja palata sen jälkeen ravintolaan ­kuivattelemaan ja jälkiruoalle.

Illalla tarjoilijat kantavat tyynyjä mereen vieville portaikoille ja suoja­kaiteille ja sytyttävät kynttilät. Tarjoilijat kantavat asiakkaille drinkkejä, ja hiljainen puheensorina täyttää ilman.

Majapaikkani isäntäväki kutsuu minut ­kanssaan iltaa viettämään. Isoäiti on paistanut suuren kasan lettuja, joita syömme kotitekoisen aprikoosihillon kanssa talon puutarhassa. Lapsia naurattaa, kun en osaa heidän kieltään. Jonkin ajan kuluttua yhteisen kielen puuttumista ei enää edes huomaa.

Italialaisvaikutteita

Istrian niemimaan suosituin matkailukaupunki on Poreč. En ole ainoa, joka on päättänyt tulla kaupunkiin autolla: parkkipaikan löytäminen pikku­kaupungin kapeilta kujilta on todella ­vaikeaa.

Poreč on kaunis, lähes 2000-vuotias. ­Tunnelma oli rouheampi kuin romanttisen pehmeässä Rovinjissa. Tukahduttavassa kuumuudessa vaeltelen hitaasti vanhan­kaupungin katuja pitkin. Välillä poikkean kahvilaan meren rannalle juomaan vahvan ­espresson ­jäiden kera. Se ­virkistää enemmän kuin makea, jäätelöön tehty ­jääkahvi.

Myös Poreč on täynnä italialaisvaikutteita ja hyvää ruokaa. Tärkein nähtävyys on Eufrasiuksen basilika, joka on rakennettu Bysantin aikakaudella 500-luvulla. Sisällä on ihanan viileää, vaikka ulkona lämpötila kipuaa 35 asteeseen.
Lähtiessäni joudun hieraisemaan silmiäni pariin kertaan. Viimein uskon, ettei autoni ole siinä, mihin sen jätin.

Lopulta ymmärrän. Kun parkkipaikka oli tiukassa, pysäköin palaneelle nurmelle, johon oli jätetty muutama muukin auto. Auto on hinattu pois ja minun on lunastettava se maksamalla sakko ja hinausmaksu. Käytäntö on kuulemma yleinen Istriassa, jonne matkaillaan ­paljon autoilla.

Baredine-luolat ohitan sujuvasti: olen jo käynyt naapurimaa-Slovenian tippukiviluolissa.

Korkealla sijaitseva Grožnjan on kaunis vuoristo­kaupunki. Kesällä siellä järjestetään usein ilmaiskonsertteja.

Jaakko Selin: Nämä ovat parhaimmat sinkkukohteet

Huimaavat näkymät

Muutaman kymmenen kilo­metrin matkalla Grožnjaniin minun pitää tuon tuostakin pysähtyä valokuvaamaan ­maisemia. Istria on täynnä kauniita vuoristo­kyliä. ­Korkeuserot, kapeat tiet ja vanhat ­rakennukset, vehreästä kasvillisuudesta ­puhumattakaan, luovat mielenkiintoisia vasta­kohtia. Grožnjanissa varmistan, että pysäköin varmasti sallitulle paikalle.

Ikivanhan vuoristokaupungin mukulakivikaduilla kannattaisi koko ajan katsoa, mihin astuu, mutta katse harhailee.

Joku on istuttanut kukkia vanhoihin lastenvaunuihin. Kissa makailee tyynyn päällä kivipenkillä. Ruusut ja hortensiat rehottavat värikkäinä rapistuneiden kiviseinien vierellä.

Korkeat kivitalot tarjoavat suojaa auringon paahteelta, eikä tukahduttava kuumuus ole löytänyt Grožnjaniin. Istun penkille ja kaivan kirjani esiin. Miten ihana tapa viettää ilta­päivää. Välillä tempauduin kirjan tapahtumiin, välillä katselen ohikulkijoita ja kuuntelen ­kaupungin ääniä: lasien kilahduksia, soittimien virittelyä ja lasten naurua.

Monet jäävät Grožnjaniin yöksi. Useimmat hotellit ja majatalot toimivat kauniissa ­vanhoissa rakennuksissa, ja joka paikkaan pääsee kävellen.

Jopa kalat karkaavat

Viimeisen lomapäivän vietän veneretkellä ja uimassa. Kirkkaassa, syvässä vedessä tuntuu ­melkein kuin lentäisin. Lounaaksi veneen kapteeni tarjoilee grillattuja sardiineja ­virvokkeiden kera.

Kapteeni kertoo, että joinakin vuosina Istria on kärsinyt kovista helteistä ja makean veden vähäisyydestä. Silloin merivesikin lämpenee liikaa, eikä uiminen tunnu virkistävältä. Jopa kalat karkaavat silloin viileämmille vesille.

Jätän jäähyväiset Beach Bar Rovinjille. Duo laulaa, kynttilät lepattavat tuulessa. Rovinjin valot peilautuvat tyyntä merta vasten, ja saan monta uutta ystävää.

2 retkeä

  • 1. Brijun

    Entinen kommunistijohtaja Josip Broz Tito lomaili Brijunin saarella noin 40 km Rovinjista etelään. Titon edustustilojen vieras­kuvissa vilahtavat Kennedyt ja ­Kekkonen. Lähtö Fazanan satamasta. Osta lippu, johon sisältyvät edes­takaiset laivamatkat, juna-ajelu paikan päällä ja vierailu saaren tärkeimmissä ­kohteissa. Lippu maksaa noin 200 kunaa, 30 €. 
    www.brijuni.hr

  • 2. Venetsia

    Päiväretkiä Venetsiaan myydään satamakojuissa ja retkitoimistoissa. Lähtö Rovinjin satamasta. Matka perille kestää 2–4 tuntia veneestä ja tuulesta riippuen. Kokopäiväretki maksaa noin 55–80 euroa. St Bastillon satamasta Italiassa on noin 20–30 minuutin kävely­ Pyhän Markuksen torille, ellei käytä taksi­venettä. Venetsian kartan voi ostaa Kroatian puolelta.

Miten perille

  • Helpoin reitti:Istrian lentokenttä sijaitsee Pulassa, jonne Norwegian lentää suoria lentoja Helsingistä.
    Istriaan pääsee kätevästi myös lentämällä Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan, meno-paluu alkaen noin 250 €.  Ljubljanan kentältä voi vuokrata auton, viikko alkaen 110 €. Ajomatkaa Rovinjiin on vajaat 200 km. Moottoritiemaksut rajalta Rovinjiin ovat 5–6 €.

Hintataso

  • Kroatian hintataso on ­Suomea edullisempi.
    Raha­yksikkö on kuna, HRK. 10 HRK on noin 1,30 €.
    Pizza 7–8 €.
    Kala-ateria ja lasi viiniä 17 €.
    Cappuccino ravintolassa 2 €.
    Illallinen eli grillattuja sardiineja, pastaa, puolikas viinikarahvi 18 €.
    Iso olut 3–5 €.
    Jäätelö­pallo 1 €.
    Kolmen kilometrin matka taksiveneellä Valdalisosta ­Borikista Rovinjin vanhaan­kaupunkiin 3,50 €.
    Aurinkotuoli ­päiväksi Valdalisossa 3 €.

Majoitus

  • Rovinjin vanhassakaupungissa on tunnelmallisia hotelleja ja muita majapaikkoja. Itse majoituin ­Borikissa lähellä ­Valdalison leirintä­aluetta. Apartmani ­Mirtassa yhden hengen huone ­maksoi ­viikoksi 280 €, 2–4 ­hengen huone 500 €. ­Huoneeseeni oli oma sisäänkäynti. Tunsin ­olevani kuin ­perheenjäsen.
     

Juttu on julkaistu alunperin Matkaopas-lehdessä 3/2014.

Ahvenanmaan pääkaupungissa on kotoisia ravintoloita, kauniita maisemia ja hyvä tunnelma. Ja kaikki on lähellä!

Rakastuin Ahvenanmaahan laakista ja kävin siellä viime vuonna viisi kertaa. Halusin nähdä sen jokaisen vuodenajan.

Ihmiset mantereella (kuten ahvenanmaalaiset muita suomalaisia kutsuvat) eivät tiedä, kuinka viehättävä ja monipuolinen reilun 11 000 asukkaan Maarianhamina on. Se tuntuu kokoaan suuremmalta, ja pääkadulla on talvellakin arkisin mukavaa kuhinaa. Olo on vähän kuin ulkomailla olisi.

Torikadulla on kiva vaeltaa, piipahtaa puoteihin ja istahtaa kahville. Ulkomaisia turisteja on kesällä paljon. Ravintola Indigon viihtyisällä terassilla istuva Ben Falck, 25, on tullut Helsingistä Maarianhaminaan opiskelemaan hotellialaa.

– Ahvenanmaa oli minulle ennestään tuntematon, mutta nyt tykkään siitä kovasti. Meri on aina läsnä ja ulkoilumahdollisuuksia on paljon. Lilla Holmenin eli pienen saaren ranta kaupungin itäpuolella on yksi suosikkipaikoistani. Kesällä siellä käy porukkaa yöuinnilla.

Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.
Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.

Benin lempiravintolat ovat kotoisa Indigo sekä Kvarter5.

– Kvarter5:ssa ruokalistan teemat vaihtuvat kuukausittain: tapakset, äyriäiset, intialainen, streetfood. Hotelli Parkin baarissa on elävää musiikkia torstaista lauantaihin.

Ben kertoo paikallisten kutsuvan Ahvenanmaata nimellä Ön tai Holmen.

– Maarianhamina on parissa päivässä nähty. Autolla pääsee pidemmällekin. Varsinkin pohjoispuolen punaiset graniittikalliot ovat näkemisen arvoisia.

Ihania käsityökauppoja

Skarpansvägenillä on kiinnostava lankakauppa Therese Broderi o Garn. Kadulla olevia alekoreja penkova Hannele Ögård-Forsman nauraa, että se on vähän kuin luontaistuotekauppa.

– Täällä tulee niin hyvälle mielelle, että sen on pakko olla terveellistä.

Hannele paljastaa minulle muutkin mansikkapaikkansa. Emmauksessa ja Kierrätyskeskuksessa on usein hienoja raaka-aineita kierrätyskäsitöihin.

– Kesällä täällä on pihakirppiksiä ja kesätapahtumien aikaan paljon myyntikojuja. Ahvenanmaan meripäivät 19.-23.7. 2018 ja viikinkimarkkinat lähikunnassa Saltvikissa 26.-28.7.2018 tuovat tänne paljon pöhinää.

Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.
Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.

Hannelen neuvosta lähden käymään Merikorttelissa. Se on hieno paikka, kappale elävää merellistä historiaa. Ihailen kauniita venevajoja ja ranta-aittoja. Vanhojen rakennusten väliin rakennetaan uutta, mutta samoin kuin muuallakin Maarianhaminassa, uudet rakennukset ovat kauniita ja sulautuvat hienosti vanhojen joukkoon.

Vierasvenesataman 300 metrin pituinen laituri päättyy pikkuruiseen romattiseen Merenkulkukappeliin. Ei ihme, että se on suosittu vihkimispaikka.

Merikorttelissa oleva Salt-käsityöläistalo on täynnä upeita paikallisia design-käsitöitä. Myyntivuorossa oleva Ann Granlund esittelee yläkerrassa olevan työhuoneensa, jossa hän painaa kankaita. Huoneesta avautuu näköala merelle.

– Meillä on myynnissä 60 käsityöläisen töitä. Suosituimpia ovat käytännölliset tavarat, kuten leikkuulaudat, tekstiilit, keramiikka ja lasi, Ann kertoo.

Ostan miehelleni Maarianhamina-kalsarit. Se on sisäpiirivitsi, tuon näitä eri kaupungeista.

Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.
Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.

Hildan kauniit talot

Jos pitää kävelystä, Maarianhaminassa on monta mukavaa luontopolkua. Merikorttelista etelään voi kulkea rantaa pitkin Tullarns äng-puistoon. Pohjoiseen kävellessä pääsee Nabbenin venevaja-satamaan. Myös Länsirannalta laivaterminaalin luota lähtee patikkapolku, jolla on puisia siltoja ja rappusia helpottamassa liikkumista kallioisessa maastossa.

Tänään vuokraan kuitenkin pyörän ja lähden ajelemaan eteläiseen kaupunginosaan. Haluan nähdä Hilda Hongellin vuosina 1889-1912 suunnittelemia puutaloja. Niissä on kauniita puuleikkauksia ja koristeellinen sveitsiläistyyli. Taloja on säilynyt 44. Useimpia niistä voi ihailla Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Matkailutoimistossa työskentelevä Riitta-Lea Värelä suosittelee arkkitehtuurikierrosta ja kertoo, että Mathis Hallen -kaupan alakerrassa voi tutustua eläkeläisyhdistyksen rakentamaan kaupungin pienoismalliin.

Päätän iltani Länsisatamaan. Istahdan vuonna 1897 rakennetun paikallisen pursiseuran ÅSS Paviljongenin terassille nauttimaan ilta-auringosta, viinilasillisesta ja näkymästä nykyään museona toimivalle Pommern-purjelaivalle.

Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.
Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.

6 vinkkiä Ahvenanmaalle

1. Kävelykatu puoteineen

Pääkatu Torggatan pursuaa ihania pikkupuoteja ja kiinnostavia kahviloita. Puisia penkkejä onrunsaasti, ja niihin voi istahtaa vaikka jäätelölle ohikulkijoita katselemaan. Kesäisin voi ihailla niin viulunsoittajia kuin kullattuja eläviä patsaitakin. Maarianhaminalla on kesäisin pohjoismaiden aurinkonennätys.

  • Torggatan

2. Syö ja nauti

Pittoreskistä Bagarstuganista saa unelmaisia torttuja ja perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua. Kahvikupit ovat suloisen erilaisia. Iwa-kahvila on ollut paikallaan 60-luvulta lähtien. Nauti herkullinen päivän kalakeitto tai maistuvia leivonnaisia.

Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.
Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.

3. Viktors crafts & design

Hienossa vanhassa puutalossa on ahvenanmaalaisten kädentaitajien hurmaavia töitä: uusvanhoja puulaatikoita, villasukkia, koruja ja vaatteita. Elintarvikkeitakin on myynnissä. Juo kuppi kahvia miellyttävässä ympäristössä!

  • Viktors crafts & design, Toggatan 16.

4. Piipahda museoissa

Merenkulkumuseossa saa aidon tuntuman siitä, millaisissa oloissa isoilla purjerahtialuksilla elettiin.

Ruby ja Meri -huoneessa voit liikkua merenpohjalla, jossa on haaksirikkoutunut laiva ja aarreluola. Uudistuneen taidemuseon taulut on ripustettu upeasti tiiviisiin ja erilaisia töitä sisältäviin ryhmiin.

Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.
Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.

5. Merikortteli

Itäsatamassa olevassa merikorttelissa voit tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin sekä katsella vierassatamaan ankkuroituneita perinteisiä purjealuksia ja puuveneitä. Korttelissa on lisäksi museo, kesäravintola ja käsityöläisliike Salt.

6. Pyöräile puutaloalueella

Romanttiset pitsihuvilat ovat Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin suunnittelemia. Useimmat ovat Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Vuokraa pyörä kympillä päiväksi ja fillaroi kaupungin luonnonläheisillä pyöräteillä.

Pitsihuviloita kelpaa katsella.
Pitsihuviloita kelpaa katsella.

Lisää vinkkejä:

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com