Adrianmeri ympäröi italialaistyylistä Rovinjin vanhaakaupunkia.
Adrianmeri ympäröi italialaistyylistä Rovinjin vanhaakaupunkia.

Istrian niemimaalla syödään, juodaan ja uidaan hyvin. Lennä suoraan Pulaan ja vuokraa vaikka auto, jolla pääset monen henkeäsalpaavan nähtävyyden äärelle.

 

Kaskaat sirittävät lämpimässä auringonpaisteessa. Kirkas sininen meri välkehtii vieressä. Kuiva havumetsä ­tarjoaa varjoista suojaa. ­Pitkän automatkan jälkeen olen päässyt perille Istrian niemimaan kauneimpaan rannikkokaupunkiin, Rovinjiin.

Majapaikkani sijaitsee Borikissa, ­kolmisen kilometriä Rovinjista pohjoiseen. ­Paikan emäntä kertoo pienestä ja omaleimaisesta niemi­maasta: Pulassa on vanha roomalainen amfiteatteri. Brijunin saarella pääsee presidentti Titon yksityishuvilaan. Jonain lomapäivänä voi tehdä veneretken Venetsiaan.

– Istriassa on kuitenkin tapana ottaa rauhallisesti. Parasta on unohtaa aikataulut ja turhat suunnitelmat, nainen huomauttaa.

Katso upeat kuvat:
Kroatia on on houkutteleva kohde niin purjehtijoille kuin maakravuille

Varma tuliaisvinkki

Istahdan Valdalison leirintäalueella sijaitsevan Beach Bar Rovinjin pöytään. Pinja­puu toimii aurinkovarjona. Katselen kivikkoista rantaa, jossa auringonpalvojat makailevat pyyhkeillään. Lapset leikkivät rantavedessä.

Lahden toisella puolen siintää ­Rovinjin vanhakaupunki. Ei ole kiire minnekään.
Tulin Sloveniasta vuokra-autolla, rajan­ylitys onnistui passia vilauttamalla.

Navigaattorin avulla löysin helposti Motovunin keski­aikaisen kukkulakaupungin. Liian myöhään tajusin, etten ollut vaihtanut euroja paikalliseksi valuutaksi – Motovuniin vievän serpentiinitien alapäässä kuulin parkkimaksun olevan 20 kunaa.  Euroillakin olisi pärjännyt, mutta minulla ei ollut sopivaa määrää kolikoita. Kojun nuori ­nainen ojensi minulle parkki­lipun hymyillen:

– Maksa palatessasi.

Venetsialaistyylisten rakennusten Motovu­nissa putiikit pursuavat tryffelituotteita, vaikka varsinainen tryffelisesonki onkin vasta syksyllä. Andrean aukiolla sijaitsevan hotelli Kaštelin samannimisen, kuuluisan ravintolan tryffeli­risotto on juuri niin hyvää kuin voi odottaa.

Annoksen hinta on 14 euroa. Motovunin metsistä kerätään valkoista ja mustaa tryffelisientä.

Putiikkeihin pääsee maistelemaan tryffeli­öljyjä ja -tahnoja kuin hienoja viinejä ikään. Niitä kannattaa ostaa myös tuliaisiksi.

Vinkki! Aiotko reissuun yksin? Tässä 10 ohjetta

Grappaa hyttysille

Illalla päädyn taas leirintä­alueen Beach Bar Rovinjiin. Ranta­kivikkoon on tehty iltabaari. Kynttilälyhdyt lepattavat, ja kesätuuli viilentää ilmaa.

Kutina käsivarren hyttysen­puremissa ­lakkaa, kun tarjoilija tuo minulle lasillisen vahvaa ­grappaa. Sivelen sillä paukamia.

Rovinjin vanhankaupungin siluetti ­piirtyy auringonlaskun värjäämää taivasta ­vasten. Paikka on kuin tehty romanttista ilta­hetkeä ­varten. En kuitenkaan tunne oloani ­yksinäiseksi.

Pimenevälle taivaalle ilmestyy tähtiä, ja ­silloin se tapahtuu. Kaikki huokaisevat yhtä aikaa: tähdenlento on lyhyt mutta sähköistävä.

Riippumatosta mereen

Rovinjin ravintoloissa maistuvat italialaisvaikutteet. Herkuttelen kotitekoi­sella pastalla, pizzalla ja tietenkin jäätelöllä. Kujien kätköistä löydän taide­gallerioita ja pikkuputiikkeja. Monet ovat muuttaneet ­Rovinjin romanttiseen kaupunkiin toteuttamaan unelmiaan.

– Saksassa en ollut onnellinen. Rovinjissa saan tehdä sitä, mitä haluan, kertoo 30-vuotias taidevalokuvaaja Gertrud.

Vuokraan polkupyörän ja ajelen meren­rannalla mutkittelevaa soratietä kaupungista etelään. Pikkukivirannat ja kallionkielekkeet täyttyvät ihmisistä.

Pyyhkeitä on levitetty myös neulasten päälle maastoon havupuiden varjoon.
Parasta ovat puiden väliin viritetyt riippu­matot. Voiko olla rennompaa tapaa ­viettää lomapäivää: makailla lempikirjan kanssa ­turkoosin meren äärellä torkahtaen välillä ­keinuvaan vuoteeseen.

Yhden päivän lekottelen itsekin kanta­ranta­baarini aurinkotuolissa kirjaa lukien. Lounaalle­ ajan taksiveneellä vanhaan­kaupunkiin. Alkupalaksi ostan torilta kirsikoita ja ­kiipeän raput Pyhän Eufemian kirkolle, ­kaupungin korkeimmalle kohdalle. Sieltä näkee kauas merelle ja saaristoon.

Osa Rovinjin vanhankau­pungin ravintoloista sijaitsee aivan meren rannassa, ja silti ne ovat keskellä kaupunkia. On aivan luonnollista pulahtaa lounaalta mereen uimaan ja palata sen jälkeen ravintolaan ­kuivattelemaan ja jälkiruoalle.

Illalla tarjoilijat kantavat tyynyjä mereen vieville portaikoille ja suoja­kaiteille ja sytyttävät kynttilät. Tarjoilijat kantavat asiakkaille drinkkejä, ja hiljainen puheensorina täyttää ilman.

Majapaikkani isäntäväki kutsuu minut ­kanssaan iltaa viettämään. Isoäiti on paistanut suuren kasan lettuja, joita syömme kotitekoisen aprikoosihillon kanssa talon puutarhassa. Lapsia naurattaa, kun en osaa heidän kieltään. Jonkin ajan kuluttua yhteisen kielen puuttumista ei enää edes huomaa.

Italialaisvaikutteita

Istrian niemimaan suosituin matkailukaupunki on Poreč. En ole ainoa, joka on päättänyt tulla kaupunkiin autolla: parkkipaikan löytäminen pikku­kaupungin kapeilta kujilta on todella ­vaikeaa.

Poreč on kaunis, lähes 2000-vuotias. ­Tunnelma oli rouheampi kuin romanttisen pehmeässä Rovinjissa. Tukahduttavassa kuumuudessa vaeltelen hitaasti vanhan­kaupungin katuja pitkin. Välillä poikkean kahvilaan meren rannalle juomaan vahvan ­espresson ­jäiden kera. Se ­virkistää enemmän kuin makea, jäätelöön tehty ­jääkahvi.

Myös Poreč on täynnä italialaisvaikutteita ja hyvää ruokaa. Tärkein nähtävyys on Eufrasiuksen basilika, joka on rakennettu Bysantin aikakaudella 500-luvulla. Sisällä on ihanan viileää, vaikka ulkona lämpötila kipuaa 35 asteeseen.
Lähtiessäni joudun hieraisemaan silmiäni pariin kertaan. Viimein uskon, ettei autoni ole siinä, mihin sen jätin.

Lopulta ymmärrän. Kun parkkipaikka oli tiukassa, pysäköin palaneelle nurmelle, johon oli jätetty muutama muukin auto. Auto on hinattu pois ja minun on lunastettava se maksamalla sakko ja hinausmaksu. Käytäntö on kuulemma yleinen Istriassa, jonne matkaillaan ­paljon autoilla.

Baredine-luolat ohitan sujuvasti: olen jo käynyt naapurimaa-Slovenian tippukiviluolissa.

Korkealla sijaitseva Grožnjan on kaunis vuoristo­kaupunki. Kesällä siellä järjestetään usein ilmaiskonsertteja.

Jaakko Selin: Nämä ovat parhaimmat sinkkukohteet

Huimaavat näkymät

Muutaman kymmenen kilo­metrin matkalla Grožnjaniin minun pitää tuon tuostakin pysähtyä valokuvaamaan ­maisemia. Istria on täynnä kauniita vuoristo­kyliä. ­Korkeuserot, kapeat tiet ja vanhat ­rakennukset, vehreästä kasvillisuudesta ­puhumattakaan, luovat mielenkiintoisia vasta­kohtia. Grožnjanissa varmistan, että pysäköin varmasti sallitulle paikalle.

Ikivanhan vuoristokaupungin mukulakivikaduilla kannattaisi koko ajan katsoa, mihin astuu, mutta katse harhailee.

Joku on istuttanut kukkia vanhoihin lastenvaunuihin. Kissa makailee tyynyn päällä kivipenkillä. Ruusut ja hortensiat rehottavat värikkäinä rapistuneiden kiviseinien vierellä.

Korkeat kivitalot tarjoavat suojaa auringon paahteelta, eikä tukahduttava kuumuus ole löytänyt Grožnjaniin. Istun penkille ja kaivan kirjani esiin. Miten ihana tapa viettää ilta­päivää. Välillä tempauduin kirjan tapahtumiin, välillä katselen ohikulkijoita ja kuuntelen ­kaupungin ääniä: lasien kilahduksia, soittimien virittelyä ja lasten naurua.

Monet jäävät Grožnjaniin yöksi. Useimmat hotellit ja majatalot toimivat kauniissa ­vanhoissa rakennuksissa, ja joka paikkaan pääsee kävellen.

Jopa kalat karkaavat

Viimeisen lomapäivän vietän veneretkellä ja uimassa. Kirkkaassa, syvässä vedessä tuntuu ­melkein kuin lentäisin. Lounaaksi veneen kapteeni tarjoilee grillattuja sardiineja ­virvokkeiden kera.

Kapteeni kertoo, että joinakin vuosina Istria on kärsinyt kovista helteistä ja makean veden vähäisyydestä. Silloin merivesikin lämpenee liikaa, eikä uiminen tunnu virkistävältä. Jopa kalat karkaavat silloin viileämmille vesille.

Jätän jäähyväiset Beach Bar Rovinjille. Duo laulaa, kynttilät lepattavat tuulessa. Rovinjin valot peilautuvat tyyntä merta vasten, ja saan monta uutta ystävää.

2 retkeä

  • 1. Brijun

    Entinen kommunistijohtaja Josip Broz Tito lomaili Brijunin saarella noin 40 km Rovinjista etelään. Titon edustustilojen vieras­kuvissa vilahtavat Kennedyt ja ­Kekkonen. Lähtö Fazanan satamasta. Osta lippu, johon sisältyvät edes­takaiset laivamatkat, juna-ajelu paikan päällä ja vierailu saaren tärkeimmissä ­kohteissa. Lippu maksaa noin 200 kunaa, 30 €. 
    www.brijuni.hr

  • 2. Venetsia

    Päiväretkiä Venetsiaan myydään satamakojuissa ja retkitoimistoissa. Lähtö Rovinjin satamasta. Matka perille kestää 2–4 tuntia veneestä ja tuulesta riippuen. Kokopäiväretki maksaa noin 55–80 euroa. St Bastillon satamasta Italiassa on noin 20–30 minuutin kävely­ Pyhän Markuksen torille, ellei käytä taksi­venettä. Venetsian kartan voi ostaa Kroatian puolelta.

Miten perille

  • Helpoin reitti:Istrian lentokenttä sijaitsee Pulassa, jonne Norwegian lentää suoria lentoja Helsingistä.
    Istriaan pääsee kätevästi myös lentämällä Slovenian pääkaupunkiin Ljubljanaan, meno-paluu alkaen noin 250 €.  Ljubljanan kentältä voi vuokrata auton, viikko alkaen 110 €. Ajomatkaa Rovinjiin on vajaat 200 km. Moottoritiemaksut rajalta Rovinjiin ovat 5–6 €.

Hintataso

  • Kroatian hintataso on ­Suomea edullisempi.
    Raha­yksikkö on kuna, HRK. 10 HRK on noin 1,30 €.
    Pizza 7–8 €.
    Kala-ateria ja lasi viiniä 17 €.
    Cappuccino ravintolassa 2 €.
    Illallinen eli grillattuja sardiineja, pastaa, puolikas viinikarahvi 18 €.
    Iso olut 3–5 €.
    Jäätelö­pallo 1 €.
    Kolmen kilometrin matka taksiveneellä Valdalisosta ­Borikista Rovinjin vanhaan­kaupunkiin 3,50 €.
    Aurinkotuoli ­päiväksi Valdalisossa 3 €.

Majoitus

  • Rovinjin vanhassakaupungissa on tunnelmallisia hotelleja ja muita majapaikkoja. Itse majoituin ­Borikissa lähellä ­Valdalison leirintä­aluetta. Apartmani ­Mirtassa yhden hengen huone ­maksoi ­viikoksi 280 €, 2–4 ­hengen huone 500 €. ­Huoneeseeni oli oma sisäänkäynti. Tunsin ­olevani kuin ­perheenjäsen.
     

Juttu on julkaistu alunperin Matkaopas-lehdessä 3/2014.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.