Antibesin ilot – ja asunto viikoksi 800 eurolla

Heräämme pienessä vuokra-asunnossamme Antibesin vanhassakaupungissa. Koliseva lakaisukone on pessyt kuluneita mukulakivikatuja jo tovin. Avatessani korkeita ikkunaluukkuja haistan vastapäisestä leipomosta kantautuvan patongin ja croissantin tuoksun.

Ikkunasta voisi melkein loikata vastakkaisen talon ikkunalaudalle. Niin kapea on kotikatumme Rue Sade.

Lapset hakevat mieleisensä aamuvehnäset leipomosta. Katselen ikkunasta, kuinka sormet osoittelevat herkkutiskiin.

Parasta Antibesissa on sen mukava koko ja 800 euron vuokra-asunto. Vanhassakaupungissa on leppoisaa kävellä aamuisin. Päivän mittaan kaupunkiin saapuu lisää väkeä, ja heinä–elokuussa voi olla ruuhkaistakin.

Eniten hälinää on katumme päässä sijaitsevalla katetulla Marché Provençal -torilla, jonka väitetään olevan itsensä Gustave Eiffelin luomus. Torilla myydään tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juustoja ja muita elintarvikkeita. Taisi lomamme lopulla elokuussa tulla ensimmäinen tryffelikauppiaskin.

Pienet eriväriset munakoisot päättävät puolestani: tänään syödään ratatouillea, Provencen perinteistä kasvispataa. Ostan vielä makeita sipuleita, paprikaa, mehukkaan maltoisia tomaatteja, valkosipulia ja persiljaa.

L’Etable on yksi Antibesin makoisista juustokaupoista.

Välipala hiekalla

Ruoka jää muhimaan uuniin valurautapataan, kun lähdemme tutustumaan rantoihin, joita on Antibesin ympäristössä useita. Jos sattuu asumaan vanhassakaupungissa, lähin on Gravette. Se sijaitsee ravintolakadun takana lähellä isoa ja vilkasta vierasvenesatamaa. Rannalle pääsee muurissa olevan kaariportin kautta.

Gravettella on mukava käydä aamu-uinnilla tai pikaisesti pulahtamassa. Ranta on suojaisa ja tyyni. Sopivia snorklauspaikkoja löytyy lapsillekin.
Noin kilometri keskustasta etelään sijaitsee hienohiekkainen Plage de Salis, joka on sesonkiaikaan tungokseen asti täynnä. Rannalla vuokrataan aurinkotuoleja ja -varjoja.

Neljän kilometrin päässä sijaitsee Juan-Les-Pinsin lomakaupunki. Koko pitkän rannan pituudella on kaupustelijoita, jotka tarjoavat petejä ja myyvät ruokaa. Peti päiväksi maksaa vähintään 24 euroa, mikä nelihenkiselle perheelle tarkoittaa huvipuiston päivälipun hintaa.

Nousemme Antibesin bussiasemalla linja-autoon numero kaksi ja suuntaamme pieneen poukamaan, joka sijaitsee viitisen kilometriä keskustasta etelään. Bussimatka kestää noin kymmenen minuuttia, ja perillä saamme kävellä vielä ylellisen asuinalueen läpi, ennen kuin Plage de la Garoupen kutsuva ranta näkyy.

Ravintola Plage Keller tarjoaisi pedin 21 eurolla rannalta tai 25 eurolla laiturilta. Mutta meillä on omat eväät mukana, eikä niitä kehtaa syödä ravintolan alueella.
Levitämme pyyhkeet hiekalle. Patongit torilta ostettujen pikkukurkkujen kanssa maistuvat. Uinnin jälkeen voi ottaa suihkun ja nauttia vaikka kahden euron kahvit. Ei lomailun tarvitse olla kallista Rivierallakaan.

Kun palaamme takaisin asunnollemme, alaoven koodia näppäillessä minulle tulee tunne, että olen muuttunut jo vähän ranskalaiseksi. Johtuukohan se juuri ostamastani keltaisesta olkihatusta?

Asunnosta kantautuu kutsuva tuoksu. Ratatouille taitaa olla valmista. Jättituuletin pyörimään, ikkunat auki ja viilentynyt roséviini jääkaapista.

Patisserie Cottardin leivoslajitelma on kuin taideteos.

Vanhoja tavaroita

On lauantai. Päätämme laajentaa patonginhankintaretkeä ja livahtaa huomaamatta vakioleipomomme ohi. Se ei onnistu, sillä leipomosta tervehditään jo ennen kuin olemme sulkeneet ulko-oven.

Jatkamme kuitenkin alaspäin Rue Sadea. Lähimmälle torille on pystytetty kirpputori. Laurence ja Christian myyvät vintage-vaatteita. Rekissä roikkuu Chanelin jakkuja, ja myyntipöydällä on Hermeksen huiveja ja vanhoja koruja. Kaikki on kalliimpaa kuin uustuotanto.

– Nämä ovat vanhoja tavaroita. Ei tällaisia saa enää mistään, Laurence puolustelee.

Teemme kauppaa Louis Vuittonin 40 vuotta vanhasta golfbagistä, vaikka en edes golfaa. Vaimon mielestä laukku olisi kuitenkin hieno sateenvarjoteline eteiseen.

Hinnan kuultuani päätän tutkia pienempiä esineitä. Tyttärelle löytyy vanha avain kodin pihaleikkeihin, ja itse hoksaan messinkisen kynäkotelon. Kävelemme vielä Place Jacques Audibertin kirpputorille. Siellä myydään nahkasohvia ja rokokoohenkisiä senkkejä.

Löydämme rustiikin ravintolan, jossa pizzat valmistetaan isoilla levyillä ja leikataan pieniksi annospaloiksi. Jono ulko-ovella kertoo, että ruoka on hyvää.
Pimeä saapuu myöhäisen siestan jälkeen. Kaupungin muuri on hyvä paikka ihailla auringonlaskua ja nähdä vanhankaupungin tunnelmalliset valot illan pimetessä.

Siihen on hyvä yhdistää vaikka eväsretki Gravetten rannalla.

Asunnostamme löytyy iso rantaviltti. Kaupoista olen valinnut makupaloja, joista lapsetkin tykkäävät. Pimeää varten olemme varanneet myös kynttilöitä, sillä kaupungin valot eivät ulotu rannalle asti. Käymme iltauinnilla. Vesi on hieman lämpimämpää kuin ilma, 26-asteista.

Muitakin on saapunut paikalle, mutta ranta on silti rauhallinen. Poikamme osoittaa taskulampulla muuria kohti. Siellä näkyy liikettä. Isot siimahännät kaivavat roskakoreja. Onneksi eväät on syöty.

Lähtiessämme vien roskat täyden roskakorin viereen. Käännyn vielä heittämään hyvästit tältä päivältä Gravetten rottarannalle. Roskakassimme luona käy aika kuhina.

Rue Sade on kodikkaan kapea katu.

Leivoksia ja absinttia

Antiikin kreikkalaiset perustivat nykyisen Antibesin paikalle Antipoliksen siirtokunnan 500. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Kaupungin ehkä parhaalla paikalla sijaitsee linna, joka on rakennettu vanhan Antipoliksen perustuksille. Vuodesta 1608 linna on ollut Monacoa hallitsevan Grimaldin ruhtinassuvun hallussa.

Grimaldin linna on toiminut myös Antibesin kaupungintalona, mutta nykyään siellä voi käydä tutustumassa Pablo Picasson töihin. Mestari asui ja maalasi linnassa kuusi kuukautta vuonna 1946.

Museossa on esillä 245 työtä.

Käymme perheen kesken valitsemaan parasta toisessa kerroksessa sijaitsevasta lautaskokoelmasta. Ehdokkaita on kymmeniä. Voittajaksi selviytyy valkoiselle taustalle maalattu pikadori hevosensa selässä. Se saa niukan enemmistön äänistä.

Suurelta ulkoterassilta voi katsella merelle ja miettiä vaikka seuraavaa välipalaa. Sitä varten matka jatkuu Rue de la Républiquella sijaitsevaan Patisserie Cottardiin, josta saa Antibesin parhaat leivokset.

Kahdenkymmenen palan lajitelma ei ole edullinen, mutta sen hotkaistuaan ei tarvitse syödä lounasta.

Illalla pitää käydä kokeilemassa jotain vahvempaa. Kotikatumme päässä on mielenkiintoinen paikka, Absinthe Bar.

Absintti on kiistelty alkoholijuoma, jonka yksi ainesosa on koiruoho. Ihmiset saivat absintin takia juoppohulluuskohtauksia, ja valmistus kiellettiin Ranskassa mutta vapautettiin uudestaan 1980-luvulla.

Baari sijaitsee kaariholvikellarissa, ja kurkistus sisään tuottaakin yllätyksen. Pianisti soittaa vanhoja ranskalaisia kappaleita, ja vieraina on paljon myös lapsiperheitä.

Mutta miksi kaikilla on vanhat hatut päässään?

Nojailen 1850-luvun baaritiskiin. Yläkerrassa toimii maailman suurin absinttimuseo, ja totta tosiaan, absinttia kuuluu juoda hattu päässä. Ympäri ravintolaa on tarjolla erilaisia päähineitä.

"Kohujuomaa saa ostaa vain kolme annosta."

Absinttilaatuja on useita, mutta tarjoilija osaa suositella niistä parhaat. Hän myös huomauttaa, ettei kenellekään myydä enempää kuin kolme annosta.

Absintin nauttiminen on oma rituaalinsa. Pöytään tuodaan korkea malja, jossa on jäävettä ja neljä hanaa. Sitten absinttia sisältävä pikari laitetaan hanan alle.

Pikarin päälle asetetaan rei’itettyä kakkulapiota muistuttava litteä absinttilusikka ja sen päälle sokeripala.

Kun asetelma on valmis, maljasta valutetaan pikariin vettä sokeri-palan ja lusikan läpi. Vaihtelemme hattuja ja katselemme, kuinka tippa toisensa jälkeen valahtaa pikariin laimentaen väkevää juomaa.

Jäävesimalja on kuin vedellä täytetty tiimalasi, ja tipat tippuvat myös hiukan symbolisesti: lomamme alkaa olla lopuillaan.

Jaume Plensan Nomade-veistos on yksi Antibesin maamerkeistä.

Paluu rottarannalle

Vuokraisäntämme Brian Kelly antoi luvan käyttää kaikkia tavaroita, jotka asunnosta löytäisimme. Pieni punainen aurinkovarjo on kulkenut matkassa pitkin lomaa, mutta snorklausvälineet löytyvät vasta viimeisenä aamuna. Tyttäremme haluaa kokeilla niitä, vaikka aikaa ei paljon olekaan.

Gravetten ranta on aamuisin melkein tyhjä, tunnetaanhan Antibes myös vilkkaasta yöelämästään. Kivien välissä uiskentelee kaloja ja vesi on houkuttelevan kirkasta, mutta kotimatka odottaa.

Viimeiset auringonsäteet ja kävely läpi Marché Provençalia kohti asuntoamme on kaihoisa. Vuokrakodista tulee helposti oma viikossakin.

Rautatieasema on kilometrin päässä, ja riennämme sinne isojen matkatavaroidemme kanssa. Liput Nizzaan ostamme kätevästi automaatista. Matka kestää reilut puoli tuntia. Paluu pohjoiseen ei ole kivaa, vaikka juna halkoo Rivieran hienoja merimaisemia.

Asunnon vuokraaminenkin oli helppoa ja mutkatonta. Kiitos, Brian, ja anteeksi, havahdun yhtäkkiä junassa hereille. Lainaräpylät ja -maski taisivat jäädä rottarannalle.

3 nopeaa

1. Antibes sijaitsee Ranskan kaakkoisrannikolla Cannesin ja Nizzan välissä. Välimeren suurin huvipursisatama.
2. Aikaero Suomeen  –1 tunti.
3. Paras aika matkustaa:  Touko–kesäkuu,syys–lokakuu. Kesällä paljon lomailijoita ja ruuhkaa.