Gravetten rannalla pääsee helposti aurinkoiseen lomatunnelmaan.
Gravetten rannalla pääsee helposti aurinkoiseen lomatunnelmaan.

Vuokrasimme viikoksi ihanan asunnon Etelä-Ranskasta Antibesin vanhastakaupungista. Heräsimme joka aamu croissantin tuoksuun ja muutuimme itsekin melkein ranskalaisiksi. Tämä kohde sopii hvyin lapsiperheille tai vaikkapa mummo–lapsenlapsi-matkaan.

Heräämme pienessä vuokra-asunnossamme Antibesin vanhassakaupungissa. Koliseva lakaisukone on pessyt kuluneita mukulakivikatuja jo tovin. Avatessani korkeita ikkunaluukkuja haistan vastapäisestä leipomosta kantautuvan patongin ja croissantin tuoksun.

Ikkunasta voisi melkein loikata vastakkaisen talon ikkunalaudalle. Niin kapea on kotikatumme Rue Sade.

Lapset hakevat mieleisensä aamuvehnäset leipomosta. Katselen ikkunasta, kuinka sormet osoittelevat herkkutiskiin.

Parasta Antibesissa on sen mukava koko ja 800 euron vuokra-asunto. Vanhassakaupungissa on leppoisaa kävellä aamuisin. Päivän mittaan kaupunkiin saapuu lisää väkeä, ja heinä–elokuussa voi olla ruuhkaistakin.

Eniten hälinää on katumme päässä sijaitsevalla katetulla Marché Provençal -torilla, jonka väitetään olevan itsensä Gustave Eiffelin luomus. Torilla myydään tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juustoja ja muita elintarvikkeita. Taisi lomamme lopulla elokuussa tulla ensimmäinen tryffelikauppiaskin.

Pienet eriväriset munakoisot päättävät puolestani: tänään syödään ratatouillea, Provencen perinteistä kasvispataa. Ostan vielä makeita sipuleita, paprikaa, mehukkaan maltoisia tomaatteja, valkosipulia ja persiljaa.

L’Etable on yksi Antibesin makoisista juustokaupoista.
L’Etable on yksi Antibesin makoisista juustokaupoista.

Välipala hiekalla

Ruoka jää muhimaan uuniin valurautapataan, kun lähdemme tutustumaan rantoihin, joita on Antibesin ympäristössä useita. Jos sattuu asumaan vanhassakaupungissa, lähin on Gravette. Se sijaitsee ravintolakadun takana lähellä isoa ja vilkasta vierasvenesatamaa. Rannalle pääsee muurissa olevan kaariportin kautta.

Gravettella on mukava käydä aamu-uinnilla tai pikaisesti pulahtamassa. Ranta on suojaisa ja tyyni. Sopivia snorklauspaikkoja löytyy lapsillekin.
Noin kilometri keskustasta etelään sijaitsee hienohiekkainen Plage de Salis, joka on sesonkiaikaan tungokseen asti täynnä. Rannalla vuokrataan aurinkotuoleja ja -varjoja.

Neljän kilometrin päässä sijaitsee Juan-Les-Pinsin lomakaupunki. Koko pitkän rannan pituudella on kaupustelijoita, jotka tarjoavat petejä ja myyvät ruokaa. Peti päiväksi maksaa vähintään 24 euroa, mikä nelihenkiselle perheelle tarkoittaa huvipuiston päivälipun hintaa.

Nousemme Antibesin bussiasemalla linja-autoon numero kaksi ja suuntaamme pieneen poukamaan, joka sijaitsee viitisen kilometriä keskustasta etelään. Bussimatka kestää noin kymmenen minuuttia, ja perillä saamme kävellä vielä ylellisen asuinalueen läpi, ennen kuin Plage de la Garoupen kutsuva ranta näkyy.

Ravintola Plage Keller tarjoaisi pedin 21 eurolla rannalta tai 25 eurolla laiturilta. Mutta meillä on omat eväät mukana, eikä niitä kehtaa syödä ravintolan alueella.
Levitämme pyyhkeet hiekalle. Patongit torilta ostettujen pikkukurkkujen kanssa maistuvat. Uinnin jälkeen voi ottaa suihkun ja nauttia vaikka kahden euron kahvit. Ei lomailun tarvitse olla kallista Rivierallakaan.

Kun palaamme takaisin asunnollemme, alaoven koodia näppäillessä minulle tulee tunne, että olen muuttunut jo vähän ranskalaiseksi. Johtuukohan se juuri ostamastani keltaisesta olkihatusta?

Asunnosta kantautuu kutsuva tuoksu. Ratatouille taitaa olla valmista. Jättituuletin pyörimään, ikkunat auki ja viilentynyt roséviini jääkaapista.

Patisserie  Cottardin leivoslajitelma on kuin taideteos.
Patisserie Cottardin leivoslajitelma on kuin taideteos.

Vanhoja tavaroita

On lauantai. Päätämme laajentaa patonginhankintaretkeä ja livahtaa huomaamatta vakioleipomomme ohi. Se ei onnistu, sillä leipomosta tervehditään jo ennen kuin olemme sulkeneet ulko-oven.

Jatkamme kuitenkin alaspäin Rue Sadea. Lähimmälle torille on pystytetty kirpputori. Laurence ja Christian myyvät vintage-vaatteita. Rekissä roikkuu Chanelin jakkuja, ja myyntipöydällä on Hermeksen huiveja ja vanhoja koruja. Kaikki on kalliimpaa kuin uustuotanto.

– Nämä ovat vanhoja tavaroita. Ei tällaisia saa enää mistään, Laurence puolustelee.

Teemme kauppaa Louis Vuittonin 40 vuotta vanhasta golfbagistä, vaikka en edes golfaa. Vaimon mielestä laukku olisi kuitenkin hieno sateenvarjoteline eteiseen.

Hinnan kuultuani päätän tutkia pienempiä esineitä. Tyttärelle löytyy vanha avain kodin pihaleikkeihin, ja itse hoksaan messinkisen kynäkotelon. Kävelemme vielä Place Jacques Audibertin kirpputorille. Siellä myydään nahkasohvia ja rokokoohenkisiä senkkejä.

Löydämme rustiikin ravintolan, jossa pizzat valmistetaan isoilla levyillä ja leikataan pieniksi annospaloiksi. Jono ulko-ovella kertoo, että ruoka on hyvää.
Pimeä saapuu myöhäisen siestan jälkeen. Kaupungin muuri on hyvä paikka ihailla auringonlaskua ja nähdä vanhankaupungin tunnelmalliset valot illan pimetessä.

Siihen on hyvä yhdistää vaikka eväsretki Gravetten rannalla.

Asunnostamme löytyy iso rantaviltti. Kaupoista olen valinnut makupaloja, joista lapsetkin tykkäävät. Pimeää varten olemme varanneet myös kynttilöitä, sillä kaupungin valot eivät ulotu rannalle asti. Käymme iltauinnilla. Vesi on hieman lämpimämpää kuin ilma, 26-asteista.

Muitakin on saapunut paikalle, mutta ranta on silti rauhallinen. Poikamme osoittaa taskulampulla muuria kohti. Siellä näkyy liikettä. Isot siimahännät kaivavat roskakoreja. Onneksi eväät on syöty.

Lähtiessämme vien roskat täyden roskakorin viereen. Käännyn vielä heittämään hyvästit tältä päivältä Gravetten rottarannalle. Roskakassimme luona käy aika kuhina.

Rue Sade  on kodikkaan kapea katu.
Rue Sade on kodikkaan kapea katu.

Leivoksia ja absinttia

Antiikin kreikkalaiset perustivat nykyisen Antibesin paikalle Antipoliksen siirtokunnan 500. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Kaupungin ehkä parhaalla paikalla sijaitsee linna, joka on rakennettu vanhan Antipoliksen perustuksille. Vuodesta 1608 linna on ollut Monacoa hallitsevan Grimaldin ruhtinassuvun hallussa.

Grimaldin linna on toiminut myös Antibesin kaupungintalona, mutta nykyään siellä voi käydä tutustumassa Pablo Picasson töihin. Mestari asui ja maalasi linnassa kuusi kuukautta vuonna 1946.

Museossa on esillä 245 työtä.

Käymme perheen kesken valitsemaan parasta toisessa kerroksessa sijaitsevasta lautaskokoelmasta. Ehdokkaita on kymmeniä. Voittajaksi selviytyy valkoiselle taustalle maalattu pikadori hevosensa selässä. Se saa niukan enemmistön äänistä.

Suurelta ulkoterassilta voi katsella merelle ja miettiä vaikka seuraavaa välipalaa. Sitä varten matka jatkuu Rue de la Républiquella sijaitsevaan Patisserie Cottardiin, josta saa Antibesin parhaat leivokset.

Kahdenkymmenen palan lajitelma ei ole edullinen, mutta sen hotkaistuaan ei tarvitse syödä lounasta.

Illalla pitää käydä kokeilemassa jotain vahvempaa. Kotikatumme päässä on mielenkiintoinen paikka, Absinthe Bar.

Absintti on kiistelty alkoholijuoma, jonka yksi ainesosa on koiruoho. Ihmiset saivat absintin takia juoppohulluuskohtauksia, ja valmistus kiellettiin Ranskassa mutta vapautettiin uudestaan 1980-luvulla.

Baari sijaitsee kaariholvikellarissa, ja kurkistus sisään tuottaakin yllätyksen. Pianisti soittaa vanhoja ranskalaisia kappaleita, ja vieraina on paljon myös lapsiperheitä.

Mutta miksi kaikilla on vanhat hatut päässään?

Nojailen 1850-luvun baaritiskiin. Yläkerrassa toimii maailman suurin absinttimuseo, ja totta tosiaan, absinttia kuuluu juoda hattu päässä. Ympäri ravintolaa on tarjolla erilaisia päähineitä.

"Kohujuomaa saa ostaa vain kolme annosta."

Absinttilaatuja on useita, mutta tarjoilija osaa suositella niistä parhaat. Hän myös huomauttaa, ettei kenellekään myydä enempää kuin kolme annosta.

Absintin nauttiminen on oma rituaalinsa. Pöytään tuodaan korkea malja, jossa on jäävettä ja neljä hanaa. Sitten absinttia sisältävä pikari laitetaan hanan alle.

Pikarin päälle asetetaan rei’itettyä kakkulapiota muistuttava litteä absinttilusikka ja sen päälle sokeripala.

Kun asetelma on valmis, maljasta valutetaan pikariin vettä sokeri-palan ja lusikan läpi. Vaihtelemme hattuja ja katselemme, kuinka tippa toisensa jälkeen valahtaa pikariin laimentaen väkevää juomaa.

Jäävesimalja on kuin vedellä täytetty tiimalasi, ja tipat tippuvat myös hiukan symbolisesti: lomamme alkaa olla lopuillaan.

Jaume Plensan  Nomade-veistos on yksi Antibesin maamerkeistä.
Jaume Plensan Nomade-veistos on yksi Antibesin maamerkeistä.

Paluu rottarannalle

Vuokraisäntämme Brian Kelly antoi luvan käyttää kaikkia tavaroita, jotka asunnosta löytäisimme. Pieni punainen aurinkovarjo on kulkenut matkassa pitkin lomaa, mutta snorklausvälineet löytyvät vasta viimeisenä aamuna. Tyttäremme haluaa kokeilla niitä, vaikka aikaa ei paljon olekaan.

Gravetten ranta on aamuisin melkein tyhjä, tunnetaanhan Antibes myös vilkkaasta yöelämästään. Kivien välissä uiskentelee kaloja ja vesi on houkuttelevan kirkasta, mutta kotimatka odottaa.

Viimeiset auringonsäteet ja kävely läpi Marché Provençalia kohti asuntoamme on kaihoisa. Vuokrakodista tulee helposti oma viikossakin.

Rautatieasema on kilometrin päässä, ja riennämme sinne isojen matkatavaroidemme kanssa. Liput Nizzaan ostamme kätevästi automaatista. Matka kestää reilut puoli tuntia. Paluu pohjoiseen ei ole kivaa, vaikka juna halkoo Rivieran hienoja merimaisemia.

Asunnon vuokraaminenkin oli helppoa ja mutkatonta. Kiitos, Brian, ja anteeksi, havahdun yhtäkkiä junassa hereille. Lainaräpylät ja -maski taisivat jäädä rottarannalle.

3 nopeaa

  1. Antibes sijaitsee Ranskan kaakkoisrannikolla Cannesin ja Nizzan välissä. Välimeren suurin huvipursisatama.
  2. Aikaero Suomeen  –1 tunti.
  3. Paras aika matkustaa:  Touko–kesäkuu,syys–lokakuu. Kesällä paljon lomailijoita ja ruuhkaa.

Vuokra-isäntä kommentoi

Sisäpiirin vinkit

  • 1. Antibes on hieno sekoitus Rivieraa ja Provencea. Kaikki on kävelymatkan päässä.
  • 2. Parasta ovat maalaismarkkinoiden herkut ja ravintoloiden laadukas tarjonta, pienet putiikit ja Välimeren valo.
  • 3. Antibesinniemeä, Cap d’Antibesia, kiertää 10 kilometrin rantalenkki upeissa maisemissa.
  • 4. Muun muassa Nizza, Saint Jean Cap Ferrat ja Monte Carlo ovat päiväretkiä ajatellen lyhyen junamatkan päässä.
  • 5. Asuntoa vuokratessa kannattaa käyttää vain luotettavia tahoja. Maksu kannattaa sopia tarkoin. Itse vuokraan asuntoani Flip Key -palvelun kautta.
  • 6. Varmista, että saat paikallisen yhteyshenkilön. Myös vuokranantajan yhteystiedot kannattaa pitää aina mukana.
  • 7. Huolehdi asunnosta kuin omastasi koko loman ajan.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.