Roquetas de Marin rannat ovat loivasti viettäviä ja puhtaita.
Roquetas de Marin rannat ovat loivasti viettäviä ja puhtaita.

Costa del Solin pikkusisko Costa de Almería on espanjaisten itsensä suosikki. Alue tunnetaan karuista maisemistaan, joissa on kuvattu tukku klassikkoelokuvia.

Karkea hiekka rouhaisee jalkapohjia, kun loikkaan lankkukäytävältä Zoraida Resortin rannalle. Astelen auringonpaisteessa kohti vesirajaa. Avarana aukeavalla Almeríanlahdella kelluu muutama piskuinen paatti.

Rantoja Roquetas de Marin lomakeitaassa riittää tepasteltavaksi 18 kilometriä, ja niillä on tilaa. Vedessä näkyy vain pari uimaria, ja rantatuolien rykelmä on miehittämätön.

Costa de Almería ei ole Aurinkorannikon kaltainen kansainvälinen magneetti, vaan espanjalaisten itsensä suosikki. Ostoksilla saa olla rauhassa, eivätkä sisäänheittäjät notku ravintoloiden edustalla.

Almerían maakunta poikkeaa Costa del Solista ja Andalusian muista osista. Se sijoittuu Välimeren ja Sierra Nevadan vuoriston väliin, ja korkeuserojen vaihtelu tekee luonnosta ainutlaatuisen. Euroopan eteläisimmän hiihtokeskuksen vastapainoksi Almeríassa on Euroopan ainoa aavikko, Tabernas.

Käärin lahkeet ja alan kahlata Almeríanlahdessa, jonka vesi on miellyttävän lämmintä ympäri vuoden. Costa de Almeríassa on yli kolmesataa aurinkopäivää vuodessa. Se on Espanjan kuuminta ja kuivinta seutua. Sateet ovat harvassa.

Karut maisemat saivat maanviljelijöiden luovuuden puhkeamaan kukkaan 1960-luvun alussa. Syntyi plasticulturaksi kutsuttu ilmiö, jonka seurauksena Almerián länsipuolella sijaitseva Campo de Dalíasin laakso on kuin muovisten kasvihuoneiden meri.

Kasvihuoneet, invernaderos, on automatisoitu, ja kasteluvesi pumpataan jopa sadan metrin syvyydestä. Suurin osan tuotetuista tomaateista, kurkuista ja paprikoista rahdataan Pohjois-Eurooppaan meidän talvipimeässä kärvistelevien suomalaistenkin pöytiin.

Ostoksilla saa olla rauhassa, eivätkä sisäänheittäjät notku ravintoloiden edustalla.

Huone Audreyn kanssa

Noin 90 000 asukkaan Roquetas de Mar elää rantalomailijoiden mieli-haluista. Hotelleja on kymmeniä. Altaalla loikoilun lisäksi tarjolla on monia vesiaktiviteetteja purjelautailusta snorklaamiseen.

Kaupungissa on myös akvaario, jossa uiskentelee 300 eri lajia, mikroautorata ja 18-reikäinen golfkenttä. Espanjan tärkeimpiin lukeutuva, 8 000 katsojan härkätaisteluareena on monipuolinen vapaa-ajankeskus ravintoloineen, baareineen ja museoineen.

Yöpuuni Zoraida Resort muodostuu kahdesta erillisestä hotelli-rakennuksesta. Kirjoittaudun sisään Zoraida Gardeniin, jonka keskiosan korkeassa aukossa liitelevät alumiinista tehdyt lokit ja leijat.

Allasalueen kaarevia muotoja reunustavat aurinkotuolien rivit. Vedessä käy vilkas polskinta ja pulina keskipäivän paahteessa. Altaan keskellä on pieni keinosaari, johon pääsee romanttista kaarisiltaa myöden. Taaempana Zoraida Gardenin ja Zoraida Parkin välissä on lapsille pieni vesipuisto.

Hotelli on äskettäin kunnostettu. Huoneessa vastaani tuijottavat elokuvatähti Audrey Hepburnin jättikokoiset kasvot. Ne on ikuistettu liikuteltavaan sermiin mustavalkokuvana. Sopii lomailuteemaan, sillä Hepburn muistetaan elokuvasta Loma Roomassa.

Huoneen sisustusta hallitsevat tyylikkäästi rytmitelty musta ja valkoinen. Väriläiskäksi kaiken keskelle on pudotettu oranssi nahkasohva. Siihen pätkähdänkin toipumaan lennon ja bussimatkan rasituksista.

Pyörällä tahkoten

Pepiton pyörävuokraamon Pepito taluttaa minulle punavalkoisen maasturin ja toivottaa hyvää matkaa. Ampaisen rantapromenadin vieressä kulkevalle, punaisilla laatoilla päällystetylle pyörätielle, carril biclille.

Lähden tahkoamaan kohti kymmenen kilometrin päässä häämöttävää Aquadulcea, joka on Costa de Almerían bilepaikka. Aurinko porottaa, mutta päänuppini on kypärän suojassa. Käsivarret ja sääret ymmärsin suojata paksulla voidekerroksella jo hotellissa.

Maasto on tasaista, ja pyörä kelaa nopeasti kilometrejä. Ohitan erinimisiä rantoja, joita on yhteensä yhdeksän. Kaikki kantavat EU:n sinistä lippua merkkinä siisteydestä ja puhtaasta vedestä.

Perheitä on tullut rannalle varjojen ja piknik-korien kanssa nauttimaan sunnuntaipäivästä. Joka koloon on pysäköity tiiviisti autoja. Aurinkorasva tirisee, lapset pelailevat palloa, ja iloinen kiljahtelu täyttää tienoon.

Kakkuja rannan karkeasta hiekasta ei valitettavasti saa tehtyä. Lohdutukseksi se ei myöskään lennä silmiin ja eväisiin.

Polkaisen Aquadulceen saakka ja samaa vauhtia takaisin. Hiki lievästi sanottuna virtaa, ja paita tuntuu liimautuneen selkään pysyvästi. Pyörän palautettuani istahdan Zoraida Gardenin vieressä olevan rantabaarin terassille. Tiukka kolpakko, jarra, kylmää olutta maistuu.

Maurien linnoituksessa

Sähkötupakkaa imeskelevä, boheeminoloinen oppaamme Frans johdattaa meidät mutkittelevaa ramppia pitkin Almerían kaupunkia hallitsevaan linnoitukseen, Alcazabaan.

Alcazab tarkoittaa paikkaa, jossa säilytetään ruokaa. Maurit rakensivat linnan 900-luvulla turvaamaan kukoistavaa silkki- ja kangaskauppaa. Rakennuskompleksi tuhoutui maanjäristyksessä 1522, mutta sitä on sittemmin kunnostettu.

Kolmeen eri tasossa olevaan pihaan, recintoon, jakautuva Alcazaba on Alhambran ohella komein muisto liki 800 vuotta kestäneestä arabiajasta Andalusiassa. Sen puutarhat, kaivot ja altaat kertovatmaurien arkkitehtonisista ihanteista Alhambran tapaan.

Välimerellisessä puutarhassa kasvaa tarkoin harkituissa muodostelmissa jakarandoja, palisantereita, kaktuksia, pinjoja ja sypressejä.

Keskiosassa sijaitsevaan muuri-ikkunaan liittyy koskettava tarina. Legendan mukaan nuori maurityttö rakastui kristittyyn vankiin ja auttoi tätä pakenemaan. Kiinni jäätyään mies heittäytyi väkisin ikkunasta kuolemaan, ja murheen murtama tyttö teki samoin.

Toinen tarina on uudemmalta ajalta. Linnoituksen edessä olevalla Almanzor-kadulla on kuvattu jeeppi-ajojahti elokuvaan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, tähtinään Sean Connery ja Harrison Ford.

Linnoituksen edessä olevalla Almanzor-kadulla on kuvattu jeeppi-ajojahti elokuvaan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki.

Costa de Almería tunnetaan muutenkin elokuvateollisuuden aikaansaannoksista. 1960-luvulla italialainen Sergio Leone keksi, että Tabernasin maisemat muistuttavat Yhdysvaltain lounaisosia ja soveltuvat siksi lännenelokuvien näyttämöksi.

Alkoi spagettiwesternien kultakausi, joka toi paikalle Clint Eastwoodin, Sophia Lorenin ja Burt Lancasterin kaltaisia kasvoja.

Tabernasissa toimii useitakin koko perheen teemapuistoja, jotka hyödyntävät lännenelokuvien kulisseja. Tunnetuin niistä on Mini-Hollywoodiksi kutsuttu Oasys, jonka hevos-, cowboy ja can-can-esityksissä pääsee eläytymään westernien maailmaan.

Myös amerikkalainen ohjaaja Ridley Scott kuvasi Tabernasissa Raamattuun perustuvaa elokuvaansa Exodus. Elokuvan Suomen ensi-ilta on 26. tätä kuuta.

Villin lännen tunnelmissa erehdyn nappaamaan opuntia-kaktuksesta pientä päärynää muistuttavan hedelmän, joiden Frans kertoi olevan syötäviä. Sitä hän ei kertonut, että hedelmä on täynnä ilkeästi pistäviä ohuita piikkejä, joita saan nyppiä kourastani loppupäivän.

Mansikkapeltoja ikuisesti

Almería on peräisin arabiankielisestä sanasta Al-mariyat, joka tarkoittaa ”meren peiliä”. Keskellä vanhaakaupunkia seisova 1500-luvun katedraali on samalla linnoitus, mikä osaltaan kertoo rannikkokaupungin tärkeydestä merirosvojen vainoamana kauppasatamana.

Katedraalin edessä olevalla aukiolla kasvaa pitkänhuiskeita palmuja, jotka yhdessä jyhkeän ja koristeellisen julkisivun kanssa saavat tuntemaan, että olen Espanjan sijasta Pohjois-Afrikassa. Rakennusaikakauden levottomuutta kuvastaa, että jokaisessa katedraalin kuudesta tornista on aukot tykeille.

Julkisivussa on aurinkoaiheinen korkokuva. Aurinko sopiikin mainiosti Espanjan lämpimimmän kaupungin symboliksi.

Sisältä löytyy kaunis goottilainen katedraali korkeuksiin kohoavine kupoleineen ja kullalla silattuine alttareineen. Pyhätön erikoisuus ovat kahdet urut. Niitä voidaan soittaa yhdellä ja samalla sormiolla, mikä saa aikaan ainutlaatuisen stereovaikutelman.

Katedraalista poistuttuamme eksymme vanhankaupungin kapeille kujille. Plaza Floresilla törmäämme yllättävään hahmoon: Hotel Nuevo Torreluzin edessä istuu kitaraa soittava John Lennon, pronssiin valettuna tosin.

Almerían kaupunginhallitus on halunnut muistaa kuuluisaa Beatles-muusikkoa, koska tämä tiettävästi sävelsi kappaleen Strawberry Fields Forever oleskellessaan 1966 Costa de Almeríassa filmauspuuhissa.

Salaisilla rannoilla

Capo de Gatan luonnonsuojelualueelle on puolentoista tunnin ajomatka Roquetas de Marista. Vulkaanisissa purkauksissa syntyneet kalliot kohoavat merestä mustan, ruskean ja keltaisen eri sävyissä, milloin basalttimaisina rykelminä, milloin pyörteeksi jähmettyneinä muodostelmina.

Lähdemme pomppuisalle veneretkelle pienestä San Josén kalastajakylästä. Seurailemme toinen toistaan viehättävämpiä pikku rantoja, jotka ovat eristyneisyytensä vuoksi lähes autioita. Niille kuljetaan kalliolla kiemurtelevia polkuja pitkin, mutta kaikkein pienimpiin pääsee vain veneellä tai kajakilla.

Leveässä poukamassa sijaitsevan Playa Genovesesin edustalla venekuskimme Antonio heittää ankkurin. On aika virkistäytyä.

Asennan snorklausmaskin ja liu’un Ahdin valtakuntaan. Vesi on todella kirkasta ja näkyvyys erinomainen. Kalojen lisäksi ihailen pohjassa kasvavaa ruohomaista posidonia-kasvustoa, joka tuottaa veteen happea.

Tarinat elokuvien tekemisestä elävät Cabo de Gatassakin. Pienellä Mónsulin rannalla on filmattu tieteiselokuvaa Dyyni.

Cabo de Gatan majakan alapuolella otamme kurssin takaisin San Josén kylään. Yhtäkkiä vesi veneen vieressä alkaa aivan kuin kiehua. Pohjasta nousee voimakkaita pyörteitä, jotka saavat pinnan poreilemaan.

Oppaamme Ramon kertoo, kuinka sukeltajat yrittivät tutkia pyörteitä ja niiden alkuperää. Luonto oli kuitenkin vahvempi, eikä pinnan alle ollut siinä kohdassa asiaa.

Ilmiö katoaa yhtä nopeasti kuin syntyikin, ja parvi piskuisia lentokaloja toivottaa meille tärskyisää paluumatkaa.

HYVÄ TIETÄÄ

  • Costa de Almería sijaitsee itäisessä Andalusiassa noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Málagasta. Pääkaupunki Almería, noin 200 000 asukasta.
  • Kuumaa ja kuivaa. Yli 3 000 aurinkotuntia vuodessa, keskilämpötila kesäkaudella yli +20 °C.
  • Aikaero Suomeen yksi tunti. Kansainväliset luottokortit kelpaavat. Vesijohtovesi ei ole juotavaa.
  • Siesta klo 13–17. Kaupat ovat avoinna yleensä klo 9–14 ja 17-20. Roquetas de Marin ostoskeskus Gran Plaza on avoinna klo 10–22.

HINTOJA

Hintataso on alempi kuin Aurinkorannikolla. Lounas 12 €, iso olut 2,90 €, vesipullo 1,60 €, lasi viiniä 1,50 €, hampurilaisateria 3,90 €, taksimatka Roquetas de Mar–Almería 30–35 €, bussilla 1,50 €., taksimatka kentältä noin 45 €/40 km, polkupyörän vuokra 7 €/3 t, auton viikkovuokra alkaen 200 €, bensiinilitra 1,50 €, parturi 8 €.

HOTELLEJA

Zoraida Resort, Roquetas de Mar. Kaksi hotellirakennusta: Zodaira Garden ja Zoraida Park. Soveltuu hyvin lapsiperheille. Oma vesipuisto. Tallelokero 12 €/viikko ja pantti 20 €.

www.eveniahotels.com

Hotel Almerimar, Almerimar. Viiden tähden hotelli, kylpylä ja 27-reikäinen golfkenttä, jolta merinäköala.

www.almerimar-resort.com

TAPAKSIA
Stilo Campo, Camino de las Torres 86, Aquadulce.
Mesón Don Jamón, Calle de Los Flamencos, Roquetas de Mar.
Restaurante Nagalu, Travesia Playa Serena, Roquetas de Mar.

RETKIÄ ROQUETAS DE MARISTA

  • Almería, 38 €.
  • Granada, 68 €.
  • Mini-Hollywood, 46 €.
  • Sierra Nevada, 42 €.
  • Cabo de Gata, 49 €.

Ahvenanmaan pääkaupungissa on kotoisia ravintoloita, kauniita maisemia ja hyvä tunnelma. Ja kaikki on lähellä!

Rakastuin Ahvenanmaahan laakista ja kävin siellä viime vuonna viisi kertaa. Halusin nähdä sen jokaisen vuodenajan.

Ihmiset mantereella (kuten ahvenanmaalaiset muita suomalaisia kutsuvat) eivät tiedä, kuinka viehättävä ja monipuolinen reilun 11 000 asukkaan Maarianhamina on. Se tuntuu kokoaan suuremmalta, ja pääkadulla on talvellakin arkisin mukavaa kuhinaa. Olo on vähän kuin ulkomailla olisi.

Torikadulla on kiva vaeltaa, piipahtaa puoteihin ja istahtaa kahville. Ulkomaisia turisteja on kesällä paljon. Ravintola Indigon viihtyisällä terassilla istuva Ben Falck, 25, on tullut Helsingistä Maarianhaminaan opiskelemaan hotellialaa.

– Ahvenanmaa oli minulle ennestään tuntematon, mutta nyt tykkään siitä kovasti. Meri on aina läsnä ja ulkoilumahdollisuuksia on paljon. Lilla Holmenin eli pienen saaren ranta kaupungin itäpuolella on yksi suosikkipaikoistani. Kesällä siellä käy porukkaa yöuinnilla.

Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.
Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.

Benin lempiravintolat ovat kotoisa Indigo sekä Kvarter5.

– Kvarter5:ssa ruokalistan teemat vaihtuvat kuukausittain: tapakset, äyriäiset, intialainen, streetfood. Hotelli Parkin baarissa on elävää musiikkia torstaista lauantaihin.

Ben kertoo paikallisten kutsuvan Ahvenanmaata nimellä Ön tai Holmen.

– Maarianhamina on parissa päivässä nähty. Autolla pääsee pidemmällekin. Varsinkin pohjoispuolen punaiset graniittikalliot ovat näkemisen arvoisia.

Ihania käsityökauppoja

Skarpansvägenillä on kiinnostava lankakauppa Therese Broderi o Garn. Kadulla olevia alekoreja penkova Hannele Ögård-Forsman nauraa, että se on vähän kuin luontaistuotekauppa.

– Täällä tulee niin hyvälle mielelle, että sen on pakko olla terveellistä.

Hannele paljastaa minulle muutkin mansikkapaikkansa. Emmauksessa ja Kierrätyskeskuksessa on usein hienoja raaka-aineita kierrätyskäsitöihin.

– Kesällä täällä on pihakirppiksiä ja kesätapahtumien aikaan paljon myyntikojuja. Ahvenanmaan meripäivät 19.-23.7. 2018 ja viikinkimarkkinat lähikunnassa Saltvikissa 26.-28.7.2018 tuovat tänne paljon pöhinää.

Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.
Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.

Hannelen neuvosta lähden käymään Merikorttelissa. Se on hieno paikka, kappale elävää merellistä historiaa. Ihailen kauniita venevajoja ja ranta-aittoja. Vanhojen rakennusten väliin rakennetaan uutta, mutta samoin kuin muuallakin Maarianhaminassa, uudet rakennukset ovat kauniita ja sulautuvat hienosti vanhojen joukkoon.

Vierasvenesataman 300 metrin pituinen laituri päättyy pikkuruiseen romattiseen Merenkulkukappeliin. Ei ihme, että se on suosittu vihkimispaikka.

Merikorttelissa oleva Salt-käsityöläistalo on täynnä upeita paikallisia design-käsitöitä. Myyntivuorossa oleva Ann Granlund esittelee yläkerrassa olevan työhuoneensa, jossa hän painaa kankaita. Huoneesta avautuu näköala merelle.

– Meillä on myynnissä 60 käsityöläisen töitä. Suosituimpia ovat käytännölliset tavarat, kuten leikkuulaudat, tekstiilit, keramiikka ja lasi, Ann kertoo.

Ostan miehelleni Maarianhamina-kalsarit. Se on sisäpiirivitsi, tuon näitä eri kaupungeista.

Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.
Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.

Hildan kauniit talot

Jos pitää kävelystä, Maarianhaminassa on monta mukavaa luontopolkua. Merikorttelista etelään voi kulkea rantaa pitkin Tullarns äng-puistoon. Pohjoiseen kävellessä pääsee Nabbenin venevaja-satamaan. Myös Länsirannalta laivaterminaalin luota lähtee patikkapolku, jolla on puisia siltoja ja rappusia helpottamassa liikkumista kallioisessa maastossa.

Tänään vuokraan kuitenkin pyörän ja lähden ajelemaan eteläiseen kaupunginosaan. Haluan nähdä Hilda Hongellin vuosina 1889-1912 suunnittelemia puutaloja. Niissä on kauniita puuleikkauksia ja koristeellinen sveitsiläistyyli. Taloja on säilynyt 44. Useimpia niistä voi ihailla Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Matkailutoimistossa työskentelevä Riitta-Lea Värelä suosittelee arkkitehtuurikierrosta ja kertoo, että Mathis Hallen -kaupan alakerrassa voi tutustua eläkeläisyhdistyksen rakentamaan kaupungin pienoismalliin.

Päätän iltani Länsisatamaan. Istahdan vuonna 1897 rakennetun paikallisen pursiseuran ÅSS Paviljongenin terassille nauttimaan ilta-auringosta, viinilasillisesta ja näkymästä nykyään museona toimivalle Pommern-purjelaivalle.

Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.
Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.

6 vinkkiä Ahvenanmaalle

1. Kävelykatu puoteineen

Pääkatu Torggatan pursuaa ihania pikkupuoteja ja kiinnostavia kahviloita. Puisia penkkejä onrunsaasti, ja niihin voi istahtaa vaikka jäätelölle ohikulkijoita katselemaan. Kesäisin voi ihailla niin viulunsoittajia kuin kullattuja eläviä patsaitakin. Maarianhaminalla on kesäisin pohjoismaiden aurinkonennätys.

  • Torggatan

2. Syö ja nauti

Pittoreskistä Bagarstuganista saa unelmaisia torttuja ja perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua. Kahvikupit ovat suloisen erilaisia. Iwa-kahvila on ollut paikallaan 60-luvulta lähtien. Nauti herkullinen päivän kalakeitto tai maistuvia leivonnaisia.

Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.
Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.

3. Viktors crafts & design

Hienossa vanhassa puutalossa on ahvenanmaalaisten kädentaitajien hurmaavia töitä: uusvanhoja puulaatikoita, villasukkia, koruja ja vaatteita. Elintarvikkeitakin on myynnissä. Juo kuppi kahvia miellyttävässä ympäristössä!

  • Viktors crafts & design, Toggatan 16.

4. Piipahda museoissa

Merenkulkumuseossa saa aidon tuntuman siitä, millaisissa oloissa isoilla purjerahtialuksilla elettiin.

Ruby ja Meri -huoneessa voit liikkua merenpohjalla, jossa on haaksirikkoutunut laiva ja aarreluola. Uudistuneen taidemuseon taulut on ripustettu upeasti tiiviisiin ja erilaisia töitä sisältäviin ryhmiin.

Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.
Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.

5. Merikortteli

Itäsatamassa olevassa merikorttelissa voit tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin sekä katsella vierassatamaan ankkuroituneita perinteisiä purjealuksia ja puuveneitä. Korttelissa on lisäksi museo, kesäravintola ja käsityöläisliike Salt.

6. Pyöräile puutaloalueella

Romanttiset pitsihuvilat ovat Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin suunnittelemia. Useimmat ovat Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Vuokraa pyörä kympillä päiväksi ja fillaroi kaupungin luonnonläheisillä pyöräteillä.

Pitsihuviloita kelpaa katsella.
Pitsihuviloita kelpaa katsella.

Lisää vinkkejä:

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com