Safarille voi mennä mihin vuodenaikaan tahansa. Kuivana aikana eläimiä näkee paremmin.
Safarille voi mennä mihin vuodenaikaan tahansa. Kuivana aikana eläimiä näkee paremmin.

Urosleijona lompsii auton vierestä ja norsulauma saattaa köpsötellä kylpemään aamiaispöydän viereen. Vaaraa ei ole, koska niitä ei ihminen kiinnosta. 

Kello on viisi aamulla. Teltan ulkopuolelta kuuluu kumea rummutus, hotellin herätyssoitto afrikkalaiseen tapaan. Kurkistan oviaukosta. Tarjoilija lähestyy iso tarjotin päänsä päällä. Aamukahvini saapuu.

Teltan terassilla kahvia juodessa ihailen päivään valmistautuvaa savannia.

Yhtäkkiä jostain ilmestyy karvainen pikkukäsi.
Se nappaa sokerin tarjottimelta.

Vihermarakatit ovat persoja makealle.

Leirimme sijaitsee Manyeletin yksityisellä suojelualueella Etelä-Afrikan tunnetuimman kansallispuiston Krugerin länsireunalla.

Puistojen välillä ei ole aitoja estämässä eläinten liikkumista. Ihmisiä yksityisiin puistoihin sen sijaan päästetään vain rajoitettu määrä, jottei synny tungosta, kuten Krugerissa voi käydä. Alueella on enemmän nisäkäslajeja kuin missään muussa afrikkalaisessa luonnonpuistossa, lähes 150.

Leirillä on 12 kahden hengen kanvaasitelttaa. Oppaan lisäksi ryhmässä on parikymmentä matkalaista, henkilökuntaa on 12. Ryhmämme ikähaitari on iso. Viikon aikana juhlimme 45-vuotishääpäivää ja 40-vuotissyntymäpäivää. Mukana on isoäiti ja hänen kaksi lapsenlastaan.

Marakatti on seurallinen otus.
Marakatti on seurallinen otus.

Kahvitarjoilu ennen aamusafaria saapuu afrikkalaiseen tyyliin.
Kahvitarjoilu ennen aamusafaria saapuu afrikkalaiseen tyyliin.

Savannin tositelevisio

Aamusafari alkaa puoli kuusi. Eläinten jäljittäjä hyppää auton edessä olevalle tuolilleen. Kun auto käynnistyy, puista kuuluu kohahdus. Marakatit hyppäävät alas tarkistamaan, onko aamukahvitarjottimille jäänyt kähvellettävää.

Leirillä ja sen lähistöllä on havaittu leijonan tassun jälkiä. Herkempiuniset ovat kuulleet yöllä leijonien karjahtelua. Alueen safarioppaat vaihtavat havaintojaan radiopuhelimilla. Auto kääntyy pois hiekkatieltä, ja ajamme keikkuen puskien seassa. Iso puhvelilauma katsoo puiden takaa menoamme.

Opas pysäyttää auton. Pensaiden takana aivan lähellämme loikoilee raukean näköinen leijonalauma. Silloin tällöin joku liikauttaa laiskasti tassuaan.

Yksi naarasleijonista nousee ylös. Hitaasti mutta määrätietoisen näköisenä se kulkee savannin poikki. Kohta muutkin leijonat lähtevät, viuhkamaisesti eri suuntiin. Viimeisenä nousee ylös uros. Se tallustelee aivan automme vierestä.

Leijonat eivät häiriinny ihmisistä. Safarilla voi päästä seuraamaan aivan vierestä, kun ne metsästävät.
Leijonat eivät häiriinny ihmisistä. Safarilla voi päästä seuraamaan aivan vierestä, kun ne metsästävät.

Opas kääntää auton ja painaa kaasua. Pomppivan ajomatkan jälkeen selviää, mikä sai leijonat liikkeelle. Iso puhveli on saarrettu. Se uhittelee leijonia sarvillaan. Hetken jo näyttää siltä, että puhveli selviytyy voittajana. Mutta kohta naarasleijona on hädissään mylvivän puhvelin selässä.

Urosleijonakin on saapunut paikalle.
Se auttaa painamaan puhvelia maahan.

Puhveli korahtelee. Yksi leijona tarraa sen turpaan ja alkaa tukehduttaa sitä. Viimeisen kuoliniskun tekee urosleijona, se puraisee puhvelia kaulasta. Seuraamme jännitysnäytelmää henkeämme pidätellen.

Emme ilmeisesti ole ainoita, joiden sydän läpättää. Saalistamiseen osallistuneet leijonat makaavat voipuneen näköisinä ruohikolla. Pennut päästetään apajille. Ne alkavat syödä puhvelia helpommasta päästä, turvasta ja perästä. Ensimmäiset korppikotkat ilmestyvät taivaalle.

Kymmenisen vuotta Manyeletissa työskennellyt oppaamme Fanuel Mahtebula sanoo, että vastaavaa draamaa pääsee todistamaan noin pari kertaa vuodessa. Olimme siis onnekkaita.

Ihmisiä, ei kiinnosta

Varsinainen aamiainen tarjoillaan leirillä aamusafarin jälkeen. Hedelmiä, jogurttia, vastapuristettua mehua, kananmunia, pekonia ja makkaroita. Savannin keskelläkin kattaukseen kuuluvat posliiniastiat ja tärkätyt kankaiset lautasliinat.

Aamiaisen keskeyttää iso norsulauma, joka on tullut juomaan lammesta leirin vieressä. Henkilökunnan mukaan kuivana aikana norsut saattavat hörpätä leirin uima-altaasta.

Naarasleijonat käyvät puhvelin kimppuun ensin. Uros tulee apuun, kun saalis on saarrettu.
Naarasleijonat käyvät puhvelin kimppuun ensin. Uros tulee apuun, kun saalis on saarrettu.

Villieläimet eivät ole kiinnostuneita ihmisistä eikä niistä ole vaaraa. Toki luontokappaleisiin kannattaa suhtautua kunnioituksella ja olla häiritsemättä niitä.

– Eläimet eivät ole täällä meitä varten. Tämä ei ole eläintarha vaan oikea eläinten elinalue, leirejä pyörittävä Claes Ingvorsen sanoo.

Manyeleti oli apartheidin aikaan Etelä-Afrikan ainoa villieläinpuisto, jonne päästettiin mustia. Harvalla mustalla oli kuitenkaan varaa matkustaa eikä Manyeletissa kehitetty matkailupalveluja samaan tapaan kuin valkoiselle väelle suunnatuissa puistoissa. Manyeletissa on yhä vain muhkuraisia hiekkateitä ja muutama lodge eli majoitusleiri.

– Meille on vain etu, ettei alue ole niin kehittynyt ja se on pysynyt turmeltumattomana. Monet safarimatkailijat arvostavat aitoa luontoa ja väljyyttä, Ingvorsen sanoo.

Manyeletissa ei ole ruuhkaa savannilla. Autosta saa poistua vain oppaan luvalla.
Manyeletissa ei ole ruuhkaa savannilla. Autosta saa poistua vain oppaan luvalla.

Sarvijauheesta pontta mieskuntoon

Iltasafarille lähdetään kello 16. Impalalaumassa on uusia jäseniä. Vajaan vuorokauden ikäisten pikku-impaloiden kulku hennoilla tikkujaloilla sujuu jo melko hyvin. Ne nousevat jaloilleen vain muutama minuutti syntymänsä jälkeen.

Oppaamme ovat onkineet selville, että lähellä liikkuu kaksi sarvikuonoa. Sarvikuonokanta vähenee kaikkialla Afrikassa uhkaavaa tahtia. Syynä on salametsästys. Erityisesti Aasiassa sarvikuonon jauhetun sarven uskotaan lisäävän potenssia, vaikka se on samaa ainetta kuin kynnet.

Kilosta jauhetta maksetaan enemmän
kuin vastaavasta määrästä heroiinia.

Riistanvartijat etsivät jatkuvasti salametsästäjiä autoilla ja helikoptereilla. Siitä huolimatta kansainvälisten rikollisliigojen pyörittämä salametsästys vain lisääntyy.

Jeeppi kaartaa ruohoniitylle. Iltapäivän auringossa seisoskelee kaksi salametsästykseltä toistaiseksi säästynyttä leveähuulisarvikuonoa.

Baari pystyyn savannille

Jeeppi pysähtyy paikkaan, jossa turistit saavat nousta autosta. Hetkessä auton eteen on kiinnitetty pöytätaso ja loihdittu täydellinen baari.

Aurinko laskee savannin taakse ja iltapäivän kuumuus hellittää. Läheisellä lammella norsulapset kylpevät ja ruiskuttavat kärsillään vettä. Pusikosta lehahtaa raskaaseen lentoon kaksi Afrikan hanhea. Ehdottomasti elämäni elämyksellisin gin tonic.

Tähystäjä hoitaa safariajolla sujuvasti myös baarimikon tehtävät.
Tähystäjä hoitaa safariajolla sujuvasti myös baarimikon tehtävät.

Ilta pimenee, ja jeepin tähystäjä etsii valonheittäjällä puskista nähtävää. Hän suuntaa valon leopardiin.

Safarin aikana marakatit ovat panneet töpinäksi naapuriteltassa. Kylpyhuoneesta on hävinnyt hammasharja. Henkilökunta muistuttaa, että lääkkeet, kosmetiikkatavarat ja ruokatarpeet kannattaa ehdottomasti säilyttää teltoissa olevissa arkuissa, niitä apinat eivät osaa avata.

Illallisella valitsen pääruuaksi strutsia. Pinotage-rypäleestä valmistettu viini on erinomaista. Jälkiruuan jälkeen keittiöstä tulee jonossa leirin koko henkilökunta. Saamme hienon afrikkalaisen tanssi- ja lauluesityksen.

Vaikea kuvitella, että Suomessa turistibussin kuljettaja, keittiömestari, eräopas ja tarjoilijat panisivat pystyyn kansantanssiesityksen asiakkaidensa viihdytykseksi.

Mietin, miksi me eurooppalaiset olemme niin vaisuja.

Pimeällä leirissä saa liikkua ainoastaan henkilökunnan saattamana. Oppaani näyttää minulle taskulampulla hyeenan jälkiä polulla.

Teltassani moskiittoverkon alla sängyssä kuuntelen savannin ääniä. Rasahduksia, ropinaa, siritystä, törähtelyä. Jalkalamppuuni kotiutunut miniatyyrisammakko liikahtaa hiukkasen. Pikkuisiin kotieläimiin tottuu yllättävän helposti. Ulkoa kuuluu outoa käkätystä. Onkohan se hyeenan naurua?

Artikkeli on alun perin julkaistu ET-lehden numerossa 1/2015.
 

Tekisikö mielesi safarille? • Suomesta järjestetään pakettimatkoja Manyeletiin ja muualle Krugerin alueelle. Matkoihin sisältyvät lennot, bussikuljetukset, majoitus, täysihoito, safariajot ja suomalaisen sekä paikallisten oppaiden palvelut. 10 päivän pakettimatka maksaa edullisimmillaan 2000 euroa henkilöltä. • Johannesburg on lähin iso lentokenttä. Sinne lennetään Helsingistä Frankfurtin, Lontoon tai jonkun muun ison eurooppalaisen kentän kautta. Mannertenvälinen lento kestää 10–11 tuntia. Johannesburgin lentokentältä on Manyeletiin noin 500 kilometriä, 6–7 tunnin ajomatka. • Omatoimimatkailijan vuorokausi hyvätasoisessa majapaikassa täysihoitoineen ja safareineen maksaa noin 250–500 euroa, sesongista ja paikasta riippuen. • Safarimatka sopii lähes kaikille, kouluikäisistä senioreihin. Noin kolme tuntia kerrallaan kestävät safarit tehdään jeepeillä, useimmiten varhain aamulla ja iltapäivällä. Matkalle riittää normaali peruskunto, liikuntarajoitteisille matka ei sovi. • Teltoissa tai mökeissä on mukavuudet, mutta esimerkiksi ötököitä on mahdotonta välttää. Malarian riski on pieni, mutta estolääkitystä suositellaan. Riittää, että normaalit rokotukset ovat voimassa. • Ota mukaan ainakin kiikarit, tasku- tai otsalamppu ja kamera. Lämmin fleece tai muu takki on tarpeen, koska aamuisin voi olla viileää ja safariajolla voi käydä viima.