Pantanal on maailman rikkaimpia elinympäristöjä. Linnut ja lehmät viihtyvät siellä rinnakkain.
Pantanal on maailman rikkaimpia elinympäristöjä. Linnut ja lehmät viihtyvät siellä rinnakkain.

Pantanalin tulvatasanko on Etelä-Amerikan paras paikka tarkkailla upeita lintuja, lystikkäitä vesisikoja ja monia muita eksoottia lajeja. Kun majapaikaksi löytyy aito paikallinen maatila, elämys on unohtumaton.

Tropiikin aurinko saa järven välkehtimään. Kasvillisuus rönsyilee veteen, ja rannalla parveilevat sinisiipiset perhoset. Lämpöasteita on 40. Uinti ei silti houkuttele: kalastamme piraijoita.

Ärhäkät, terävähampaiset kalat löytävät meidät heti, kun saamme siimat veneen laidan yli. Koukkuun pujotettu lihapala häviää silmänräpäyksessä. Syöttimme hupenevat niin pian, että puuha tuntuu kalojen ruokkimiselta.

Pusikko kahahtaa. Alligaattori!

–Älä pane kättä reunan yli, jacarenkaimaani voi hypätä, oppaamme Alex neuvoo.

"Äläkä anna sen napata ongesta, koska ne syövät lihan koukkuineen päivineen."

Pian toinenkin alligaattori löytää paikalle. Liki puolitoistametriset veijarit uivat hitaasti edestakaisin veneen vierellä, silmät aavemaisesti veden pinnan päällä toljottaen. Kalat pakenevat, ja mekin vaihdamme paikkaa.

Uudessa paikassa saamme vihdoin koukkuun ensimmäisen keltapiraijan.

Alligaattori lipuu hiljaa kohti venettä.
Alligaattori lipuu hiljaa kohti venettä.

Krokotiilit päivystävät.
Krokotiilit päivystävät.

Piranjan hampaat ovat kuin tikarit.
Piranjan hampaat ovat kuin tikarit.

Maailman suurin lajissaan

Pantanal, Brasilian lounaisosassa levittyvä valtava tasankoalue ulottuu myös naapurimaihin Boliviaan ja Paraguaihin. Alue on maailman suurin trooppinen kosteikko, ja sadekaudella suurin osa maa-alasta jää tulvavesien peittoon. Kuivan kauden aikaan huhti–lokakuussa Pantanal on vehreää, savannimaista tienoota jokineen, lampineen ja pikkujärvineen.

Seutu on rankka elinympäristö ihmiselle, mutta sitäkin otollisempi monille eläimille. Pantanalia pidetään koko Etelä-Amerikan parhaana paikkana tarkkailla villieläimiä ja etenkin lintuja. Vähäisen kasvillisuuden vuoksi lajeja on helpompi havaita kuin Amazonin sademetsissä.

Osa Pantanalista on suojeltu. Silti valtaosa on yksityisten, lähinnä karjankasvattajien, omistamia maita. Joillakin tiloilla harjoitetaan pienimuotoistaturismia, minkä ansiosta ne voivat suojella myös tilustensa luontoa. Näin tehdään myös majapaikassamme Fazenda Baía Grandessa.

Viivymme tilalla kolme vuorokautta, ja ehdimme kokea jokaisen tarjolla olevan retken, muutaman pariin kertaan. Ateriat ja opastetut luontoretket sisältyvät majoituksen hintaan, kuten tapaan kuuluu. Vierashuoneita on vain viisi, joten tunnelma on mukavan intiimi.

Fazenda Baía Granden pihapiiri on rauhallinen.
Fazenda Baía Granden pihapiiri on rauhallinen.

Lintuja näkee hyvin tornista.
Lintuja näkee hyvin tornista.

Liikumme oppaan ja parin muun matkailijan kanssa kävellen, traktorin vetämän lavan kyydissä ja ratsain.

Kuljemme silloin kun eläimetkin – aamulla, alkuillasta ja pimeän tultua.

Opimme nopeasti, ettei eläimiä näe laumoittain eivätkä ne aina näyttäydy. On väijyttävä. Lisäksi tarvitaan onnea.

Kastehelmiä vesisioille

Helpoimmin tapaa sympaattisen kapybaran eli vesisian. Se on maailman suurin jyrsijä, kuin ison labradorinnoutajan kokoinen marsu. Vesisika on taitava uimari, sieraimet lähellä päälakea. Näemme niitä usein vedessä tai rannalla ruohoa syömässä perheinä ja pikkuporukoina.

Joistakin eläimistä, kuten tien poikki nelistävästä vyötiäisestä, näemme vain vilauksen. Vyötiäinen näyttää esihistorialliselta jäänteeltä vartaloa peittävine, panssarimaisine kilpineen.

Eräänä aamuna seuraamme uhanalaista isomuurahaiskarhua. Se on lupsakan ja kiireettömän oloinen kaveri, joka hiippailee heinikossa pitkä nokka vuoroin ilmaa ja vuoroin maata nuuhkien.

Isomuurahaiskarhu syö hyönteisiä.
Isomuurahaiskarhu syö hyönteisiä.

Jaguaari on taitava uimari, kalastaja ja kiipeilijä.
Jaguaari on taitava uimari, kalastaja ja kiipeilijä.

Hyasinttiara on kaunis ja kovaääninen.
Hyasinttiara on kaunis ja kovaääninen.

Toisena aamuna taivallamme varhain lähiniitylle, papukaijojen pesäpuun lähelle. Kookas, indigonsininen hyasinttiarapari näyttää tyrmäävän komealta ja epätodelliselta – yleensähän niitä näkee vain häkeissä eläintarhoissa. Äänestä päätellen siivekkäät keskustelevat kärkkäästi työvuoroista.

Lintuja on tilalla valtavasti, kaikkialla. Erityisen hyvin ne viihtyvät pihapiirin pensaissa ja hedelmäpuissa. Pienet vihreät papukaijat raakkuvat lehvistön suojassa. Kirjavanokkaiset tukaanit esittelevät itseään mangopuiden oksilla.

Papua ja papaijaa

Ateriat rytmittävät mukavasti päiviä. Majapaikassa tarjolla on aina erinomaista, tyypillistä brasilialaista ruokaa: suussa sulavan mureaa lihaa, kasvisvuokaa, riisiä, papumuhennosta ja farofaa, paahdettua maniokkijauhoa. Jälkiruoaksi on vesimelonia, hilloja ja kotijuustoa tai kuivakakkua.

Aamiaiseksi saamme uunilämmintä leipää ja leivonnaisia sekä vastapuristettua mehua mangoista, papaijasta tai cerolakirsikoista.

Päivän kuumimmat tunnit lepäämme huoneessa ilmastoinnin ja tuulettimen huristessa. Pihassa on pieni uima-allas ja riippukeinu. Niissä voi nauttia kylmä juoma käden ulottuvilla. Lintujen lurituksia ja kaskaiden tauotonta sirinää lukuun ottamatta on hiljaista. Toisinaan tosin sonni mylvii pitkään ja hartaasti, koko keuhkojensa voimalla.

Lähimmälle autotielle on matkaa satoja metrejä, naapuriin useita kilometrejä. Omistajaperheen suku on asunut seudulla 150 vuotta.

Uima-allas sopii hellepäivään.
Uima-allas sopii hellepäivään.

Tuoretta papaijaa saa läpi vuoden.
Tuoretta papaijaa saa läpi vuoden.

Tunnelmallinen yöretki

Hienoin tapa kokea Pantanal on kierrellä farmia ratsain. Tilan lauhkeat hevoset sopivat aloittelijallekin. Ne liikkuvat verkkaan ja pysähtelevät tämän tästä nyhtämään ruohoa tai juomaan, silti ryhmänä pysyen. Välillä kahlaamme korkeassa heinikossa, välillä ratsastamme keskellä laiduntavia lehmiä.

Hevosen selästä näkee maiseman avarammin kuin patikoiden. Bongaamme lintuja ja peuran, joka kurkistelee korkeasta heinikosta. Helle-utuinen iltamaisema värjäytyy vaaleanpunaiseksi, aurinko hehkuvan oranssiksi.

Yöretkissä on oma, unohtumaton tunnelmansa. Öisellä lammella sammakot kurnuttavat miehekkäästi.

Hytkymme traktorin lavalla pilkkopimeillä, kuoppaisilla niityillä.

Oppaan valonheitin luo näkyviin salaperäisiä varjoja. Kaimaanien silmät kiiluvat kuin rubiinit taskulampun valossa. Kun valo sammuu, sadat tulikärpäset morsettavat ruohikossa. Iho nousee kananlihalle. Niin hienolta se näyttää.

Paimen liikkuu karjan seassa ratsain. Hevosen selästä myös luontomatkailija näkee luonnon parhaiten.
Paimen liikkuu karjan seassa ratsain. Hevosen selästä myös luontomatkailija näkee luonnon parhaiten.

Maatilamatkailutilan hepat ovat turvallisia ensikertalaisellekin.
Maatilamatkailutilan hepat ovat turvallisia ensikertalaisellekin.

Brasiliassa on yli 60 000 kasvilajia, 1 800 lintulajia ja 500 nisäkäslajia. Matelija- ja sammakkolajeja on viitisensataa kumpiakin.

Juttu on ilmestynyt ET Matkaopas -lehdessä 4/2016.

Bongaa nämä reissullasi

1. Reilun metrin mittaiseksi kasvava pitkäkarvainen ja -häntäinen isomuurahaiskarhu elää Etelä- ja Keski-Amerikassa. Se on uhanalainen. Ruuakseen se kerää hyönteisiä ja termiittejä keoista ja koloista putkimaisella, lähes hampaattomalla kuonollaan.

2. Kirkkaan indigonsininen, noin metrin pituiseksi kasvava hyasinttiara on maailman suurin lentävä papukaija. Siipien kärkiväli on noin 1,5 metriä. Upea lintu on erittäin uhanalainen; luonnossa niitä elää vain noin 6 500 yksilöä, monet yksityisten maanomistajien alueilla.

3. Läntisen pallonpuoliskon suurin kissaeläin, täplikästurkkinen jaguaari on vaarassa muuttua uhanalaiseksi. Onnekas voi nähdä majesteettisen kissapedon Etelä-Pantanalilla Fazenda San Franciscon mailla. Havainnot ovat yleisimpiä heinä–syyskuussa.

Lisäksi Pantanalissa voi tavata esimerkiksi jättiläissaukkoja, keltaisia anakondia, tapiireja sekä useita kissaeläimiä.

Kiinnostaako rauhallinen ja liikunnallinen luontoloma La Gomeran saarella? Lauttamatka Teneriffalta kestää alle tunnin.

Lähden retkelle pienestä Las Hayasin kylästä. Se on pieni talojen ripotelma palmu-, kanerva- ja laakeripuiden keskellä. Mutta ensin poikkean eukalyptuslehdossa, jossa sijaitsee ravintola La Montaña Casa Efigenia.

Se on valmistanut gomeralaista kotiruokaa yli 50 vuotta. Doña Efigenia Borges ja hänen aikuiset lapsensa valmistavat luomukasvisruokaa, jonka ainekset ovat omilta mailta. Palvelu on sydämellistä mutta verkkaista.

Polku lähtee kappelin takaa Garajonayn kansallispuiston reunalta suoraan varjoisaan laakeripuumetsään. Se on ainutlaatuinen jäänne metsävyöhykkeestä, joka peitti Välimeren ympäristöä ennen jääkautta.

Sammalen ja naavan peittämät puut muodostavat ryteikköisen peikkometsän. Puut kurottuvat jopa 30 metriin. Puunrunkoja makaa maassakin, ja sirppivitjasaniaiset yltävät pään korkeudelle. Saniaislajeja on puistossa 27. 

Leveä polku vie Las Crucesin retkipaikalle. Lähde on kuivunut vähäisten sateiden takia. Kapealla, jyrkästi laskeutuvalla polulla on puisia portaita. Tulen maantielle, josta haarautuu lyhyt ja pitkä reitti Vallehermoson laaksoon. Valitsen pitkän.

Mesetan metsätie kulkee kansallispuiston reunaa pitkin kiertäen varjoisia laaksonperiä. Ulkokaarteissa on komeat näkymät vuoristoon. Kun siirryn harjanteen toiselle puolelle, laakson pohjalla näkyy Tazon kylä. La Palman saaren kaksoishuiput pilkistävät pilvistä 50 kilometrin päässä.

Laskeudun Camino Lomo de los Cochinosin polulle. Kiertämäni laakso näyttää valtavalta kraatterilta kymmenine sivulaaksoineen. Rotkon toisella puolella häämöttää sadan asukkaan Macayo. Se valuu kuin nauhana vuorenrinteessä kohti padottua järveä.

Laavapilari Roque Cano kohoaa Vallehermoson kylän yläpuolelle kuin koiranhammas. Jättiagavet ja kaktukset reunustavat polkua. Vallehermoso sijaitsee kanjonissa kallioseinien ja terassipeltojen saartama. Kaikkialla on pieniä puutarhoja, perunapeltoja ja hoikkia taatelipalmuja.

Kylä tunnetaan makeasta palmuhunajasta, miel de palmasta. Se valmistetaan keittämällä kanariantaatelipalmusta valutettu mahla. Viiletessään neste muuttuu mustaksi siirapiksi, ohuemmaksi kuin mehiläishunaja.

Myynnissä on käsin tehtyjä saviastioita, koritöitä, puusta veistettyjä esineitä ja lasitavaraa. Viiniköynnökset kasvavat puisilla telineillä. Eniten viljellään valkoisia rypälelajikkeita, kuten forastera blancaa.

Paikalliset valittavat, että matkailijat käyvät kylässä vain päiväseltään, vaikka 3 000 asukkaan kylä olisi hyvä tukikohta vaelluksille.

Hillityn iltaelämän saari

Pyöreä, halkaisijaltaan vain 25-kilometrinen La Gomera tarjoaa paljon. Rotkot kulkevat mereen. Rosoisen vuoriston juurelle kallioiden väliin jää pieniä, mustahiekkaisia rantoja. Väriä tuovat ikivihreät laakeripuumetsät, trooppiset laaksot banaaniviljelyksineen ja sitruspuineen, kuivat kalliomaisemat, kaktukset ja yli satatuhatta palmua.

Useimmat saaren 22 000 asukkaasta saavat elantonsa suoraan tai välillisesti matkailusta. Pisimmälle matkailu on kehittynyt Valle Gran Reyssä ja Playa de Santiagossa, joiden aurinkoisilla kaistaleilla on pieniä hiekkarantoja ja muutamia hotelleja.

Ero Teneriffan eteläiseen turistirannikkoon on huomattava.

Enimmäkseen majoitutaan apartamentoihin, vuokrahuoneistoihin. Pääkaupunki San Sebastian on vahvasti paikallinen pieni kylä, jonka keskiaikaisesta keskustasta löytyy muistomerkkejä Kolumbuksen ajoilta.

Saari on vielä hyvin aito. Ero Teneriffan eteläiseen turistirannikkoon on huomattava myös elämänasenteessa. Iltaelämä on hillittyä.

Monet tulevat saarelle vaeltamaan. Polkuja käyttivät ennen vuohipaimenet, puunhakkaajat, metsästäjät, pyhiinvaeltajat ja kauppiaat. Reitit ovat yleensä hyvin merkittyjä, joten vaellus onnistuu ominkin päin. Monet yritykset tarjoavat opastettuja retkiä noin 30 eurolla. Hintaan sisältyy kuljetus sekä englannin- tai saksankielinen opastus.

Uiminen kielletty

Banaaniterttuja leikkaava mies vinkkaa minut luokseen Valle Gran Reyn laaksossa. Saan käteeni kolmen kilon tertun – retken eväspuoli on kunnossa.
Kävelen La Caleran rinnekylän läpi. Kivetyltä polulta koko paratiisimainen laakso aukeaa edessäni palmuineen, appelsiinipuineen, puutarhoineen ja vihannestilkkuineen.

Casa de La Sedan kylästä erkanee polku kalliorinteeseen. Upea palmurotko Barranco Los Ancones avautuu edessäni.
Laskeudun jyrkkää kallioseinämää jättiruokojen täyttämään Barranco de Aruren uomaan, jossa puro virtaa vapaana. Polku kulkee varjoisassa bambutunnelissa, jonka läpi auringonvalo siivilöityy.

'

Dramaattisen rosoiset, basaltinharmaat vuorenrinteet kohoavat portaittain. Niitä elävöittävät palmut ja tyräkit. Purossa kasvava papyruskaisla kasvaa jopa viisimetriseksi. Siitä egyptiläiset valmistivat paperia ja norjalainen Thor Heyerdahl kaksi kaislavenettä merimatkoilleen.

Tungosta ei ole.

Sivuutan pieniä altaita, joissa uiminen on kielletty, koska puron vesi ohjataan alempana juomavedeksi. Pienet putoukset solisevat voimakkaasti. Hypin kiveltä toiselle ja ylitän puron taas kerran.

Tunnin kapuamisen jälkeen tulen kapeaan, hämärään kalliokanjoniin, jonka perällä on 15-metrinen vesiputous ja pieni lampi. Kuin luonnon kappeli. Kohtaamani itävaltalainen pariskunta on haltioissaan.

Paluumatkalla nousen ympäröiville, hylätyille viljelyterasseille. Tukimuurien kivet ovat hämmästyttävän isoja. Niitä on siirrelty härkä- tai hevosvoimin. Rinnehyllypolku tarjoaa uusia näkymiä vehreään palmumetsään.

El Gurossa asuu hippityylisiä taiteilijoita. Nousen kivettyä polkua valkoiselle kappelille, Ermita de los Reyesille. Ihmisiä ei näy.

Vaaleanpunaisen rinteen lumossa

Aamulla odottelen bussia Las Vueltasin pysäkillä. Bussi numero 8 kiertää La Playan ja La Puntillan kautta. Kun se tulee Vueltasiin, tilaa on enää muutamalle. En mahdu kyytiin. Me pysäkille jääneet otamme taksin. Matka vuorille maksaa vain kuusi euroa henkeä kohden.

Kilometrin korkeudessa Las Hayasissa on vielä kylmä. Lähden patikoimaan kohti El Cercadon kylää.

Hyvin merkitty polku kiertää syvän rotkon reunaa.

El Cercadoa hallitsee huipulle rakennettu valkoinen kappeli. Käsityöperinne säilyy kolmen pajan voimin. Kulhot ja kupit tehdään paljain käsin ilman savipyörän apua.

Kylästä näkyy jo seuraavaan, Chipudeen. Laskeudun upeaan palmulaaksoon, jota reunustavat porraspellot. Kylää pidetään saaren vanhimpana, kirkko rakennettiin 1540. Kylään näkyy pöytävuori La Fortaleza, jossa alkuasukkaat uhrasivat jumalille yhtä sun toista liikenevää.

Saan vettä lähteestä vanhalta pesupaikalta, ja tulen laaksoon, jossa tuoksuvat viikunapuut. Koko rinne kukkii vaaleanpunaisena – mantelipuita.  

Kivimuurein tuetut pellot jyrkässä rinteessä todistavat menneiden aikojen ankarasta työstä. Ermita Nuestra Señora de Guadalupen kappeli näkyy kallion nokalla 750 metrin korkeudessa. Se on 1400-luvulta. Parvekemaiselta terassilta näkee Barranco de Argagan rotkoon.

Ylitän uoman ja nousen solaan. Edessä aukeaa Suuren kuninkaan laakso kaikessa mahtavuudessaan. Rotkon seinät ovat kerroksittain kuluneet. Alempana siintelevät palmut ja peltotilkut.

Valkoiset talot ovat kuin sokeripaloja.

Vaellan jyrkkää polkua syvyyksiin. Palmujen takaa ilmestyy kappeli, Ermita de los Reyes. Laskeudun kiviportaat rotkoon ja jatkan soratietä La Caleran bussiasemalle.

Vain helppoja reittejä

Aurinko laskee, väki kokoontuu La Playan rannalle Valle Gran Reyssa. Joku katselee nuotiota, toinen merta. Uushipit soittavat bongorumpuja, kitaroita, klarinetteja ja aboriginaalien didgeridoo-torvea. Tulirenkaita. 1960-luvulla alkanut perinne jatkuu.

Rannan luolassa yöpyy nuoria, mutta majoituksen saa myös lähistön Argayallin meditaatio- ja joogaretriitistä.

Reitti Valle Gran Reystä Arureen nousee yli 800 metriä. Sitä sanotaan vaativaksi, mutta näen, kuinka joku nousee polkua kainalosauvoilla.

Toinen, iäkäs mies, kertoo sairastavansa syöpää, hänkin pääsee Arureen pulmitta. Alan ajatella, että La Gomeran saarella on vain helppoja reittejä.

Etsitkö hyvää korealaista tai japanilaista ravintolaa Berliinistä? Kaupungissa asuva Eppu Nuotio vinkkaa, mistä löytyvät Berliinin parhaat ravintolat ja kahvilat.

Epun suosikkiravintolat Berliinissä

Epun kotikaupunginosa Friedenau:

Portugalilainen Cafe Santos on ihana lounas- ja illallispaikka, mutta se on kiinni sunnuntaisin ja maanantaisin. Palvelu saattaa olla toisinaan hiukan hidasta, mutta ruoka ja paikan hurmaavat omistajat korvaavat sen. 

S-Cafe-Friedenaun vieressä on ihana pieni italialainen ravintola, Bergamotto.

Ihanaa thairuokaa ja loistavaa sushia löytyy Sweet Cocos-ravintolasta, jossa on japanilainen sushikokki. Paikka ei hurmaa ulkonäöllään, mutta ruuallaan kyllä.

Trattoria del Corsosta saa kertakaikkisen hyvää italialaista ruokaa.

Savignyplatzin alue:

Sachiko sushi on sushitaivas. Siellä ei tarvitse tilata mitään. Istut vain tuolillesi ja nappaat ohikulkevista "veneistä" mieleisesi annoksen. Kassalla maksetaan lautasten lukumäärän mukaan. Kokki on japanilainen kuten koko omistajaperhekin. Sushi on niin hyvää, että meinaa tulla itku. 

Fantastista vietnamilaista ruokaa saa Saigonissa.

Prenzlauer Bergin alue:

Prenzlauer Bergin alueella parhaat ja romanttisimmat vietnamilaiset ovat Si An ja Onkel Ho.

Prenzlauer Bergin paras korealainen on Omoni.

Ihanan ihana on venäläinen Pasternak. Pasternakin vieressä on vesitorni, jonka alla oli ensimmäinen keskitysleiri. Se perustettiin heti kun kansallissosialistit nousivat valtaan ja alueen juutalaiskauppiaat ja opettajat ja taiteilijat haettiin sinne. Vesitornissa on nykyään asuntoja ja päiväkoti, ylhäällä mäellä ruusutarha. Sieltä on hienot näkymät yli kaupungin.

Epun suosikkikahvilat: 

Friedenaun alue:

Vanhalla Friedenaun asemalla, joka on rakennettu 1874, toimii kahvila ja ravintola S-Cafe-Friedenau. Se on hurmaava paikka juoda kuppi kahvia, syödä vähän jotakin, ottaa lasi viiniä. 

Friedenaun hautausmaan lähellä on paljon ihania kahviloita ja ravintoloita, esimerkiksi Wild Caffe.

Kirjailija Herta Müllerin lempikahvila Frau Behrens Torten (hän istuu siellä usein lauantaisin, kun on käynyt ensin torilla) on klassinen kakkukahvila, josta saa myös käsintehtyä suklaata. 

Savignyplatzin alue:

Schwarzes Cafe, ympäri vuorokauden auki oleva kahvila, josta saa aamiaista vaikka kello 04.00. Myös hyvä lounaspaikka. 

Yksi ehdottomista lempikahviloistani Cafe Brel, joka on kerrassaan loistelias ruokapaikka.

Mahtavan Literatur Hausin Wintergarten-kahvilasta saa aamiaista, lounasta, illallista, viiniä ja kahvia: 

Prenzlauer Bergin alue:

Cafe Butter on ihana aamiaispaikka.

Cafe Bar Wohnzimmer on päivisin kahvila, öisin (neljään asti tai myöhempään)  yökerho. Siellä voi huoletta ottaa torkutkin divaanilla.

Kollwitzplatzin torin ympärillä on hurmaavia kahviloita ja ravintoita.

 

Eppu Nuotio on ET Terveys -lehden uusi kolumnisti. Lue lisää Epusta ja Berliiniin muutosta ET Terveys -lehden numerosta 1/2018.