Jo nojatuolimatka Väli-Amerikan Belizeen huimaa! Luvassa on vaijeriliukua ja vesiputouksia. Hyppää kyytiin tai varaa seuraava matkasi viidakkoon.

1. Uimahyppyjä rauskujen sekaan

Laiturille on kannettu erivärisiä tuoleja. Istun siellä kirjan ja juoman kanssa, kunnes kuumuus pakottaa pulahtamaan mereen.

Aurinko leikkii laineilla. Näkyy vain vettä. Syvänsinistä, smaragdin­vihreää ja kaikki sävyt siitä välistä.

Iltapäivän uneliaisuus vaihtuu riemunkiljahduksiin, kun Tobacco Cayen saaren lapset juoksevat laiturille esittelemään uimahyppyjä. Korkeimmalle vetää kuitenkin siimahäntäinen rausku, joka pomppaa ilmaan monta metriä laiturin edessä. Vedessä rausku tuntuu kuin lentävän hitain siiveniskuin.

Unescon suojelema Belizen koralliriutta on 300 kilometriä pitkä. Riutalla vieraili myös Jacques Cousteau punaisessa pipossaan 1971.

  • Tobacco Caye, Belize Barrier Reef, vene Dangrigasta noin 15 euroa.

2. Seikkailua sademetsän sydämessä

Pienen Belizen pinta-alasta peräti 42 prosenttia on suojeltua kansallis- tai luonnonpuistoa. Vaeltamaan pääsee vaivattomasti. Reittejä on helpoista päiväkierroksista tutkimusretkiin villissä viidakossa Mayavuorten kainalossa.

Eläimiä kohtaa parhaiten Cockscomb Basinin jaguaarireservaatissa. Maan tiheimmän jaguaarikannan lisäksi alueella on pieniä jokia, joissa möyrii tapiireja.

Jaguaarit ovat äärimmäisen arkoja ja liikkuvat pääasiassa öisin, joten vain onnekkain matkailija saattaa nähdä ison kissapedon. Vastaan tulee joka tapauksessa mahtavia vesiputouksia - ja viidakon keskelle pudonnut sammaleen peittämä pienkone, kuin suoraan Indiana Jones -elokuvasta.

3. Vaijeriliukua viidakon yli

Vaijerit kestävät monta sataa kiloa, joten ei mitään hätää.

– Jos haluat hidastaa vauhtia, vedä vaijerista alaspäin, rohkaisee Emilio Aviles.

Seison puisella tasanteella korkealla puussa, ja nyt pitäisi liukua vaijerin varassa solan toiselle puolelle.

Papukaijat kirkuvat, ja tukaanit lentelevät oksalta oksalle. Hyppään ilmaan, nostan jalat ylös, ja vaijeri alkaa viedä. Roilaan alas seuraavalle tasanteelle, maanpinta kaartuu kaukana alapuolella. Hymyilen typertyneenä vauhdin hurmasta.

Mayflower Bocawina -luonnonpuistoon vedetty vaijerireitti on maan pisin. Yli kilometrin mittaisen, kahdeksasta liu’usta koostuvan radan kiertämiseen kuluu puolitoista tuntia. Täydenkuun aikaan vaijereiden varassa killutaan myös yöllä, jolloin metsän äänimaailma suorastaan villiintyy.

4. Putkahdus keskelle putousta

Ennen kuin astun reunan yli, pitää vielä hetki ihmetellä. Miten olenkin päätynyt killumaan tähän maan ja taivaan väliin?

Ympärillä monikymmenmetriset jättiläispuut puhkovat läpitunkematonta viidakkoa. Köyden yläpäässä retkikunnan johtaja Manuel Lucas hymyilee ja nostaa peukalonsa pystyasentoon. Köyden alapäässä odottaa 90-metrinen Antelope Falls -vesiputous. Keskellä – kohdassa, jossa vesiputous taittuu pystysuoraksi – olen minä.

Otan ensimmäisen askeleen alas vesiputouksen syliin. Kallionseinämä on liukas. Kuohuva vesi pursuaa ryöppyinä minua vasten, ja samalla voimalla veressäni kuohuu adrenaliinia. Puristan köyttä, keskityn olennaiseen.

Matkan puolivälissä pysähdyn katselemaan ympäröivää vesiputousta, kunnes se heittää pari ämpärillistä vettä kasvoilleni.

Alhaalla maassa, läpimärkänä, ihailen vettä valuvaa seinämää. En voi uskoa, että todella putkahdin jaloilleni keskeltä vesiputousta.

  • Mayflower Bocawina National Park, vesiputousliuku Antelope Fallsilla 125 e. Ota mukaan pitkäthousut, t-paita, uimapuku, hyttysmyrkkyä ja lenkkitossut.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Matkaopas 1/2016 -lehdessä.