Joku karkasi matkaan, toisen rinkka varastettiin, joku rakastuikin. Interrail avasi suomalaisnuorille ovat Eurooppaan vuonna 1972.

Kyselimme lukijoiden muistoja Interrail-reissuista. Yli puolet vastanneista oli tehnyt matkansa 1970-luvulla. Suuri osa heistä oli tuolloin 19–20-vuotiaita.

Neljännes teki reilireissunsa kuusi kertaa tai enemmän. Melkein puolet tutustui vain Länsi-Eurooppaan. Suurin osa yöpyi nuorisohotelleissa tai junassa, neljännes silti hotellissa tai teltassa.

Noin 60 prosenttia vastaajista oli Interrail-reissulla kaverin kanssa. Melkein kaikki söivät eväitä tai poikkesivat halvoissa kuppiloissa.

Joku löysi junamatkalla puolison, muutama rakastui, mutta yleensä suhteet olivat satunnaisia.

Näin lukijat kertovat matkoistaan:

"Kaveri näytti meille koko Rooman"

”Venetsiassa pingotimme  teltan vähän sinnepäin, emmekä saaneet vetoketjua kiinni. Minä nukuin jalat ulkona. Aamulla jalat olivat täynnä hyttysenpistoja, jotka kutisivat."

"Meille oltiin aina avuliaita. Missä tahansa olimmekin, aina saimme apua. Milloin juutuimme juna-asemalle ja leirintäalue oli kaukana, joku ystävällinen heitti meidät sinne. Asemallakin saimme usein nukkua. Pariisissa pari kaveria otti meidät huostaan ja vei hotelliin ja kaupungille, Roomassa kaveri näytti meille koko Rooman autollaan."

"Kööpenhaminassa unohdin rinkkani raitiovaunuun. Siinä olivat rahat, passi ja matkaliput. Palasimme etsimään laukkua, mutta sitä ei löytynyt. Ystävällinen vanha pariskunta heltyi kyynelistämme ja otti meidät hoiviinsa, syötti ja majoitti. Kävimme poliisiasemalla tekemässä ilmoituksen. Yöllä poliisiasemalta soitettiin, että laukku oli löytynyt, passi ja liput olivat tallella, mutta rahat ja matkashekit varastettu. Soitin nolona kotiin ja lainasin järkyttyneeltä äidiltä tarvittavat matkarahat."

Lumihangessa sandaalit jalassa

”Amsterdamissa suuntasimme totta kai hippiaukiolle Damille. Siellä norkoili epäsiistejä ja pöllyssä olevia ihmisiä joista osa tuntui asuvan aukiolla. Meitä kilttejä perhetyttöjä rupesi pelottamaan. Poliisien tulo karkotti meidät läheiselle kadulle ja hädissämme painuimme hotelliin ja tuhlasimme ison osan matkakassasta huoneeseen. Aamulla huomasimme yöpyneemme bordellissa.” 

”Venetsia taisi viedä sydämeni. Oli sen verran erikoinen paikka muihin kaupunkeihin verrattuna meidän matkareittimme varrella! Ja olisikos aurinkokin vaikuttanut asiaan, sillä alkumatkallamme Sveitsissä satoi kaatamalla ja auringosta saimme nauttia vasta saavuttuamme Venetsiaan.”

”Ystäväni kanssa jäimme sisukkaasti ihailemaan Sveitsin maisemia. Harvemmin tulee seisoskeltua muuten lumihangessa sandaalit jalassa ja nilkkoihin asti oleva takki päällä, mutta mahtavat maisemat veivät ajatukset pois palelevista varpaista! ”

Muistoksi tukku hiuksia

"Venetsiassa minulta yritettiin varastaa kamera, mutta hoksasin tilanteen ajoissa ja pitkäkyntinen hyppäsi vesibussista ennen kuin se saapui laituriin, koska nostin aikamoisen metakan ja hänet olisi pidätetty. Muuten matka meni tosi mukavasti, käytiin monissa mielenkiintoisissa kaupungeissa ja kylissä. Tulihan sitä nukuttua jokunen yö junan käytävällä pää haisevan vessan ovea vasten.”

”Olin Interraililla kolmasti. Ensimmäisellä kerralla matkustin silloisen poikaystäväni kanssa. Junassa Unkarissa eräs mies ihaili pitkiä vaaleita hiuksiani ja halusi pienen suortuvan niistä. Lupasin, koska oletin hänen vain ottavan hiuksen tai pari, mutta hän leikkasikin kynsisaksilla ison kasan. Häpesin hiuksissani olevaa isoa lohkaisua kuukausikaupalla sen jälkeen.

Toisella reissulla olin pikkusiskoni ja hänen kaverinsa kanssa. Äitini vannotti minua katsomaan tyttöjen perään. Molemmat ihastuivat ranskalaisiin prätkäpoikiin ja lähtivät kiertämään illalla Pariisia heidän kyydissään minulta salaa ja olin saada hermoromahduksen sen takia. Mitään vakavaa ei kuitenkaan onneksi sattunut.

Kolmannella kerralla olin reissussa yksin ja Italiassa, kun huomasin että rahani olivat vähissä. Aloin hieman tinkiä. Kerroin olevani menossa kotiin kauas pohjoiseen. Joskus sain ostokseni ilmaiseksi ja tosinaan puoleen hintaan. Varsinkin hedelmä ja torikauppiaat olivat todella runsaskätisiä, usein sain parikin kiloa appelsiineja tai muita hedelmiä kaupan päälle.”

Papilta ruokaa ja viiniä

”Ateenaan ja Lontooseen ja Pariisiin. Olin kaikissa ensimmäistä kertaa. Pariisissa uusi vuosi vaihtui. Keskiyöllä olimme juuri metrossa, Kello 24.00 metro pysähtyi asemalle ja Pariisin liikennelaitos toivotti kaikille "Hyvää Uutta Vuotta". Ihmiset tanssivat yhdessä, joivat ja jakoivat viiniä ja samppanjaa sekä eväitään. Oli mahtava kokemus, joka ei koskaan unohdu.”

”Matkalla Pariisista Ateenaan vaunu-osastoon tuli katolinen pappi. Hän asui luostarissa ja tarjosi omista eväistään luostarin omaa viiniä ja juustoja sekä patonkia. Se tuntui aivan ihmeelliseltä ystävällisyydeltä. Ikimuistoinen matka ja uuden vuoden yö. Vuosi oli 1976 –1977.”

Nälkää ja väsymystä

”Berliini oli jännittävä, Itä-Berliini vieressä. Luin pitkän saksan ja uskaltauduin puhumaan tavallisten saksalaisten kanssa, vaikka saksankielen opettajani ei puhumiseen todellakaan ollut kannustanut!”

”Useimmat matkapäivät vietettiin nälkäisinä ja huonosti nukkuneina. Välillä kiukuteltiin, mutta jokaiselta asemalta päädyttiin samaan junaan viereisille paikoille... Ollaan 42 vuoden jälkeen edelleen parhaat kaverit!”
 

Lähdetäänkö retroreissulle?

Yli kuusikymppisistä moni hyppäsi nuorena junaan ja matkusti Interraililla Eurooppaan. Nyt on mahdollista tehdä seniori-iässä retroreissu vanhan reitin mukaisesti tai tutustua vaikka eurooppalaisiin viinitiloihin.

1.1.2017 päivitettyä tietoa Interrail-korteista saat täältä.

Kaikkiaan Interrail-kortteja myydään vuosittain joitakin tuhansia, seniorikortteja noin sata.

Seniorikorttien myynti on pysynyt aika vakaana, nuorison ja aikuisten korttien myynti on vähentynyt jonkin verran 2010-luvulla.

Reilun 40 vuoden aikana Interrail kortteja on Suomessa myyty lähes 350 000.
1980-luvulla myytiin yli 10 000 korttia joka vuosi.

Oletko ollut Interrail-matkalla? Kerro lyhyesti ja lähetä matkakuvasi piristämään muidenkin arkea täällä.

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.