Syksy on loistavaa aikaa suunnata Lappiin vaeltamaan. Ilman etukäteisvalmisteluja ja pohjakuntoa tunturiin ei kannata suunnata. Eräopas Johanna Määttä neuvoo, kuinka vaellukselle kannattaa valmistautua.

Ruska-aika, mikä mahtava syy lähteä metsään ja tunturiin vaeltamaan. Hyttyset ja mäkäräiset ovat kadonneet, ilma on raikasta hengittää. Mutta miten valmistautua vaellukseen vai riittääkö sunnuntaikävelijän peruskunto Lapin maisemiin, vaikka päivävaellukselle?

– Täytyy myöntää, että yllättävän moni luottaa Lappiin tulija luottaa liikaa sunnuntaikävelyihin ja yliarvioi vaelluskuntonsa, toteaa eräopas Johanna Määttä Syötteen Eräpalvelusta.

Hän on vuosien varrella huomannut, että monille vaeltajille pohjoisen maaston raskaus on  yllätys, jopa ihan päiväseltään retkeileville. Pelkkä teillä kävely on hyvin erilaista kuin epätasaisessa metsä- ja tunturimaastossa jalkojen nostelu.

– Maastokävelyssä lihaskunnosta huolehtiminen on erittäin tärkeää – samoin ihan se, että harjoittelee metsässä ja ylipäätänsä pehmeällä sekä epätasaisella alustalla kävelyä ennen itse vaellusreissua, Määttä sanoo.

Siis tuttujen lenkkipolkujen sijaan kannattaa kävellä suoraan metsään. Samalla kun treenaa metsäkävelyä ja jalkojen nostelua, kannattaa treenata kenkiään tulevia koitoksia varten. Uutuuttaan natisevissa vaelluskengissä kun ei kannata tunturiin lähteä. Hyviin vaelluskenkiin kannattaa kuitenkin  panostaa. Hyvät kengät eivät hörppää suovettä heti sisuksiinsa, eivätkä väsytä jalkoja ennen aikojaan, vaan tukevat sopivasti nilkkaa ja säärtä.

Hidasta ja taukoile

Kun vaellusreissun aika koittaa, Johanna Määttä neuvoo kiinnittämään huomiota pariin perusasiaan: kävelyvauhtiin ja sopiviin taukoväleihin. Vauhdiksi riittää suurin piirtein 3-4 kilometrin tuntivauhti. Usein kokemattomat kirivät vauhtiaan huomattavasti nopeammaksi.

– Jos sykettään tarkkailee, niin sen saa pitää suhteellisen matalana, ei juuri yli sadan, joten ylämäissä ei kannata todellakaan lähteä hötkyilemään.

Vauhti nimittäin on se, joka väsyttää reissussa salakavalasti. Väsymystä ehkäistään myös tauoilla, joita Määttä neuvoo pitämään aika usein, suurin piirtein 45 minuutin välein.

– Ja sitten kun vielä pitää huolta, että tauoilla suuhun löytyy sopivasti juotavaa ja syötävää, niin homma alkaa olla ihan hanskassa.

Näilläkö siis selviää vaikkapa päivän patikoinnista?

– No tietysti kartta ja kompassi pitää olla mukana, muuten peruskunto voi joutua vähän liiaksikin koetukselle, Määttä naurahtaa.

Huolettu vaellus – kevyempi kävellä

Johanna Määttä vetää myös ns. huollettuja vaelluksia, joita on kokeiltu Iso-Syötteellä. Huolletulla vaelluksella vaeltajien kantamukset viedään edeltä yöpaikkaan, jolloin kävely on huomattavasti helpompaa.

Lisätietoja: www.syotteenerapalvelut.fi

 

Lapinhullu

Haaveena Lapin vaellus? Lue eräoppaan neuvot aloittelijalle

Kyllä näinkin voi aloittaa patikointiharrastuksen (tai iän/kunnon puolesta nauttia em palveluista). Ja jatkossa voi sitten siirtyä Lapinķin erämaihin, alkuun matkailukeskusten liepeiden erosioituneille "valtatiepoluille" ja suunnistustaidoilla ihan erämaihin (jossa kuitenkin aina muutaman päivämatkan päässä on jokin kiintopiste (valtakunnan raja, tie, isompi joki tms), jos eksyy, eikä osaa palata päivän aloituspisteeseen. Ja mielestäni henkinen kantti/asennoituminen on fysiikan ja varusteiden...
Lue kommentti