Viisivuotias Otto Salo kiersi tonttupolun mumminsa Armi Oksa-Salon kanssa Mikkelin Kenkäverossa. Samalla tehtiin äidille joululahja ja syötiin ensimmäiset piparit.

Kenkäveron vanhan pappilan maille on laskeutumassa iltapäivän raukea hämärä. Lunta sataa hiljalleen ja käsityökojuihin levitellään villasukkia, tuohitöitä sekä puukiuluja. Ilmassa leijuu häivähdys tuoreen pullan tuoksua.

Kun Otto Salo, 5, näkee maitokärryissä työnnettävän pihakynttilöitä, ryntää hän heti katsomaan niitä tarkemmin. Mummi Armi Salo-Oksa, 55, seuraa perässä. Otto on mielissään, kun saa hetken työntää kärryjä.

On Kenkäveron yötapahtuma, josta alkaa monien mikkeliläisperheiden joulunodotus. Pihapiiriin levitetään parisataa kynttilää luomaan joulutunnelmaa. Myös Armi tuli Oton kanssa joulua fiilistelemään, kuten viime vuonnakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tämä on ihanaa mummin viran hoitamista. Hain Oton päiväkodista, pyörimme täällä alkuillan ja sitten poika tulee mummille ja ukille yökylään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käymme täällä kesälläkin, sillä kartanon pihapiirissä on pikkupoikaa kiinnostavia kolosia ja raunioita. Näin pimeällä kaikki on kaksin verroin jännittävämpää, kun tonttujakin pomppii talojen välissä, Armi toteaa ja iskee silmää Otolle.

– Nähdäänkö me myös joulupukki? Haluan kertoa Starwars-legoista, Otto varmistaa lahjalistansa perille menon.

Jännittävä tonttupolku

Otto ja mummi lähtevät käsikädessä seuraamaan tonttutyttöä ja -poikaa, jotka johdattelevat noin 10 lapsen ryhmää. Tonttuvaellus kiertelee pappilan pihapiirissä pimeätkin paikat, kuivurin vintistä kellariin.

Ensimmäinen pysähdys on vanhassa saunassa, jossa on joulupukin paja. Siellä pitkäparta jo istuskeleekin punaisessa nutussaan. Otto vähän hämmentyy, puristaa mummin kättä ja tarkkailee tilannetta ensin kauempaa. Pukki kertoo lapsille joulutarinan ja murehtii sitä, että hän on kadottanut Petteri Punakuonon.

Mutta lapset voisivat auttaa etsimisessä, sillä tonttupolun rasteilta löytyy vinkkejä Petterin olinpaikasta.

– Otto uskoo täysillä joulupukkiin. Myös tontut, keijut ja enkelit kuuluvat hänen jouluunsa. Otto viettää kaksikin joulua, sillä poikani on merillä joulun ja perhe viettää sitä jo aikaisemmin. Oikeana jouluna Otto tulee äitinsä kanssa meille, Armi kertoo.

Seuraava etappi on Lumikuningattaren tanssipiste omenapuiden katveessa. Hänellä on upea, välkehtivä hopeanvärinen mekko.

– Ihana, kuin mun barbi! huudahtaa pieni tyttö.

Talvisessa illassa alkaa soida Tuiki tuiki tähtönen, ja tontut ohjaavat lapset tanssimaan Lumikuningattaren kanssa. Otto menee epäröimättä mukaan. Lumi vain pöllyää, kun iloinen piiri pyörii posket punaisina.

Poikatonttu kertoo, että joku kummallinen olio asuu maakellarissa. Sitä pitäisi käydä katsomassa. Lapset avaavat jännittyneinä narisevan kellarinoven ja kapuavat sisään. Oi, miten tunnelmallista! Kellari on täynnä tuikkukynttilöitä.

Risukasasta kömpii peikko, jolla on karvalakki, musta naama ja pitkä mekko.

– Miten voit asua risukasassa? Otto ihmettelee.

– Se on maailman paras sänky! peikko kehuu ja vinkkaa lapsia penkomaan risukasaa. Hän hymyilee niin, että mustat hampaantöröt näkyvät.

Risujen seasta löytyy vinkkisana, joka viimeistelee lauseen: Petteri taisi haistaa ruuan tuoksun.

Eräs isommista lapsista keksii, että Petteri on varmaan ravintolassa. Koko konkkaronkka juoksee lähellä olevaan Rantapaviljonkiin. Siellä Petteri istuukin tyytyväisenä joulupukin kanssa, glögimuki sorkissaan.

– Ei tuo Petteri ole oikea poro, Otto tuomitsee turkiksiin ja sarviin pukeutuneen hahmon.

Mutta pukin hän toteaa oikeaksi, koska hän jakaa karkkia lapsille.

Äidille itsetehty lahja

Mummi luotsaa Ottoa joululahjantekoon. Tarjolla on parikin pajaa, joissa voi tehdä itsenäisyyspäivän kynttilän ja painaa oman tiskirätin.

– Tee äidille vaikka tiskirätti, se on mukava ja tarpeellinen joululahja. Ja tee mummillekin oma, Armi maanittelee.

Otto tuputtelee muoteilla tohkeissaan lempivärejään punaista ja keltaista. Ne jäävät hetkeksi kuivumaan, ja vielä ehditään valaa itsenäisyyspäivän kynttilä.

Katsellessaan pojanpoikansa touhuamista Armi toteaa mummiuden olevan ihanaa. Se merkitsee elämän jatkuvuutta.

– Sain Oton syliin kolmen tunnin ikäisenä. Hän tuntui heti niin omalta, koska oli ihan isänsä näköinen.

Mummius on rakkautta ja hellyyttä, aitoja elämyksiä lapsen kanssa.

– Otto on melkein joka toinen viikonloppu meillä yökylässä, ja silloin kotihommat saavat odottaa. Myös ukki touhuaa paljon pojan kanssa, myllää tyynyt majaksi sohvalle. Ulkoilemme ja saunomme. Nukumme kaikki kolme samassa sängyssä ja Otto vaatii, että menemme yhtä aikaa nukkumaan ja lukemaan Tatua ja Patua, Armi kertoo nauraen.

Otto saa mummilassa leikkiä ravintolaa. Hän on sekä kokki että tarjoilija, tuo listan ja tarjoilee ukille ja mummille vaikkapa kanelista ja persiljasta tehtyä ruokaa. Ukki on ravintola-alalla, ja Ottokin haluaa panimomestariksi ja leikkii ravintola Päämajaa...

– Annamme pojan vähän sotkea, pitäähän mummilassa jotain erikoisoikeuksia olla, Armi kertoo.

Otto on saanut kynttilänsä valmiiksi ja haluaa lähteä pois. Mummin ja ukin luo pääsy on jo mielessä.

– Iltapalaksi haluan lehtipihvin ja herneitä, hän ilmoittaa.

Mummi nauraa ja halaa Ottoa. Tottahan se pihvi pitää paistaa, ja sitten ukki tekee iltapuuron.

Kenkäveron joulunajan tapahtumat 2017 löydät täältä. Tiistaina 5.12.2017 klo 14 alkaen yötapahtuma.

 

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 19/2013.

Sisältö jatkuu mainoksen alla