Huskysafari­yrittäjä Susi Nordman pukeutuu susi­turkkiin ja vetää retkiä Venäjän rajan tuntumassa.
Huskysafari­yrittäjä Susi Nordman pukeutuu susi­turkkiin ja vetää retkiä Venäjän rajan tuntumassa.

Koiravaljakolla ajo on hienoimpia tapoja kokea erämaan voima. Antauduimme rekikoirien ja Susi Nordmanin tarinoiden vietäväksi Kuusamossa.

Kun valjakko lähtee liikkeelle, haukku loppuu ja huskyt ovat yhtä jäntevää voimanpesää, juoksemisen riemua. Elämys on myös istua ah­kion kyydissä porontaljalla.

– Kaikkein vaikuttuneimpia ajelusta ovat olleet hauraat vanhukset tai vammautuneet, joiden elinpiiri saattaa muuten olla suppea, kertoo Jukka ”Susi” Nordman, 55, joka on jo vuosia pyörittänyt huskyfarmia Kuusamossa.

Parempaa kuin seksi. Näin luonnehti valjakko­retkeään muuan 73-vuotias britti, jolla oli ­ar­­­­vi­onsa­ pohjaksi muu­takin kuin elämänkokemusta. Upseerivuosinaan hän oli kouluttanut laskuvarjojoukkoja ja harrasti yhä triatlonia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ei kuitenkaan tarvitse olla teräsmies pysyäkseen koiravaljakon jalaksilla ja nauttiakseen luontoyhteydestä. Koirien sydämeenkäyvästä seurasta, vauhdin hurmasta, erämaan kauneudesta. Hiljaisuudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rekikoira ei hyydy edes 50 asteen pakkasessa.

Minä pääsen puikkoihin itse. Kokemaan, miten esi-isät ovat liikkuneet tiettömillä taipaleilla vuosituhansia. Ovathan Suomesta löytyneet vanhimmat reenjalakset peräisin kivikaudelta, ja koira on konettakin sitkeämpi ja viisaampi valinta arktisiin olosuhteisiin. Rekikoira kun ei hyydy edes 50 asteen pakkasessa ja lepää luontevasti myös lumen alla.

Kuin jääkiekkojoukkue

Nordmanin tilalla koiria on parisataa. Pihapiirin tunnelma on kuitenkin kodinomainen. Jokaisella koiralla on oma aitaus ja mökki – ja persoona. Luonteenlaadun mukaan kootaan myös valjakot. Kuka sopii kenenkin pariksi ja mihinkin asemaan: nokkelimmat kärkeen, vahvimmat kelkan eteen, joustavimmat puurtajat siihen väliin.

– Vähän samalla tavoin kuin jääkiekkovalmentaja miettii joukkuettaan, Susi selittää.

Yksi 14-vuotias eläkeläinenkin makailee omassa rauhassaan lähtöpaikan liepeillä – antaa nuoren polven vuorostaan revitellä.

– Koirat ovat minulle kuin lapsia, kun ei ole muitakaan lapsia siunaantunut, Susi Nordman sanoo. Ja kyllä sen näkee myös hänen otteistaan.

Mies tuntee jokaisen koiran nimeltä, paijaa ja puhelee. Antaa rajat ja ruuan. Päivässä kuluu 80 kiloa kuivamuonaa ja 50 kiloa lihaa. Vuodessa se tekee rapiat 50 000 euroa. Mutta asiakkaita on riittänyt, ja huolellinen hoiva on pitänyt lääkärikulut pieninä.

Juuri nyt Susi Nordmania huolestuttaa vain kulmilla liikkunut ahma.

– Se on pedoista fiksuin ja kavalin, menee läpi vaikka panssariaidasta.

– Koirillemme hyvä hoito on vielä tärkeämpää kuin lemmikeille, koska nämä ovat myös työkavereita ja perheenjäseniä, korostaa Jukka "Susi" Nordman.
– Koirillemme hyvä hoito on vielä tärkeämpää kuin lemmikeille, koska nämä ovat myös työkavereita ja perheenjäseniä, korostaa Jukka "Susi" Nordman.

Hiukan shamaanin vikaa

Jukka Nordman varttui Turun saaristossa ja oppi jo poikasena, että luonnossa pärjää vain sitä kunnioittamalla.

– Isäni antoi vahvan mallin. Hän taisi olla vähän shamaani, lumosi käärmeitä ja syötti lintuja kädestään.

Lappiin Jukan toi parikymmentä vuotta sitten eräopaskurssi.

– Olen aina tykännyt talvesta ja koirien kanssa touhuamisesta. Ehkä myös Jack Londonin tarinoilla on ollut vähän vaikutusta.

Vaimokin löytyi muutama vuosi sitten tunturista. Espoossa fysioterapeuttina työskennellyt Mirja Pyysiäinen oli juuri eronnut lähtiessään lomalle Lappiin.

– Osallistuin Kiilopäällä retkeen, jota Jukka veti. Lumikenkäni remmissä oli vikaa, jota opas joutui monesti korjailemaan, ja siitä se lähti kytemään, Mirja muistelee.

"Panin kaikkeni peliin romanttisia rakovalkeita myöten."

– Kun sain hänet seuraavan kerran täällä käymään, panin kaikkeni peliin romanttisia rakovalkeita myöten, Susi kertoo pilke silmäkulmassaan.

Nyt Mirja tuntee jo juurtuneensa tunturin kupeeseen, ja puuhaa riittää huskytilan konttorissa, kaupassa ja kahvilassa.

Kaataessaan teetä Mirja hymähtää, että aidot puusta koverretut kuksat EU kieltää kahviloilta hygienisyihin vedoten. Tämä puumassasta tehty kupikka on konepestävä. Byrokratiaan matkailuyrittäjä törmää usein muutenkin, mutta hyviä puolia on enemmän.

Kuusamossa maailma tulee luokse. Viime vuonna vieraita oli 35 maasta. Kielitaidolla on käyttöä, ja sitä laventavat myös tarhan harjoittelijat, toinen Venäjältä, toinen Ranskasta.

– Koirien hoito sitoo samalla tavalla kuin karja, joten apuvoimaa tarvitaan.

Legenda antaa vauhtia

Lähtönykäisy on raju, mutta onhan siitä varoitettu. Nyt koko vartalo liikkeeseen, joustavin polvin, kyyryssä kaarteisiin. Hetken kestää muistaa, että reen jalaksia kantapäillä kääntämällä pystyy hieman vaikuttamaan ajolinjoihin. Silti alkumatkasta muutama käppyrämänty tulee aika lähelle, varsinkin kyydissäni istuvaa kaveria.

Mutta hän vain hihkuu riemusta.

Suon yli kiidetään kuin ilmassa. Kärjessä painaa nimensä veroinen Pikkumusta jäänsinisine silmineen. Saman väriset kuin isännällään.

Lähinnä kelkkaa rehkivät isä ja poika, Ago ja Tatu. Ago on saanut nimensä moottoripyöräilijä Giacomo Agostinilta, joka on kurvaillut myös Nordmanin huskyilla. Koiravaljakko voi viilettää jopa viittäkymppiä.

Koiria nimetään tilalla vierailleiden julkkisten mukaan. Mukana haukkuvat myös Hanna Pakarinen ja kaikki Suomen presidentit.

Mutkaa ja muuta haastetta

Kuulen Suden huutelevan taustalla. Paksun lakin läpi kuuluu huonosti, ja seikkailunmaku saa veren kohisemaan korvissani. En pysähdy, arvelen hänen huhuilevan paikannimiä.

Taas tiukka kaarre: Sebastian Vettelin mutka? Siinä formulatähden tyttöystävä sai taannoin lumipesun ajamalla kinokseen.

Ylämäessä olen koirille avuksi ottamalla pari juoksuaskelta, kädet kelkan sarvissa. Sitten hyppy takaisin jalaksille – ja taas mennään! Lumi tanssii ympärillä kuin taikapöly.

Tauolla kysyn, mitä Susi huuteli.

– Vähän enemmän olisit voinut jarrutella mutkapaikoissa. Muuten näyttää sujuvan hyvin.

Huomaan suhtautuvani kehuihin yhtä innostuneesti kuin koirat.

Rekikoira kestää 50 asteen pakkasen ja lepää vaikka lumen alla.
Rekikoira kestää 50 asteen pakkasen ja lepää vaikka lumen alla.

Se koirien koira

Pysähdys ottaa eniten voimille. Jarrun päällä saa seistä tosissaan, koska koirilla on luontainen menohalu. Myös kuskin pudotessa kyydistä.

Sudelle itselleenkin on käynyt niin. Vuosia sitten, saatuaan oksiin sotkeutuneet valjaat suoraksi, koirat ampaisivat saman tien liikkeelle. Kuski jäi keskelle erämaata, kymmenien kilometrien päähän kotoa. Mies kiirehti manaillen koiriensa perään, mutta aika matkan hän sai hölkätä ennen kuin näki valjakkonsa järven jäällä. Susi huhuili silloista valjakon johtajaa, Trevoria, niin lempeästi kuin kykeni.

Ja Trevor kuuli, kääntyi ja johti valjakon liikuttuneen isäntänsä jalkojen juureen. Nyt jo kuolleen, viisaan koiran kuva on kotona kunniapaikalla.

Myrskyä ja lupauksia

Monesta myrskystä on selvitty – ja kevään pehmittämästä suosta, joka pani koirat melkein uimaan.

Mirja kertoo parista, joka oli pyytänyt lähiomaiset koirasafarille.

"Tulevat anopit astuivat vähän ihmeissään sisään."

– Pakkasta oli 30 astetta, mutta kaikilla oli kelpo varusteet. Vauhdikas kierros päättyi kauniisti koristellun kodan eteen. Tulevat anopit astuivat vähän ihmeissään sisään eivätkä huomanneet mitään erityistä, vaikka pappi oli ovella vastassa. Molempien naisten silmälasit nimittäin huurustuivat avotulen loimussa. ­Pian näkymä kuitenkin kirkastui ja tilaisuuden todellinen luonne, häät, paljastui kaikkien riemuksi, Mirja kuvailee.

– Sama pari on juhlinut hääpäiväänsä täällä myöhemminkin. Silloin heitä on vetänyt morsiamen kaimaksi ristitty Noora, joka häiden aikaan oli vasta pentu.

Tilan lastentarhasta Susi nappaa suukoteltavakseen 8-viikkoisen söpöläisen, joka uskalsi ulos ensimmäisenä.

– Johtaja-ainesta, mies kuiskii.

Artikkeli on julkaistu ET-lehdessä 4/2015.

Ajelulle!

  • Vaihtoehtoja on paljon: 5–30 kilometrin lenkkejä ja 2–5 vuorokautta kestäviä retkiä, yöpyminen mökeissä. Kaikki saavat ajo-opetuksen ennen lähtöä.
  • Esimerkiksi 10 kilometrin ajo kestää noin 45 minuuttia ja maksaa 85 euroa/henkilö.
  • Vinkki: sopii lahjaksi myös varttuneemmalle väelle.
  • Erä-Susi Huskies, Rukajärventie 30, Rukatunturi, Kuusamo. www.erasusi.com
Amppari

Koska jutussa oli epäselvästi ilmaistu niin täytyy tarkentaa, että Kuusamo on Kaupunki Pohjois-Pohjanmaalla, ei lapissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla