Paina kuvan päällä nuolesta ja näet lisää kuvia.
Paina kuvan päällä nuolesta ja näet lisää kuvia.

Helppo tie Haltille. Sellaiseksikin kutsutaan tätä reittiä, jolla Suomen katolle pääsee vaivatta, ilman fyysistä koettelemusta. Otimme allemme kelkan ja painelimme ylös.

Onko kaikki hyvin? Paleleeko? Näin kysyy Kilpis­safarien opas ja yrittäjä Hannu Rauhala kymmenen minuutin ajon jälkeen.

Mikäpä tässä ollessa, moottorikelkan reessä porontaljojen välissä. Vakuutan kaiken olevan erinomaisesti, vaikka pakkanen paukkuu 30 asteen tuntumissa. Päällä on kuitenkin lämpimät varusteet ja maisema kuin National Geographic -lehden luonto­kuvista.

Kirkas pakkasilma saa pilvettömän taivaan näyttämään entistä sinisemmältä ja silmänkantamattomiin kumpuilevat tunturit hohtavan valkoisilta. Ensikosketus talvisiin suurtuntureihin on uskomaton kokemus.

Värit ovat niin tyypillistä Suomea, mutta onko meillä todellakin tällaisia maisemia? Kyllä on. Nyt ollaan rekiretkellä Kilpisjärveltä Haltille, Suomen katolle.

Vaivaton vaihtoehto

Monen mielestä ainoa oikea tapa valloittaa Halti on tehdä se patikoiden. Jos noin sadan kilometrin kävely tai hiihto ei esimerkiksi terveyssyistä ole mahdollista, kannattaa harkita rekikyytiä.

Kallistuin itse tähän helpoimpaan tapaan, koska halusin keskittyä valokuvaamiseen ja maisemista nauttimiseen. Haltille ei myöskään saa ajaa kelkalla ilman paikallista opasta. Alue on ensisijaista poronhoitoaluetta, jolla saavat ajaa vapaasti vain paikalliset asukkaat. Äkkinäinen etelänkulkija voisi viitoituksesta huolimatta myös eksyä tunturiin, etenkin kun Käsivarren Lapissa kelit voivat vaihtua hetkessä auringonpaisteesta lumisateeseen.

Umpihangen lumo

Retkipäivänä edellispäivien puhurista ylängöllä ei ole jäljellä kuin tuulen tuivertamat koskemattomat hanget. Hanki kantaa ja kelkka kulkee hyvin kohti Suomen korkeimmaksi tunturiksi tituleerattua Haltia.

– Itse asiassa Suomen korkein, kokonaan Suomen puolella oleva tunturi on nimeltään Ridni, valistaa oppaani Hannu Rauhala ja osoittaa kaukaisuudessa kumpuilevia, jylhiä tuntureita.

Ohitamme erikoisesta muodostaan tutun Saivaaran. Sen huippu muistuttaa lännenelokuvista tuttuja ajanhampaan syömiä vuoria, ja siellä on innokkaana Lapin-kävijänä tunnetun presidentti Urho Kekkosen muistolaatta. Varsinkin alkuaikoina Kekkosen kerrottiin hiihdättäneen perässähiihtäjiä näännyksiin asti 50 kilometrin reiteillä.

Kyllähän täällä kelpaisi nytkin sivakoida. Tunturituuli on pieksänyt hangen niin kovaksi, että aikuinenkin saattaa kirmailla ilman suksia pitkin tuntureita hankeen uppoamatta. Reitin varrella näkyy vain kaksi ladutonta taivalta taittavaa hiihtäjää ahkio perässään.

Mielen sopukoista putkahtaa esiin tilanteeseen sopiva Aaro Hellaakosken värssy: Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.

Kusiainen hiljentyy

Muutaman tunnin ajomatkan jälkeen kelkka kiskoo rekeä jo Pihtsusjärven autiotuvan ohi kohti Haltia.

Kun takavuosina nousin Haltille patikoiden, viimeinen kivikkoinen nousu taittui sankassa sumussa kiveltä kivelle loikkien. Nyt kelkka  karauttaa sujuvasti tunturin laelle maiseman kylpiessä auringossa.

Moottorikelkan sammuttua edes tuulenvire ei riko hiljaisuutta.

Täällä voisi etelänihminen istua pidemmänkin tovin, kuin Havukka-ahon ajattelija, ja antaa ajatuksen lentää vapaana kuin hiirihaukka.

Taivaan pankolla avaraa maailmaa katsellessa Veikko Huovisen hahmon ajatuksen kulku alkaa tuntua vallan viisaalta. Kuten se, että ihmisellä on tässä maailmankaikkeudessa vain kusiaisen valtuudet.

Totuus poroista

Paluumatkalla opas-Hannu suuntaa kelkkamme kohti valtakunnan länsirajaa. Koukkaapa reki välillä kuningas Haraldin valtakunnan eli Norjan puolelle.

Länsilaitaa palaamme etenkin siksi, että haluan kuvata poroja niiden talvilaitumilla. Menomatkalla Haltille poroja ei näkynyt. Oppaani mukaan syynä on se, että lähes kaikki  porot laiduntavat nyt länsilaidalla.

"Poroisännällä on samanmerkkinen kelkka ja porot tuntevat sen äänen. "

Kelkan pysähtyessä petteripunakuonot alkavat ruuan toivossa jolkutella jonossa luoksemme.

– Poroisännällä on samanmerkkinen kelkka ja ne tuntevat sen äänen. Luulevat, että tuomme niille heiniä, Hannu selittää.

Tyhjäkävelyä tyylillä

Päivän kallistuessa kohti hämärää retkueemme laskeutuu puuttomalta ylängöltä tunturikoivujen reunustamaan Kilpisjärven kylään. Ylhäällä tunturissa oli ollut huomattavasti lämpimämpää kuin alhaalla kylässä; auringon laskiessa kylmyys alkaa hiipiä paksujen varusteiden sisään.

– Monia etelänihmisiä saa patistaa panemaan tarpeeksi lämpimiä vaatteita päälle, Hannu myöntää.

Matkan jälkeen on hetki aikaa tarinoida mielenkiintoisista aiheista, kuten alueelle suunnitellusta kansallispuistosta ja eläinkannasta.

Joskus tuntureilla on liikkunut hirviäkin. Myös naali on jo perin harvinainen, ja ahmoja on nähty. Minä näin vain moottorikelkan jäljet.

Ehkä minulla kävisi hurja tuuri ja näkisin jälkien jättäjät ensi kerralla.

Lapin miehet kutsuvat vaeltajia leikillisesti tyhjänkävelijöiksi. Mutta ensi kerralla olisi asiaa. Jos ei muuta, niin katsoisin, näkyykö ahmoista edes jälkiä. Mitä sitä joutavaa Lapin perukoille ajamaan.

Artikkeli on ilmestynyt alunperin ET-lehdessä 18/2014.

Miten rekiretkelle?

  • Mitä: Rekiretkiä Haltille järjestävät muun muassa Kilpissafarit ja The Lapland Connection.
  • Ajankohta: Joulukuusta huhtikuun loppuun. Säävaraus.
  • Kesto: Kokopäiväretki, seitsemän tuntia.
  • Hinta: 80 e/hlö. Minimiosallistujamäärä neljä henkilöä. Pienempi seurue voi varata koko reen omaan käyttöönsä 320 eurolla. Kilpissafareilla varusteet, kuten kypärä, haalarit, kengät ja käsineet, kuuluvat retken hintaan. Laplandconnectionilla hintaan sisältyy kypärä, lisämaksu muista varusteista 12 e/hlö.
  • Muuta: Haltille voi mennä myös moottori­kelkalla. Kelkkailu vaatii aina paikallisen oppaan mukanaolon ja uraluvan.
    Tarkempia tietoja opaspalveluista, kelkkojen vuoraamisesta sekä uraluvista voi kysyä muun muassa retkien järjestäjiltä.
  • Ilmaista: Jos kunto riittää, Haltille voi hiihtää omatoimisesti. Autiotuvissa
    majoittuminen on maksutonta. Kesäreittiä patikoiden Kilpisjärveltä on Haltille matkaa noin 55 kilometriä.
    kilpissafarit.fi, thelaplandconnection.com
  • Tiedot vuodelta 2014.

Turussa saa viskiä Koulusta ja olutta Apteekista. Päälle voi hotkaista pirtukuninkaan kunniaksi nimetyn pizzan. Ja se on vasta alkua.

1. Jälki-istunnon paikka

Yli satavuotias Cygneus Skolan sai 1990-luvun lopulla uuden elämän, kun taloon muutti Panimoravintola Koulu.

Vanhempi viinuri Olli Virtanen vääntää hanasta tuopillisen talon henkeen sopivaa Reksiä, rehevää suodattamatonta pohjahiivaolutta. Koulun omassa panimossa syntyy Reksin ohella Lehtoria, Maisteria ja Juhla-Auraa.

Valikoimissa on myös 75 mallasviskiä. Talon oman viskin nimi on Sguilia. Se on gaelin kieltä ja lausutaan 'skool' – mutta tarkoittaa koulua.

– Joku nokkela sen oivalsi, kun järjestimme viskille nimikilpailun.

Koulun vanhempi viinuri Olli Virtanen tarjoaa tuopillisen talon omaa Reksiä.
Koulun vanhempi viinuri Olli Virtanen tarjoaa tuopillisen talon omaa Reksiä.

Ruuat sopivat oluisiin: karitsanpotka haudutetaan oluessa ja burgerissa potkua antaa olutwasabicoleslaw. Paikan makkaralautanen on turkulainen klassikko. Koulusta suunnataan jatkoille Uuteen Apteekkiin ja Pankkiin eli Old Bankiin. Harvinaisen asiallinen baarikierros!

Hyvä syy mennä: Kokeile Koulun omia maustesiidereitä Mustaherukkaa tai Karpaloa.

  • Eerikinkatu 18. panimoravintolakoulu.fi
  • Aurakatu 3. oldbank.fi
  • Kaskenkatu 1. uusiapteekki.fi

Onk Varesta näkyny? Reijo Mäen dekkareissa yksityisetsivä Vares viihtyy Uudessa Apteekissa.
Onk Varesta näkyny? Reijo Mäen dekkareissa yksityisetsivä Vares viihtyy Uudessa Apteekissa.

2. Sujuu kuin Strömsössä

Onkohan tv-ohjelma Strömsöstä tuttu lupsakka kokki Micke Björklund pirtumiehiä? Ainakin hän on nimennyt oman pizzeria-konseptinsa 1920-luvun pirtutrokarikuninkaan Algoth Niskan mukaan.

Pub Niskassa laki ja järjestys ovat onneksi kunniassa ja pizzasta nauttiminen pääasia. Pirtukonna on kuitenkin läsnä kieltolain aikaa kumartavassa sisustuksessa ja pizzojen nimissä. Tilaisiko Algothin, Salakuljettajan vai Kieltolain? Salakuljettaja-pizzaan liittyy kiinnostava tarina: Algoth Niska salakuljetti sodan aikaan 150 juutalaista turvaan ja oli sen takia Gestapon etsintäkuuluttama.

Pub Niskassa syödään Strömsö-kokki Micke Björklundin kehittämiä pizzoja.
Pub Niskassa syödään Strömsö-kokki Micke Björklundin kehittämiä pizzoja.

Jos tarkkoja ollaan, Pub Niskassa ei leivota pizzaa vaan peltileipää. Päällepäin eroa ei huomaa, mutta peltileivät valmistetaan mahdollisimman pitkälti ahvenanmaalaisista aineksista. Yhden pizzoista Micke on omistanut itselleen. 13,50 euron Björklundiin tulee ylikypsää nautaa, punasipulia, bearnaise-kastiketta ja rucolaa.

Hyvä syy mennä: Turun persoonallisimmat pizzat.

  • Kristiinankatu 1. niskaturku.fi

Niskan sisustukseen on haettu inspiraatiota kieltolain ajoista.
Niskan sisustukseen on haettu inspiraatiota kieltolain ajoista.

3. Nahkiaisia ja rusinamakkaraa

Turku sai oman kauppahallinsa vuonna 1896, seitsemän vuotta Helsinkiä jäljessä. Vaan ei ole hopea häpeä. Turun Kauppahalli maistuu ja näyttää hyvälle. Rakennuksessa on jäljellä paljon kaunista alkuperäistä arkkitehtuuria.

Muutama vuosi sitten tila muutettiin ruokahalliksi. Nyt siellä maistuvat niin perinnesilakat kuin vietnamilainen katuruoka. Kalakauppa Herkkunuotan kauppias Johan Hellsten pitää kasvojenkohotusta onnistuneena.

– Turkulaiset ovat löytäneet hallinsa uudelleen. Perinteiset herkut kuten silakka ja rusinamakkara käyvät hyvin kaupaksi.

Mikko Isoherranen esittelee nahkiaisia Turun Kauppahallissa.
Mikko Isoherranen esittelee nahkiaisia Turun Kauppahallissa.

Myyjä Mikko Isoherranen nappaa tiskistä nahkiaisvaasin. Öljyssä pötköttää kapeita, savustettuja nahkiaisia. Ostan yhden tötterösuun. Sitä mutustaessa olo on kuin ulkomailla – Turussa.

Hyvä syy mennä: Sumpit ja nisut voi hallissa nauttia erikoisessa Aschan Sinisen Junan junanvaunukahvilassa.

  • Eerikinkatu 16. kauppahalli.fi

Kauppahallista saa monenlaista ruokaa.
Kauppahallista saa monenlaista ruokaa.

4. Kakkuja turuksi

Mitä syntyy, kun solubiologi ja kuvataiteilija pistävät hynttyyt yhteen? Törkeän herkullinen kakkukahvila. Ja kun Turussa ollaan, kahvilan nimi on paikallismurteella Gaggui. Sympaattisen kakkukahvilan kantava voima on siskospari Jonna Silén ja Johanna Sinkkonen.

Johanna voi päästää taiteellisen puolensa irti erikoiskahvien parissa baristana ja kahvilan hengettärenä.

Tiedenainen Jonna puolestaan vastaa leipomisesta, joka tunnetusti vaatii tieteellistä tarkkuutta täydellisen lopputuloksen saavuttamiseksi.

Gaggui-kahvilassa kaikki tehdään itse.
Gaggui-kahvilassa kaikki tehdään itse.

Jonna on tuttu myös television kautta. Hän menestyi muutama vuosi sitten Neloskanavan Masterchef-kilpailussa.

– Sain ohjelmasta rutkasti ammatillista osaamista. Ohjelman jälkeen kävin Lontoossa Cordon Bleu -kakkukoristelukurssin. Siellä heräsi haave omasta kahvilasta.

Gagguissa kaikki tehdään itse marmeladista alkaen – ja sen kyllä maistaa. Appelsiininen juustokakku katoaa hetkessä kitusiin, ja jalat vievät väkisin takaisin tiskille.

Hyvä syy mennä: Gagguissa maistetaan porukalla kahveja Coffee Cupping -kahvimaistelussa.

  • Humalistonkatu 15 a. gaggui.com

Sisarukset Johanna Silén ja Johanna Sinkkonen pyörittävät Turun herkullisinta kahvilaa, Gagguita.
Sisarukset Johanna Silén ja Johanna Sinkkonen pyörittävät Turun herkullisinta kahvilaa, Gagguita.

5. Aurajoen A-sarjaa

Turun ykkönen. Suomen paras. Michelin-tähtitasoa. Kaskenkadun Kaskiksen kohdalla ylisanoista ei tahdo tulla loppua. Suomen Hell's Kitchen -voittajan Erik Mansikan, kokki Simo Raision ja sommelier Topi Pekkasen kolme vuotta sitten aloittama nurkka-ravintola on hurjassa vireessä.

Istun onnellisena pöydässäni ja ihailen, miten keittiö on onnistunut luomaan kuhasta, avokadosta, kurkusta ja syötävistä kukista niin täydellisen annoksen. Ja nyt ollaan vasta maistelumenun ensimmäisessä osiossa. Makuhermoja kutkuttava ilotulitus jatkuu kuusiosaisen illallisen viimeiseen haarukalliseen asti. Pitkän illallisen syö 66 eurolla, mikä on tasoonsa nähden huippusijoitus.

Hyvää ja kaunista Kaskiksen tapaa. Kuhaa, avokadoa ja kurkkua.
Hyvää ja kaunista Kaskiksen tapaa. Kuhaa, avokadoa ja kurkkua.

Turku tarjoaa muutakin hyvää. Sergio's, Pinella, Gustavo, Tintå, Mami ja Smör tekevät kaikki ruokaa tinkimättömällä otteella Aurajoen rannoilla. Umpiturkulainen ystäväni, vannoutunut kulinaristi Harri pitää Smöriä ykkösenä. Kymmenvuotisjuhliaan viettävä ravintola tarjoaa Ville Lemisen johdolla modernia skandinaavista lähiruokaa: ravintolassa kokataan Turun seudun tuottajien parhaista antimista.

67 euron pitkä illallinen täyttää tehtävänsä kuin Paavo Nurmen juoksu. Mestarin kuvia onkin yksi seinä väärällään.

Kaskis menee kirjaimellisesti kokki Erik Mansikan iholle.
Kaskis menee kirjaimellisesti kokki Erik Mansikan iholle.

Hyvä syy mennä: Vaikea valita? Hanki 44 euron Food Walk -passi ja syö viisi annosta viidessä ravintolassa. Mukana kymmenen Turun kärkiravintolaa. Korttia myy Turun Matkailuneuvonta. visitturku.fi

  • Kaskenkatu 6 a. kaskis.fi
  • Läntinen Rantakatu 3. smor.fi

Smörissä kokataan Turun seudun tuottajien parhaista antimista.
Smörissä kokataan Turun seudun tuottajien parhaista antimista.

Paistettua kuhaa ja rapsakkaa punajuurivohvelia Smörissä.
Paistettua kuhaa ja rapsakkaa punajuurivohvelia Smörissä.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

Ahvenanmaan pääkaupungissa on kotoisia ravintoloita, kauniita maisemia ja hyvä tunnelma. Ja kaikki on lähellä!

Rakastuin Ahvenanmaahan laakista ja kävin siellä viime vuonna viisi kertaa. Halusin nähdä sen jokaisen vuodenajan.

Ihmiset mantereella (kuten ahvenanmaalaiset muita suomalaisia kutsuvat) eivät tiedä, kuinka viehättävä ja monipuolinen reilun 11 000 asukkaan Maarianhamina on. Se tuntuu kokoaan suuremmalta, ja pääkadulla on talvellakin arkisin mukavaa kuhinaa. Olo on vähän kuin ulkomailla olisi.

Torikadulla on kiva vaeltaa, piipahtaa puoteihin ja istahtaa kahville. Ulkomaisia turisteja on kesällä paljon. Ravintola Indigon viihtyisällä terassilla istuva Ben Falck, 25, on tullut Helsingistä Maarianhaminaan opiskelemaan hotellialaa.

– Ahvenanmaa oli minulle ennestään tuntematon, mutta nyt tykkään siitä kovasti. Meri on aina läsnä ja ulkoilumahdollisuuksia on paljon. Lilla Holmenin eli pienen saaren ranta kaupungin itäpuolella on yksi suosikkipaikoistani. Kesällä siellä käy porukkaa yöuinnilla.

Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.
Maarianhaminan kävelykadut ovat viihtyisiä.

Benin lempiravintolat ovat kotoisa Indigo sekä Kvarter5.

– Kvarter5:ssa ruokalistan teemat vaihtuvat kuukausittain: tapakset, äyriäiset, intialainen, streetfood. Hotelli Parkin baarissa on elävää musiikkia torstaista lauantaihin.

Ben kertoo paikallisten kutsuvan Ahvenanmaata nimellä Ön tai Holmen.

– Maarianhamina on parissa päivässä nähty. Autolla pääsee pidemmällekin. Varsinkin pohjoispuolen punaiset graniittikalliot ovat näkemisen arvoisia.

Ihania käsityökauppoja

Skarpansvägenillä on kiinnostava lankakauppa Therese Broderi o Garn. Kadulla olevia alekoreja penkova Hannele Ögård-Forsman nauraa, että se on vähän kuin luontaistuotekauppa.

– Täällä tulee niin hyvälle mielelle, että sen on pakko olla terveellistä.

Hannele paljastaa minulle muutkin mansikkapaikkansa. Emmauksessa ja Kierrätyskeskuksessa on usein hienoja raaka-aineita kierrätyskäsitöihin.

– Kesällä täällä on pihakirppiksiä ja kesätapahtumien aikaan paljon myyntikojuja. Ahvenanmaan meripäivät 19.-23.7. 2018 ja viikinkimarkkinat lähikunnassa Saltvikissa 26.-28.7.2018 tuovat tänne paljon pöhinää.

Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.
Meripäivillä riittää väkeä joka vuosi.

Hannelen neuvosta lähden käymään Merikorttelissa. Se on hieno paikka, kappale elävää merellistä historiaa. Ihailen kauniita venevajoja ja ranta-aittoja. Vanhojen rakennusten väliin rakennetaan uutta, mutta samoin kuin muuallakin Maarianhaminassa, uudet rakennukset ovat kauniita ja sulautuvat hienosti vanhojen joukkoon.

Vierasvenesataman 300 metrin pituinen laituri päättyy pikkuruiseen romattiseen Merenkulkukappeliin. Ei ihme, että se on suosittu vihkimispaikka.

Merikorttelissa oleva Salt-käsityöläistalo on täynnä upeita paikallisia design-käsitöitä. Myyntivuorossa oleva Ann Granlund esittelee yläkerrassa olevan työhuoneensa, jossa hän painaa kankaita. Huoneesta avautuu näköala merelle.

– Meillä on myynnissä 60 käsityöläisen töitä. Suosituimpia ovat käytännölliset tavarat, kuten leikkuulaudat, tekstiilit, keramiikka ja lasi, Ann kertoo.

Ostan miehelleni Maarianhamina-kalsarit. Se on sisäpiirivitsi, tuon näitä eri kaupungeista.

Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.
Salt-käsityöläistalon Ann Granlund työssään.

Hildan kauniit talot

Jos pitää kävelystä, Maarianhaminassa on monta mukavaa luontopolkua. Merikorttelista etelään voi kulkea rantaa pitkin Tullarns äng-puistoon. Pohjoiseen kävellessä pääsee Nabbenin venevaja-satamaan. Myös Länsirannalta laivaterminaalin luota lähtee patikkapolku, jolla on puisia siltoja ja rappusia helpottamassa liikkumista kallioisessa maastossa.

Tänään vuokraan kuitenkin pyörän ja lähden ajelemaan eteläiseen kaupunginosaan. Haluan nähdä Hilda Hongellin vuosina 1889-1912 suunnittelemia puutaloja. Niissä on kauniita puuleikkauksia ja koristeellinen sveitsiläistyyli. Taloja on säilynyt 44. Useimpia niistä voi ihailla Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Matkailutoimistossa työskentelevä Riitta-Lea Värelä suosittelee arkkitehtuurikierrosta ja kertoo, että Mathis Hallen -kaupan alakerrassa voi tutustua eläkeläisyhdistyksen rakentamaan kaupungin pienoismalliin.

Päätän iltani Länsisatamaan. Istahdan vuonna 1897 rakennetun paikallisen pursiseuran ÅSS Paviljongenin terassille nauttimaan ilta-auringosta, viinilasillisesta ja näkymästä nykyään museona toimivalle Pommern-purjelaivalle.

Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.
Ahvenanmaalla kannattaa hypätä pyörän selkään.

6 vinkkiä Ahvenanmaalle

1. Kävelykatu puoteineen

Pääkatu Torggatan pursuaa ihania pikkupuoteja ja kiinnostavia kahviloita. Puisia penkkejä onrunsaasti, ja niihin voi istahtaa vaikka jäätelölle ohikulkijoita katselemaan. Kesäisin voi ihailla niin viulunsoittajia kuin kullattuja eläviä patsaitakin. Maarianhaminalla on kesäisin pohjoismaiden aurinkonennätys.

  • Torggatan

2. Syö ja nauti

Pittoreskistä Bagarstuganista saa unelmaisia torttuja ja perinteistä Ahvenanmaan pannukakkua. Kahvikupit ovat suloisen erilaisia. Iwa-kahvila on ollut paikallaan 60-luvulta lähtien. Nauti herkullinen päivän kalakeitto tai maistuvia leivonnaisia.

Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.
Ahvenanmaan pannukakkua on pakko maistaa.

3. Viktors crafts & design

Hienossa vanhassa puutalossa on ahvenanmaalaisten kädentaitajien hurmaavia töitä: uusvanhoja puulaatikoita, villasukkia, koruja ja vaatteita. Elintarvikkeitakin on myynnissä. Juo kuppi kahvia miellyttävässä ympäristössä!

  • Viktors crafts & design, Toggatan 16.

4. Piipahda museoissa

Merenkulkumuseossa saa aidon tuntuman siitä, millaisissa oloissa isoilla purjerahtialuksilla elettiin.

Ruby ja Meri -huoneessa voit liikkua merenpohjalla, jossa on haaksirikkoutunut laiva ja aarreluola. Uudistuneen taidemuseon taulut on ripustettu upeasti tiiviisiin ja erilaisia töitä sisältäviin ryhmiin.

Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.
Merenkulkumuseossa viihtyvät lapsetkin.

5. Merikortteli

Itäsatamassa olevassa merikorttelissa voit tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin sekä katsella vierassatamaan ankkuroituneita perinteisiä purjealuksia ja puuveneitä. Korttelissa on lisäksi museo, kesäravintola ja käsityöläisliike Salt.

6. Pyöräile puutaloalueella

Romanttiset pitsihuvilat ovat Suomen ensimmäisen naisrakennusmestarin Hilda Hongellin suunnittelemia. Useimmat ovat Mariegatanin ja Södragatanin varrella.

Vuokraa pyörä kympillä päiväksi ja fillaroi kaupungin luonnonläheisillä pyöräteillä.

Pitsihuviloita kelpaa katsella.
Pitsihuviloita kelpaa katsella.

Lisää vinkkejä: