Huolla sukset valmiiksi hiihtokauteen

Heititkö keväällä suksesi varastoon ilman huoltotoimia? Jos niin kävi, on nyt korkea aika kaivaa ne sieltä ja tehdä kunnon huolto. 

Oululainen Janne Karhu neuvoo muutaman hyvän ja perusteellisen huoltoneuvon. Hän on aktiivinen hiihdon harrastaja ja Suomen ladun Hiihtoniilo, joka auttaa suksilla liikkujia talvisaikaan latujen varsissa. 

Vanha voide pois uuden alta 

– Ihan ensimmäisenä kannattaa puhdistaa suksen pohja voiteenpoistoaineella. Se on tärkeää, jotta lika ja vanhat voidejäämät eivät jää alle heikentämään tartuntaa ja luistoa. Liisterisotkun saa vältettyä niin, että lämmittää suksen pitoaluetta hiustenkuivaajalla ja imeyttää lämmenneet voiteet vessapaperiin. Luistopinta harjataan sen jälkeen vielä kevyesti messinkiharjalla, Karhu neuvoo.

Sitten on luistovoiteen levittämisen vuoro. Janne Karhun mielestä kuntoilijalle sopii hyvin suksen pohjaan sininen tai vihreä perusparafiini. Voidetyyppiä tärkeämpää on hänestä kuitenkin suksien ylläpitovoitelu riittävän usein, noin 70–100 kilometrin välin. Se nimittäin estää suksen pohjan kuivumisen valkoiseksi.

– Voitelu on hankalaa ilman kunnon voitelutelinettä, sillä suksi kolhiintuu herkästi. Telineessä se pysyy tukevasti paikallaan. Lisäksi hommaan tarvitaan voitelurauta, muovinen sikli sekä messinki- ja nylonharja, Karhu luettelee.

Voiteen kanssa ei kannata nuukailla, vaan sitä kannattaa levittää reippaasti kuumalla raudalla, jotta se sulaa tehokkaasti. Rautaa ei saa kuitenkaan pysäyttää eikä päästää kosketukseen paljaan suksen pohjaan, jottei se kuumene liikaa ja pala piloille.

 – Ylimääräisen voiteen poistoon käytetään terävää muovisikliä ja nylonharjaa. Harjaamista ei voi tehdä liikaa, Karhu muistuttaa. Pohja on valmis, kun suksen pohjan hiontakuvio näkyy selvästi ja sen pinta on tasaisen kiiltävä. Harjaamista ei voi tehdä liikaa. Pohja on valmis kun suksen pohjan hiontakuvio näkyy selvästi ja sen pinta on tasaisen kiiltävä. 

Pitoa kelin mukaan

Sydäntalven hiihtokelit kuntohiihtäjä pärjää Janne Karhun mielestä parilla kolmella eri purkilla. 

– Kannattaa valita aina vallitsevaa keliä pykälän lauhemman kelin purkkivoide, koska pakkasella lumi on aina ilmaa lämpimämpää, hän neuvoo. Purkkivoidetta lisätään sitten tarpeen mukaan useita ohuita kerroksia ja ne tasoitetaan huolellisesti synteettisellä korkilla, Karhu neuvoo.

Voidetta lisätessä kannattaa myös välttää epätasaisuuksia, sillä kaikenlaiset paakut jäätyvät helposti ja haittaavat niin pitoa kuin luistoa. 

– Pitovoiteen pysyvyyttä voi sitten parantaa karhentamalla pitoalueen kevyesti hienolla hiekkapaperilla ja käyttämällä pitopohjavoidetta karhennuksen päällä. Kelin muuttuessa riittää että pintaan lisätään muutama kerros oikeaa pitoa.

Janne Karhun mielestä ilman korkkausta levitettävä nestemäinen pikapito ja pitoteippi toimivat myös, kunhan teippi laitetaan sukseen ohjeiden mukaan.

–  Pitoteippi on kerrospaksuudeltaan muihin menetelmiin verrattuna paksumpi, joten se saattaa aluksi vaikuttaa hieman suksen luistoon. Pidot tulee vaihtaa kokonaan, jos niihin on päässyt kerääntymään huomattavasti roskia, hän muistuttaa.

Entä miten olisi voiteluvapaat sukset?

Jos suksien voitelu neuvojen jälkeen tuntuu liian hankalalta ja työläältä, kannattaa miettiä vaihtoehdoksi nanosuksia eli  niin sanottuja voiteluvapaita suksia.

– Ne toimivat parhaiten nollasta normaaleihin pakkaslukemiin mutta kylmimmillä keleillä nanosuksien luisto on merkittävästi voideltavia suksia huonompi, Karhu kertoo.

Hän muistuttaa, että nanosuksetkin on puhdistettava aika-ajoin valmistajan ohjeiden mukaan. Pinnoite kestää suksissa noin 2 000–3 000 kilometriä.  

Ja vielä on vaihtoehtona pitopohjasukset, jotka ovat Karhun mukaan erityisesti kostean lumisateen ja muiden ongelmakelien sukset.

– Pitopohjasuksissa on erillinen kumimainen pitoalue ja normaalit voideltavat luistopinnat. Pitoalue tulee käsitellä jäänestoaineella ja halutessaan siihen voi lisätä pakkaskeleillä myös purkkipitoa käyttöalueen laajentamiseksi, Karhu kertoo.