Hiihtokausi on edessä, mutta ovatko suksesi hiihtokuntoiset? Näillä neuvoilla saat ne helposti latukelpoisiksi.

Heititkö keväällä suksesi varastoon ilman huoltotoimia? Jos niin kävi, on nyt korkea aika kaivaa ne sieltä ja tehdä kunnon huolto. 

Oululainen Janne Karhu neuvoo muutaman hyvän ja perusteellisen huoltoneuvon. Hän on aktiivinen hiihdon harrastaja ja Suomen ladun Hiihtoniilo, joka auttaa suksilla liikkujia talvisaikaan latujen varsissa. 

Vanha voide pois uuden alta 

– Ihan ensimmäisenä kannattaa puhdistaa suksen pohja voiteenpoistoaineella. Se on tärkeää, jotta lika ja vanhat voidejäämät eivät jää alle heikentämään tartuntaa ja luistoa. Liisterisotkun saa vältettyä niin, että lämmittää suksen pitoaluetta hiustenkuivaajalla ja imeyttää lämmenneet voiteet vessapaperiin. Luistopinta harjataan sen jälkeen vielä kevyesti messinkiharjalla, Karhu neuvoo.

Sitten on luistovoiteen levittämisen vuoro. Janne Karhun mielestä kuntoilijalle sopii hyvin suksen pohjaan sininen tai vihreä perusparafiini. Voidetyyppiä tärkeämpää on hänestä kuitenkin suksien ylläpitovoitelu riittävän usein, noin 70–100 kilometrin välin. Se nimittäin estää suksen pohjan kuivumisen valkoiseksi.

– Voitelu on hankalaa ilman kunnon voitelutelinettä, sillä suksi kolhiintuu herkästi. Telineessä se pysyy tukevasti paikallaan. Lisäksi hommaan tarvitaan voitelurauta, muovinen sikli sekä messinki- ja nylonharja, Karhu luettelee.

Voiteen kanssa ei kannata nuukailla, vaan sitä kannattaa levittää reippaasti kuumalla raudalla, jotta se sulaa tehokkaasti. Rautaa ei saa kuitenkaan pysäyttää eikä päästää kosketukseen paljaan suksen pohjaan, jottei se kuumene liikaa ja pala piloille.

 – Ylimääräisen voiteen poistoon käytetään terävää muovisikliä ja nylonharjaa. Harjaamista ei voi tehdä liikaa, Karhu muistuttaa. Pohja on valmis, kun suksen pohjan hiontakuvio näkyy selvästi ja sen pinta on tasaisen kiiltävä. Harjaamista ei voi tehdä liikaa. Pohja on valmis kun suksen pohjan hiontakuvio näkyy selvästi ja sen pinta on tasaisen kiiltävä. 

Pitoa kelin mukaan

Sydäntalven hiihtokelit kuntohiihtäjä pärjää Janne Karhun mielestä parilla kolmella eri purkilla. 

– Kannattaa valita aina vallitsevaa keliä pykälän lauhemman kelin purkkivoide, koska pakkasella lumi on aina ilmaa lämpimämpää, hän neuvoo. Purkkivoidetta lisätään sitten tarpeen mukaan useita ohuita kerroksia ja ne tasoitetaan huolellisesti synteettisellä korkilla, Karhu neuvoo.

Voidetta lisätessä kannattaa myös välttää epätasaisuuksia, sillä kaikenlaiset paakut jäätyvät helposti ja haittaavat niin pitoa kuin luistoa. 

– Pitovoiteen pysyvyyttä voi sitten parantaa karhentamalla pitoalueen kevyesti hienolla hiekkapaperilla ja käyttämällä pitopohjavoidetta karhennuksen päällä. Kelin muuttuessa riittää että pintaan lisätään muutama kerros oikeaa pitoa.

Janne Karhun mielestä ilman korkkausta levitettävä nestemäinen pikapito ja pitoteippi toimivat myös, kunhan teippi laitetaan sukseen ohjeiden mukaan.

–  Pitoteippi on kerrospaksuudeltaan muihin menetelmiin verrattuna paksumpi, joten se saattaa aluksi vaikuttaa hieman suksen luistoon. Pidot tulee vaihtaa kokonaan, jos niihin on päässyt kerääntymään huomattavasti roskia, hän muistuttaa.

Entä miten olisi voiteluvapaat sukset?

Jos suksien voitelu neuvojen jälkeen tuntuu liian hankalalta ja työläältä, kannattaa miettiä vaihtoehdoksi nanosuksia eli  niin sanottuja voiteluvapaita suksia.

– Ne toimivat parhaiten nollasta normaaleihin pakkaslukemiin mutta kylmimmillä keleillä nanosuksien luisto on merkittävästi voideltavia suksia huonompi, Karhu kertoo.

Hän muistuttaa, että nanosuksetkin on puhdistettava aika-ajoin valmistajan ohjeiden mukaan. Pinnoite kestää suksissa noin 2 000–3 000 kilometriä.  

Ja vielä on vaihtoehtona pitopohjasukset, jotka ovat Karhun mukaan erityisesti kostean lumisateen ja muiden ongelmakelien sukset.

– Pitopohjasuksissa on erillinen kumimainen pitoalue ja normaalit voideltavat luistopinnat. Pitoalue tulee käsitellä jäänestoaineella ja halutessaan siihen voi lisätä pakkaskeleillä myös purkkipitoa käyttöalueen laajentamiseksi, Karhu kertoo. 

Mikä ihmeen Hiihtoniilo?

Hiihtoniilot ovat Suomen Ladun hiihdon edistämiskampanja. Hiihtoniilot päivystävät usealla eri paikkakunnalla latujen varsilla ja erilaisissa tapahtumissa, antavat voiteluopastusta ja järjestävät hiihtokouluja. Heidät tunnistaan Karhu-pipoista ja sinisistä hiihtoanorakeista.  Lisätietoa Hiihtoniiloista:  http://www.suomenlatu.fi/suomen_latu/ajankohtaista/hiihtoniilot/

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein

Käy kesken joulukuun kiireiden vetämässä henkeä Lappeenrannassa jouluasuun puetussa Wolkoffin talossa. Ruokasalin kattoon asti ulottuva joulukuusi on koristeltu samoilla koristeilla kuin Wolkoffin perheen talossa asuessa. Salin pöydälle on katettu juhlavat kahvikupit, hedelmät, pähkinät ja tryffelit.

Kaupungin keskustassa, Raatihuoneen läheisyydessä, sijaitseva Wolkoffin talo on Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia, rakennettu vuosina 1826-1905. Talo palveli venäläisen Wolkoffin suvun kotina vuosina 1872-1983. Talossa ehti tuona aikana asua neljä sukupolvea perheen jäseniä.

Joulun aikaan Wolkoffin talo puetaan jouluasuun talon viimeisen isännän, Johannes Wolkoffin (1900-1969), perheen tapaan. Talossa näyttää samalta kuin hänen aikaisinaan jouluina. Silloin talossa eli kaksi kansallisuutta ja kaksi uskontoa rinnakkain. Venäläisyys ja suomalaisuus, ortodoksisuus ja luterilaisuus.

Koristeita on kaikkialla. Jotkut niistä ovat yli sadan vuoden ikäisiä, toiset on tety muutama vuosikymmen sitten. Talosta ei koskaan hävitetty mitään, koska kaikelle saattoi olla käyttöä myöhemmin. Takanraunuksilla, pöydillä ja ikkunoilla voi olla vierekkäin suupuhallettu lasikoriste 1900, ja muovinen koriste Hongkongista vuodelta 1970.

Ruokasaliin tuodaan kattoon asti ulottuva kuusi, jonka vanhimmat koristeet, pukki ja enkeli, ovat olleet käytössä jo 1900-luvun alussa. Juhlavassa ruokapöydässä kimaltelevat juhlaa varten esiin otetut astiat, ja jokaisen perheenjäsenen paikkaa koristaa oma tonttunsa. Joulukukat, omenat ja pähkinät tuovat taloon tuoksuaan. Tunnelma talossa on hiljainen ja rauhallinen, ja siellä voi hetkeksi unohtaa joulun kiireet ja hyörinän.

Kiinnostava museo

Talo on toiminut museona vuodesta 1993 lähtien. Yli sadan vuoden aikana kertynyt kodin esineistö luo tilaan ainutlaatuisen tunnelman. 1800-luvun alkupuolella Jaroslavin kuvernementistä saapuneesta maaorjatalonpojasta puutarhuriksi ja kauppiaaksi edenneen Ivan Wolkoffin suku säilytti talon jakamattomana vuoteen 1986 saakka, jolloin se lahjoitettiin museoksi. Vasta vuonna 1993 talo pihapiireineen avattiin yleisölle.

Kodin harmonisen ilmapiirin ohella kävijä voi vierailla Wolkoffin puodissa, jossa on tarjolla kauniita joulukoristeita sekä monenlaista lahjaksi sopivaa sekä lapsille että aikuisille. Puodin ikkunassa istuu ohikulkijan iloksi kynttilänvalossa joulupukki pöytänsä ääressä ja vastailee lasten kirjeisiin.

Joulu Wolkoffin talomuseossa ja puodissa on avoinna:

12-17.12.2017 klo 11-17
19.-22.12.2017 klo 11-17
27.-30.12.2017 klo 11-17
2.-7.1.2018 klo 11-17

Wolkoffin jouluun tutustutaan opastetuilla kierroksilla. 

Wolkoffin talomuseo ja puoti, Kauppakatu 26, 53100 Lappeenranta
Museon lippukassa 05- 616 2258

Opastusvaraukset ja tiedustelut museoiden toimistolta, 05- 616 2261.