Hiihtokausi on edessä, mutta ovatko suksesi hiihtokuntoiset? Näillä neuvoilla saat ne helposti latukelpoisiksi.

Heititkö keväällä suksesi varastoon ilman huoltotoimia? Jos niin kävi, on nyt korkea aika kaivaa ne sieltä ja tehdä kunnon huolto. 

Oululainen Janne Karhu neuvoo muutaman hyvän ja perusteellisen huoltoneuvon. Hän on aktiivinen hiihdon harrastaja ja Suomen ladun Hiihtoniilo, joka auttaa suksilla liikkujia talvisaikaan latujen varsissa. 

Vanha voide pois uuden alta 

– Ihan ensimmäisenä kannattaa puhdistaa suksen pohja voiteenpoistoaineella. Se on tärkeää, jotta lika ja vanhat voidejäämät eivät jää alle heikentämään tartuntaa ja luistoa. Liisterisotkun saa vältettyä niin, että lämmittää suksen pitoaluetta hiustenkuivaajalla ja imeyttää lämmenneet voiteet vessapaperiin. Luistopinta harjataan sen jälkeen vielä kevyesti messinkiharjalla, Karhu neuvoo.

Sitten on luistovoiteen levittämisen vuoro. Janne Karhun mielestä kuntoilijalle sopii hyvin suksen pohjaan sininen tai vihreä perusparafiini. Voidetyyppiä tärkeämpää on hänestä kuitenkin suksien ylläpitovoitelu riittävän usein, noin 70–100 kilometrin välin. Se nimittäin estää suksen pohjan kuivumisen valkoiseksi.

– Voitelu on hankalaa ilman kunnon voitelutelinettä, sillä suksi kolhiintuu herkästi. Telineessä se pysyy tukevasti paikallaan. Lisäksi hommaan tarvitaan voitelurauta, muovinen sikli sekä messinki- ja nylonharja, Karhu luettelee.

Voiteen kanssa ei kannata nuukailla, vaan sitä kannattaa levittää reippaasti kuumalla raudalla, jotta se sulaa tehokkaasti. Rautaa ei saa kuitenkaan pysäyttää eikä päästää kosketukseen paljaan suksen pohjaan, jottei se kuumene liikaa ja pala piloille.

 – Ylimääräisen voiteen poistoon käytetään terävää muovisikliä ja nylonharjaa. Harjaamista ei voi tehdä liikaa, Karhu muistuttaa. Pohja on valmis, kun suksen pohjan hiontakuvio näkyy selvästi ja sen pinta on tasaisen kiiltävä. Harjaamista ei voi tehdä liikaa. Pohja on valmis kun suksen pohjan hiontakuvio näkyy selvästi ja sen pinta on tasaisen kiiltävä. 

Pitoa kelin mukaan

Sydäntalven hiihtokelit kuntohiihtäjä pärjää Janne Karhun mielestä parilla kolmella eri purkilla. 

– Kannattaa valita aina vallitsevaa keliä pykälän lauhemman kelin purkkivoide, koska pakkasella lumi on aina ilmaa lämpimämpää, hän neuvoo. Purkkivoidetta lisätään sitten tarpeen mukaan useita ohuita kerroksia ja ne tasoitetaan huolellisesti synteettisellä korkilla, Karhu neuvoo.

Voidetta lisätessä kannattaa myös välttää epätasaisuuksia, sillä kaikenlaiset paakut jäätyvät helposti ja haittaavat niin pitoa kuin luistoa. 

– Pitovoiteen pysyvyyttä voi sitten parantaa karhentamalla pitoalueen kevyesti hienolla hiekkapaperilla ja käyttämällä pitopohjavoidetta karhennuksen päällä. Kelin muuttuessa riittää että pintaan lisätään muutama kerros oikeaa pitoa.

Janne Karhun mielestä ilman korkkausta levitettävä nestemäinen pikapito ja pitoteippi toimivat myös, kunhan teippi laitetaan sukseen ohjeiden mukaan.

–  Pitoteippi on kerrospaksuudeltaan muihin menetelmiin verrattuna paksumpi, joten se saattaa aluksi vaikuttaa hieman suksen luistoon. Pidot tulee vaihtaa kokonaan, jos niihin on päässyt kerääntymään huomattavasti roskia, hän muistuttaa.

Entä miten olisi voiteluvapaat sukset?

Jos suksien voitelu neuvojen jälkeen tuntuu liian hankalalta ja työläältä, kannattaa miettiä vaihtoehdoksi nanosuksia eli  niin sanottuja voiteluvapaita suksia.

– Ne toimivat parhaiten nollasta normaaleihin pakkaslukemiin mutta kylmimmillä keleillä nanosuksien luisto on merkittävästi voideltavia suksia huonompi, Karhu kertoo.

Hän muistuttaa, että nanosuksetkin on puhdistettava aika-ajoin valmistajan ohjeiden mukaan. Pinnoite kestää suksissa noin 2 000–3 000 kilometriä.  

Ja vielä on vaihtoehtona pitopohjasukset, jotka ovat Karhun mukaan erityisesti kostean lumisateen ja muiden ongelmakelien sukset.

– Pitopohjasuksissa on erillinen kumimainen pitoalue ja normaalit voideltavat luistopinnat. Pitoalue tulee käsitellä jäänestoaineella ja halutessaan siihen voi lisätä pakkaskeleillä myös purkkipitoa käyttöalueen laajentamiseksi, Karhu kertoo. 

Mikä ihmeen Hiihtoniilo?

Hiihtoniilot ovat Suomen Ladun hiihdon edistämiskampanja. Hiihtoniilot päivystävät usealla eri paikkakunnalla latujen varsilla ja erilaisissa tapahtumissa, antavat voiteluopastusta ja järjestävät hiihtokouluja. Heidät tunnistaan Karhu-pipoista ja sinisistä hiihtoanorakeista.  Lisätietoa Hiihtoniiloista:  http://www.suomenlatu.fi/suomen_latu/ajankohtaista/hiihtoniilot/

Alisa ja Ellen tarjoavat Anne-mummille kahvia prinsessalinnassa. Kevyt maja on nopea rakentaa, ja sateen sattuessa sen voi siirtää lasitetun terassin suojaan.
Alisa ja Ellen tarjoavat Anne-mummille kahvia prinsessalinnassa. Kevyt maja on nopea rakentaa, ja sateen sattuessa sen voi siirtää lasitetun terassin suojaan.

Anne Taanilan rivitalopihalla on hyviä leikkipaikkoja pikkutytöille. Aikuiset voivat kellahtaa lepäilemään lasitetun terassin muhkeille sohville.

Nelivuotiaat kaksostyöt Alisa ja Ellen pitävät mummin vauhdissa.

– Mummii, tehdäänkö maja, tytöt huutelevat pihalta, ja totta kai mummi Anne Taanila ryhtyy puuhaan.

Pihanurmelle pystytettävästä majasta tulee prinsessaversio kukkakoristeineen. Lattiaksi levitetään räsymatto, jonka päälle kiikutetaan jämäkät lastentuolit ja pöytä, nukensänky ja leikkiastiat. Katon ja seinät muodostaa Ikean sänkyharso, joka ripustetaan pihanurkkaukseen viritettyyn pyykkinaruun.

– Tyttöjen kanssa on ihana touhuta. Maja- ja kotileikit ovat heidän lemppareitaan, mutta legoilla rakentelukin kiinnostaa, Anne kertoo.

Anne ja Seppo Taanila muuttivat uuteen rivitaloonsa kymmenen vuotta sitten. Omakotitalo Kauniaisissa sai jäädä, koska ahkerasti golfaava pariskunta ei enää kaivannut isoa kotipihaa ja varsinkaan sen mittavia puutarhatöitä. Nyt he nauttivat ulkoilusta golfkentillä, kotipiha on rentoutumista ja lepäilyä varten. Rivitalon piha on tähän tarkoitukseen juuri sopivan kokoinen.

Sinivalkoista ja punaruskeaa

Lasitettu terassi on mukava tila olohuoneen ja pihan välillä. Kylmänä vuodenaikana se toimii tuulikaappina. Pitemmät istuskelutuokiot alkavat terassilla kuitenkin jo varhain keväällä, kun pihalla on vielä viileää. Pieni lämmitin antaa tarvittavan lisälämmön.

Kesällä terassin lämpötilaa voi säädellä lasiovilla. Ovet pidetään usein auki koko ajan, jottei tila kuumene liikaa.

– Ihan paras hetki terassilla oleiluun on kesäilta, kun olemme tulleet pelaamasta, saunoneet ja syöneet. Sitten vain lepäilemme ja lueskelemme sohvilla, Anne kertoo.

Kun Anne ja Seppo muuttivat rivitaloon, he halusivat, että kaikki on uutta ja siistiä. Siksi myös terassille hankittiin uudet kalusteet.

"Hinta kirpaisi, mutta sohvaryhmä on ollut sen väärti."

Näkymä terassille ja pihalle yläkerran parvekkeelta.
Näkymä terassille ja pihalle yläkerran parvekkeelta.

Anne ihastui Vepsäläiseltä löytyneeseen rottinkiseen sohvaryhmään.

– Parin tonnin hinta kyllä kirpaisi, mutta pehmustetut kalusteet ovat osoittautuneet toimiviksi. Aito rottinki on mukavan lämpöisen tuntuista ja haalistuu kauniisti ajan myötä. Sohvan ja nojatuolien vesipestävät päälliset on helppo pestä kotikoneessa, Anne sanoo.

Terassi on sisustettu luonnonläheisin värein. Pehmeä valkoinen ja sinisen sävyt raikastavat punaruskeaa laudoitusta. Sinivalkoinen teema toistuu sohvatyynyjen raidoissa ja painokuvioissa, samoin kukissa, joiksi Anne on valinnut valkoiset marketat ja siniset hortensiat.

Valkoisia lyhtyjä terassilla on useita. Niitä ripustetaan tunnelmavaloiksi loppukesän ja alkusyksyn pimeinä iltoina.

– Kahden kerroksen korkuiset lasi-ikkunat annamme ammattilaisen pestäviksi. Minä sitten vähän parantelen tulosta alakerran osalta tarvittaessa, Anne naurahtaa.

Rottinkisohva on Annen lempipaikka.
Rottinkisohva on Annen lempipaikka.

Puhdasta painepesurilla

Lasiterassin jatkeena on tilava patio, jonne sama laudoitus jatkuu yhtenäisenä lasiterassilta. Terassin ja pation lattia pestään ja öljytään keväisin.

– Seppo pesee lattiaa välillä painepesurillakin, ja hyvin se on pysynyt siistinä, Anne kertoo.

Anne ja Seppo ovat miettineet pation kalustuksen tarkkaan, jottei tila täyty liiasta tavarasta.

– Jonkinlainen aurinkovuode voisi kyllä olla mukava, Anne haaveilee.

Kesäisin sekä ruuan valmistus että ruokailu siirtyvät patiolle.

Aurinkovarjo suojaa patiolla ruokailijoita paahteelta. Anne, tytär Sanna ja Sannan tyttäret Alisa ja Ellen päiväkahveilla.
Aurinkovarjo suojaa patiolla ruokailijoita paahteelta. Anne, tytär Sanna ja Sannan tyttäret Alisa ja Ellen päiväkahveilla.

Kesäisin sekä ruuan valmistus että ruokailu siirtyvät patiolle. Grillimestarin tointa hoitaa yleensä Seppo, joka malttaa paistaa pihvit juuri sopiviksi.

Ruokapöydän ääreen mahtuu suurempikin joukko, ja usein Annen ja Sepon seurana ovat tyttäret Sanna ja Heini perheineen. Suuri aurinkovarjo on tarpeen aurinkoisella pihalla, se suojaa sekä ruokia että ruokailijoita.

Köynnöksistä vehreyttä

Kun Taanilat muuttivat uuteen kotiinsa, pihalla oli vain juuri kylvetty nurmikko. Villiviini oli tosin istutettu valmiiksi, ja Anne ja Seppo hankkivat sen seuraksi köynnöshortensian. Koska piha on suojaisa, köynnökset ovat viihtyneet siellä mainiosti ja kiemurtelevat nyt rehevinä pihojen välisillä aidoilla.

Köynnökset eivät tarvitse paljon hoitoa. Riittää kun ripauttaa vähän lannoitetta keväällä ja syksyllä ja kastelee tarpeen mukaan.

Villiviinit, köynnöshortensia ja tuijat ovat helppohoitoisia ja tuovat vehreyttä pihaan.
Villiviinit, köynnöshortensia ja tuijat ovat helppohoitoisia ja tuovat vehreyttä pihaan.

Lisävehreyttä ja syvyyttä pihaan antavat ikivihreät tuijat ja niiden juurelle asetellut kaunislehtiset kuunliljat. Talveksi Seppo on peittänyt tuijat tukevilla kehikoilla ja verkoilla, ettei lumen paino pääse painamaan pensaita. Alkukeväällä verkko suojaa tuijia auringonpaahteelta.

Olohuoneen ikkunan alla Annella on penkki narsisseille, tulppaaneille ja yrteille.

– Kyllä pieneenkin pihaan saa mahtumaan monenmoista, kun tarkkaan suunnittelee. Syksyisin minusta on mukava istuttaa penkkeihin tulppaanien ja krookusten sipuleita. On sitten mitä odotella kevään tullen, Anne sanoo.

Anne ja Seppo ovat jäämässä pian eläkkeelle ja pohtivat, olisiko aika siirtyä pienempään ja yksitasoiseen kotiin. Kappale pihaa olisi kiva olla sielläkin.

Sinivalkoinen värimaailma on raikas vastakohta punaruskealle laudalle ja vaalelalle rottingille.
Sinivalkoinen värimaailma on raikas vastakohta punaruskealle laudalle ja vaalelalle rottingille.

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.

Näin huollat öljytyn terassin

1. Harjaa ja pese terassilta kaikki lika ja levä pois. Käytä painepesuria tai vettä ja harjaa. Jos terassissa on hometta, valitse homeenpoistoaine tai terassinpesuaine, anna aineen vaikuttaa ohjeen mukainen aika ja harjaa lika pois. Huuhdo lopuksi hyvin vedellä. Anna kuivua seuraavaan päivään.

2. Öljyä terassi poutapäivänä, kun lämpötila on 15-20 astetta tai vuorokauden keskilämpötila on yli 5 astetta ja ilmakosteus noin 50 prosenttia. Auringonpaahteessa öljy kuivuu liian nopeasti ja sadesäällä on liian kosteaa.

Öljyä 2-3 lautaa kerrallaan lautojen päästä päähän. Sivele puun suuntaisesti, niin saat tasaisemman lopputuloksen. Käsittele myös lautojen välit - terassilasta on siinä hyvä apuväline. Anna öljyn imeytyä noin 10 minuuttia, ja pyyhi liika öljy pois pehmeällä rievulla. Anna kuivua seuraavaan päivään.

3. Uusi käsittely 1-2 vuoden välein. Käytä aiemmin öljyttyyn terassiin aina öljyä, ei muita aineita.

Sauna katolla, iso yhteiskeittiö ja oleskelutila. Helsingin Kalasatamassa sijaitseva Kotisatama on vain yli 48-vuotiaille tarkoitettu kerrostalo, jonka asukkaat siivoavat ja kokkaavat yhdessä. Jokaisella on kuitenkin oma koti ja oma rauha.

Keittiössä käy kuhina. Asukkaat valmistavat tiistaipäivän illallista. Yksi leikkaa lihapiirakkaa, toinen sekoittaa lettutaikinaa. Lisäksi tarjolle tulee pinaattikeittoa.

Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan Kotisataman asukkaat huolehtivat itse kerrostalonsa yhteisten tilojen siivouksesta ja laittavat päivän ruuan. Muuten talo on kuin mikä tahansa omistusasunnoista koostuva kerrostalo.

Vuoro tulee kuuden viikon välein. Vuorossa olevasta ryhmästä puolet työskentelee jokaisena arkipäivänä keittiössä ja puolet siivoaa. Nyt on Viklojen viikko.

– Yritimme keksiä ryhmille nimet, jotka eivät kuulostaisi niin päiväkodilta, mutta merilintuihin päädyttiin, naurahtaa pääkokki Marjut Helminen.

Tillinippu silputaan päivän aterialle.
Tillinippu silputaan päivän aterialle.

Marjut on koonnut ruokalistan toisten ehdotusten perusteella. Hankkijaksi nimetty huolehtii tarvikkeiden ostamisesta. Kamreeri hoitaa kuittiliikenteen.

Ruokasalissa aterioi päivittäin kolmisenkymmentä asukasta. Ateria maksaa 4,5 euroa. Ruuanlaitto aloitetaan yhdeltä, ja ateria on valmis viideltä. Tiski venyttää rupeamaa vielä pari tuntia. Täydestä työpäivästä on kysymys. Joku saattaisi kokea askareen rasittavana.

– Me seniori-ikäiset naiset osaamme laittaa ruokaa. Olemme aikanaan hoitaneet perheemme. Teemme tavallista kotiruokaa, muunnamme vain reseptit isolle porukalle, hankkija Marjukka Roehr sanoo.

"Kun tuli ikää, rivitalossa asuminen alkoi askarruttaa."

Esiliinaan ja hiussuojaan sonnustautunut Esko Intke asettelee likaisia kippoja tiskikoneen koriin. Keittiöhommat sujuvat mieheltä mainiosti.

– Oli alusta lähtien selvää, että kaikille on varattu hommia. Itse olen mieluiten keittiössä, Esko kertoo.

Ruuanlaitto onnistuu vanhalta pohjalta, vaikka mies ei omien sanojensa mukaan mikään gourmetkokki olekaan.

– Ei tarvitse ollakaan, kyllä nämä työt jokainen oppii. Minulla on päävastuu tiskauksesta, koska se on vähän fyysisempi työ.

Kauppakeskus Redi valmistuu Kalasatamaan. Kotisataman eteen tulee puisto.
Kauppakeskus Redi valmistuu Kalasatamaan. Kotisataman eteen tulee puisto.

Keskustan kyljessä

Seitsemännessä kerroksessa astumme sisään Marjukka Roehrin ja hänen miehensä Frankin kauniiseen kotiin.

Avara kolmio ulottuu läpi talon, ja valoa virtaa sisään kahdesta ilmansuunnasta. Myös ikkunat ovat isot.

– Kun tuli ikää, rivitalossa asuminen ja sen ylläpito alkoivat askarruttaa, kertoo parvekkeen korituoliin istahtanut Frank Roehr.

Työvelvoitteet eivät pelottaneet uuden elämänvaiheen edessä. Frank on juuri siivonnut takkahuoneen, ja Marjukalla on keittiövuoro.

– Olemme molemmat eläkkeellä, ja on kiva tehdä aina välillä hommia, Frank sanoo.

Työnteon ohessa alossa touhutaan monenlaista, on sauvakävelyä, teatteria ja pilatesta. Leffakerho kokoontuu viikottain, ja asukkaat tekevät myös yhteisiä matkoja. Frank harrastaa keilaamista, sakkia ja petankkia.

Silti pariskunnan mielestä on tärkeätä, että käydään muuallakin harrastamassa ja tapaamassa ihmisiä.

– Kun vielä pääsen liikkumaan, en halua pyöriä pelkästään Kotisatamassa, Marjukka toteaa.

Roehrit arvostavat Kotisataman sijaintia. Metroasema on lähellä, ja Kauppatorille on kävelymatka.

– Vanhana stadilaisena pidän aluetta kantakaupunkina, Frank sanoo.

Frank ja Marjukka Roehr viihtyvät aurinkoisella parvekkeellaan.
Frank ja Marjukka Roehr viihtyvät aurinkoisella parvekkeellaan.

Roehrien ja muiden asukkaiden luona kyläilevät lastenlapset tuovat taloon eloa. Heille pidettiin äskettäin juhlatkin. Kotisatamassa asuu kaksi lastentarhaopettajaa, jotka järjestivät ohjelmaa.

Yhteisöä hyödyttävät asukkaiden taustat kiinteistönvälittäjästä kirjastonhoitajaan. Ei tarvitse palkata ulkopuolisia.

Keski-ikä 70 vuotta

Kotisataman taustalla on yhdistys, Aktiiviset Seniorit ry. Sen ensimmäisessä talossa, Helsingin Arabianrannassa sijaitsevassa Loppukirissä on asuttu jo kymmenen vuotta.

– Useimmat asukkaat olivat mukana talon ja sen toiminnan suunnittelussa alusta alkaen. Johtotähtinä olivat esteettömyys, turvallisuus ja viihtyisyys. Halusimme välttää vanhainkotivaikutelmaa ja hankimme moderneja kalusteita ja väriä, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Leena Vahtera.

Arkkitehti Kirsti Sivén laati piirustukset työryhmien pähkäilyjen pohjalta. Hän on suunnitellut myös Loppukirin.

"Kotisatama ei ole palvelutalo. Asukkaan pitää olla omatoiminen."

Kotisataman perusajatus yhteisöllisestä asumisesta haluttiin tehdä kaikille selväksi. Asukasilloissa ja keskusteluryhmissä pohdittiin, kenelle se sopii ja kenelle ei.

– Meille oli tärkeää, että ihmiset saivat realistisen kuvan talon meiningistä. Kotisatama ei ole kommuuni, vanhainkoti tai palvelutalo vaan itsepalvelutalo, Leena muistuttaa.

Leena Vahtera ja Jorma Kaunismäki asettelevat tuoleja avaralla kattoterassilla.
Leena Vahtera ja Jorma Kaunismäki asettelevat tuoleja avaralla kattoterassilla.

Toimintakyky oli keskeinen kriteeri. Jokainen haastateltiin. Joku halusi iäkkään ja muistisairaan äitinsä Kotisatamaan tajuamatta, että siellä asuvan pitää olla omatoiminen.

Yhtiöjärjestyksessä on pykälä, joka edellyttää vähintään 48 vuoden ikää. Ainakin yhden taloudessa pitää täyttää ehto.

– En muista, miksi päädyimme juuri tuohon lukuun, mutta ainakin halusimme, että ikähaitari olisi laajempi kuin senioritaloissa yleensä, Leena sanoo.

Keski-ikä on nykyisellään 70 vuotta, ja vanhimmat ovat 80-vuotiaita. Yksi lukioikäinen talossa asuu perheensä kanssa.

Kotisatama on sääntelyn piirissä olevalla vuokratontilla, mikä teki projektin ylipäätään mahdolliseksi. Omistusasuntojen neliöhinta saatiin varsin kohtuulliseksi Kalasataman hintatasoon nähden.

– Oli hieno tunne, kun kuuden vuoden urakka saatiin maaliin, Leena muistelee.

Työmaata valvoi ulkopuolinen rakennusaikainen tarkkailija. Silti reklamaation aiheita on ilmennyt, kuten rakentamisessa aina. Ruokasalin pitkät paneeliverhot ovat epäkäytännölliset, eikä kattoterassin petollisen porrastuksen suojaksi ei ole saatu kaiteita.

– Korjauksista suurin on ollut yhden asunnon kosteusvaurio. Onneksi meillä on vierashuone, jota asukas voi käyttää väliaikaisesti.

Talvipuutarhassa idätetyt kukat ja yrtit odottavat siirtoa ulkoterassille.
Talvipuutarhassa idätetyt kukat ja yrtit odottavat siirtoa ulkoterassille.

Seniorit digiajassa

Kotisatamassa on monia järkeviä, arkea helpottavia ratkaisuja. Esimerkiksi varastokopit eivät ole kellarin uumenissa, vaan jokaisessa asuinkerroksessa. Niissä voi siten säilyttää myös tarvikkeita, joita tarvitsee päivittäin.

Yhteisiä arjen kohtaamispaikkoja on mittavat 500 neliömetriä. Asukkaiden käytössä ovat ruoka- ja juhlasali, kirjasto, monitoimitila, takkahuone saunoineen ja laaja ulkoterassi.

Pyykkituvassa Jyrki Tiainen asettelee vastapestyjä pyykkejä kuivausrumpuun.

– Omaa pesukonetta ei kannata pitää, koska yhteiset tehokkaat koneet ovat nopeampia. Eikä niiden käytöstä tarvitse maksaa erikseen, hän sanoo tyytyväisenä.

"Ihmiset hoitavat yleisiä tiloja kuin omiaan."

Jyrki Tiainen kehuu pyykkituvan koneita tehokkaiksi.
Jyrki Tiainen kehuu pyykkituvan koneita tehokkaiksi.

Kotisatamaa kierrellessä huomaa, että paikoista pidetään huolta. Pyykkitupa ja kuivaushuone näyttävät tosi siisteiltä, vaikka ne ovat olleet kaksi vuotta kovassa käytössä.

– Ihmiset hoitavat yleisiä tiloja kuin omiaan. Silloin ne pysyvät kunnossa, eikä korjauksiin uppoa rahaa. Meidän ei myöskään tarvitse ostaa siivouspalveluja, mikä pienentää vastiketta, Leena Vahtera sanoo.

Talo elää digiaikaa. Jokaisella asukkaalla on avainnipussaan lätkä, jolla pääsee sisään ovista. Hissikin osaa sen jälkeen pysähtyä automaattisesti oikeassa kerroksessa.

Rappukäytävissä on iso sähköinen näyttötaulu, josta voi lukea talon asioista.

– Sen kautta voi tehdä myös tilavarauksen vaikka perhejuhlia varten, Leena kertoo.

Kiista ja sen ratkaisu

Talon asukasyhdistys järjestää juhlia, retkiä, konsertteja, ruokapäiviä ja muita yhteisiä tilaisuuksia.

Yhdistys voi myös kerätä rahaa johonkin pienimuotoiseen kivaan tai tarvittaessa vaikka ottaa vastaan testamenttilahjoituksen.

Pelisäännöistä päätetään asukaskokouksissa, joita järjestetään tarpeen mukaan.

– Ruokailu on hyvä esimerkki. Sitä haluttiin aikaistaa. Kokeilimme joitakin viikkoja kello kolmen ateriaa, ja nyt pohdimme ratkaisua, Leena Vahtera kertoo.

Korttirinki kokoontuu takkahuoneessa kaksi kertaa viikossa. Mikko Korkea-aho on mukana.
Korttirinki kokoontuu takkahuoneessa kaksi kertaa viikossa. Mikko Korkea-aho on mukana.

Kiistoilta ei ole vältytty Kotisatamassakaan.

– Isoin riita käytiin autohallipaikoista. Niitä on liian vähän.

Yhtiökokouksessa päätettiin, että vuokra-aika on kaksi vuotta kerrallaan.

Jupakka sai aikaan arvopohdinnan: miten talossa eletään ja kohdellaan toisia. Itse luotujen arvojen toivotaan estävän ikävyydet.

– Muuten sopu on ollut hyvä. Emme oletakaan, että ihmiset olisivat aina yhtä mieltä. Meillä ei ole mitään yhteistä aatetta. Jokainen asuu ja elää niin kuin haluaa, ja kotioven voi halutessaan vetää kiinni, Leena summaa.

Koirakin viihtyy

Kun rimpautamme ovikelloa seitsemännessä kerroksessa, asunnosta alkaa kuulua koiran haukuntaa. Ovenraosta vilahtaa tulijoita haistelemaan karkeakarvainen mäyräkoira Pipsa.

Mari Raunio istuu ompelukoneen ääressä ja valmistelee vaatteita kesänviettopaikkansa Sammatin kesäteatteriin. Seinillä on Marin maalaamia tauluja, ja lisää on näytteillä Kotisataman kirjastossa.

Mari ja hänen miehensä Mikko Korkea-aho asettuvat sohvalle kuvattaviksi. Pipsa hyppää heidän väliinsä ja katsoo vieraita tutkivasti alta kulmain.

– Keittiötyö on minusta hauskaa. Tosin Mari on samassa ryhmässä ja pyrkii pitämään komentoa – erityisesti minulle, Mikko naurahtaa.

– Ennen meillä oli Lohjalla omakotitalo ja aloimme miettiä, että entä jos jompikumpi kuolee. Leski jäisi yksin mökkiin istumaan, Mari tuumailee.

"On mukavaa, kun voi vaihtaa luontevasti kuulumisia. Pesutupaan menen aina vähän etuajassa."

Molemmat olivat vielä työelämässä, kun he lähtivät mukaan Kotisataman suunnitteluun. Mari oli ryhmässä, jonka testasi kalusteita. Hän arvelee ryhmän koeistuneen kaikki Suomen markkinoilla olevat tuolit.

Yhdessä touhutessa asukkaat ovat oppineet tuntemaan toisensa hyvin.

– On mukavaa, kun voi vaihtaa luontevasti kuulumisia. Pesutupaan menen aina vähän etuajassa ja lenkkisaunassa viihdyn pitkään, Mari kertoo.

Kotisataman hyvä sijainti saa kehuja myös Marilta ja Mikolta.

– Minun teki aamulla mieli munkkikahveja. Kävin bussilla Hakaniemen torilla juomassa kahvit ja tulin vielä samalla lipulla takaisin, Mikko kertoo esimerkin.

Pipsa kieriskelee lattialla ja murisee leikkisästi. Välillä punainen kumilelu saa kyytiä.

– Se on kymmenvuotias eli ihmisen iässä seitsemänkymppinen, kuten minäkin. Pidimme jokin aika sitten yhteiset syntymäpäivät, Mari sanoo.

Koiranpito sujuu kerrostalossa, vaikka Pipsa ei suostu kävelemään portaita, niin kuin Mikko kuntoillakseen haluaisi. Askelmat eivät sovi mäyräkoiran pitkälle selälle.

– Koiran ulkoilutusmaastot paranivat kertaheitolla, kun Mustikkamaalle vievä silta valmistui. Kun aurinko paistaa, lähdemme heti sinne lenkille, Mari sanoo.

Mari Raunion ja Mikko Korkea-ahon mäyräkoira Pipsa mielii ulkoilemaan.
Mari Raunion ja Mikko Korkea-ahon mäyräkoira Pipsa mielii ulkoilemaan.

Kotisatama lukuina

  • Alaikäraja 48 vuotta
  • 2 rappukäytävää
  • 9 kerrosta
  • 19 autopaikkaa
  • 63 asuntoa
  • 85 asukasta
  • 20 pariskuntaa
  • 3 yksin asuvaa miestä
  • 42 yksin asuvaa naista
  • 39 neliön yksiöstä 77 neliön kolmioon
  • 4 asunnossa vuokralaiset
  • Yhteisiä tiloja 500 m2
  • Keskineliöhinta 4 370 e
  • Vastike 5,50 e/m , josta tontin vuokra 2 e/m
  • Aterian hinta 4,50 e
  • Vierashuoneen vuokra 10 e/vrk

Lue myös: Kiinnostuitko yhteisöllisestä senioriasumisesta? Lue 10 vinkkiä

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 10/2017.