Mitä keittiössäsi tapahtuu, Reijo Mäki?
Kirjailijan mielestä makuasioista kiisteleminen on yli 40 vuotta kestäneessä parisuhteessa ihan hyvä lisämauste.
Seinällä
Yöllinen Turku näyttää kauniilta työhuoneeni seinällä olevassa Aurajoki-taulussa. Tulin kaupunkiin opiskelemaan 18-vuotiaana nulikkana Siikaisten syvistä metsistä Satakunnasta. Vuosi oli 1977.
Turkulaisuus oli maalaispojalle iso juttu. Kotikylällä oli yksi ainoa soratie ja sen molemmilla puolilla metsää ja suota. Turussa oli suurkaupungin valot ja houkutukset.
Työhuoneessa
Työhuoneessani on muistona tyhjä 4,5 litran jallupullo. Sain sen lahjaksi Uusi Apteekki -ravintolasta, joka on kirjojeni yksityisetsivän Jussi Vareksen kantapaikka.
Asuimme silloin Raunistulassa puutalossa ja kutsuimme talon kellaria klubiksi.
”Ihme, ettei kukaan halkaissut kalloaan portaissa.”
Noihin aikoihin tuli juhlittua, ja toisinaan kutsuimme kavereita jatkoille. Pullo oli ruuvattu ylösalaisin seinään niin kuin ravintolassa, ja siitä sai yhdellä painalluksella shotin. Ihme, ettei kukaan halkaissut kalloaan portaissa kompuroidessaan.
Parvekkeella
Taiteilija Matti Helenius teki minusta ja vaimostani Marjasta muotokuvat, jotka ripustimme parvekkeen seinälle. Matti käytti niihin Tukholman Södermalmilta puretun hotellin roskakuilun kansia. Näköisyys on siis taattu.
”Marjan tapasin ravintolassa Porissa 1984.”
Kauppakorkean opintojen aikana olin kolmena kesänä töissä Tukholmassa. Myin metrolippuja. Virka-asuuni kuului typerä pieni kravatti. Matti oli nähnyt vaivaa ja löytänyt samanlaisen. Se roikkuu muotokuvani kaulassa.
Marjan tapasin ravintolassa Porissa 1984. Illan viimeiset hitaat yli 40 vuotta sitten olivat kohtalokkaat. Puoli vuotta myöhemmin Marja jo muutti pikkuiseen yksiööni.
Keittiössä
Jääkaapista löytyy aina Auran väkevää sinappia ja kirnupiimää sekä muutama vilpoinen tölkki Kukko-lageria.
”Aina me olemme loppupeleissä samasta kattilasta syöneet.”
Joskus kokkaamme Marjan kanssa yhdessä, mutta ihan joka kerta eivät ajatuksemme maustamisista käy täysin yksiin. Hellan ääressä tulee pikkuista sanomistakin. Sopivasti hallittu riitely on kyllä ihan hyvä parisuhteen mauste.
Aina me olemme loppupeleissä samasta kattilasta syöneet.
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 24/2025 julkaistusta jutusta. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun.
