Maiju

Mulla on aivan ihana mummu. Lapsuudessa mummulla oli tapana nostella meidän lastenlasten kastuneet ulkovaatteet ja kengät takan päälle kuivumaan ja lämpenemään vierailujen ajaksi. Toisinaan mummulassa kipaistiin vuodenaikaan nähden liian vähissä vaatteissa roikotellen, jolloin mummu tapasi moittia lempeästi: "Avopäin ja kaula paljaana!" ja sai hyvän syyn kotiinlähtiessä "turjustaa" meidät ehtymättömän vaatevaraston kätköistä löytyvillä villavaatteilla.

Nyttemmin mummu asuu sairautensa vuoksi palvelutalossa ja täytti tänä syksynä 80 vuotta. Annoin mummulle syntymäpäivälahjaksi nämä ominpikkukätösin rustaamani ruusukuvioiset nimikkovillasukat kiitokseksi huolenpidosta, mukavista muistoista ja onnellisesta lapsuudesta.

Ruusun malli löytyi netistä, mutta muuten olen ideoinut ja suunnitellut sukat itse. Ruusu on tehty silmukointitekniikalla ja myös nimi on kirjailtu jälkikäteen valmiin sukan päälle. Pohjavärin valkoinen lanka on Nallea, kuvioissa höydynsin kaapista löytyneitä, sopivan sävyisiä jämälankoja. Työvaiheista on lisäkuvia ja sukkiin on saatavilla ohje.

Sukan kutomisesta -ja rättikässästä ylipäätään- olen innostunut vasta aikuisiällä. Peruskouluajan olin puutöissä, mutta myöhemmin koulunkäynninohjaajan työssä pakon sanelemana ja lapsia auttaakseni jouduin opettelemaan puuttuvat taidot. Kärsivällinen käsityönopettaja piti välitunnillla sulkeisharjoituksia, joissa opin nurjan silmukan ja suljetun neuleen, ja siitä se innostus sitten lähti... Eikä loppua näy! Kantapään, kirjoneuleen ja monet muut jutut olen opetellut youtube-vidoiden, käsityökirjojen ja netistä löytyvien ohjeiden perusteella. En ole sarjatyöntekijä, vaan jokaisessa valmistuvassa sukkaparissa pitää olla jotain uutta ja erilaista kuin siihen astisissa tekeleissä. Kokeilen erilaisia tekniikoita ja kehittelen uusia malleja ja ideoita. Tekemällä oppii ja purkamalla vasta oppiikin!

Kommentit (1)

Vierailija

Käytäntö on opettanut minullekin sen, että tekemällä ja purkamalla todella oppii! Hienot sukat ja mukava tarina sukkien mukana!