ET-lehti muistelee 15 päivän ajan menneiden kesien hittejä. Tänään on vuorossa J Karjalaisen ihana suomalainen suviehtoo.

Musiikki tekee ihmeitä. Minulle tämä selvisi kolme vuotta sitten.  

Jukka ”J” Karjalainen oli juuri julkaissut levynsä Et ole yksin ja lähti yhtyeineen kesäksi tien päälle. Olin kuuntelemassa yhtä ensimmäisistä keikoista alkukesän ulkoilmakonsertissa.

Väkeä oli Kaisaniemen kentän täydeltä, ja viereeni parkkeerasi uhkaavasti huojuva mies. Hän oli juonut itseltään sekä jalat että sanat. Jälkimmäinen selvisi, kun hän yritti vikitellä lähellä seisovia naisia ja saada selvää sanaa suustaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Meille vieruskavereille alkoi olla selvää, että tämä ei pääty hyvin. Sitten Karjalainen aloitti kappaleen Oi mikä ihana ilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kuin ihmeen kaupalla humalainen mies sai juonen päästä kiinni. Hänen huojuvat jalkansa asettuivat, kun hän alkoi tapailla nuoruutensa kesähittiä vuodelta 1984. Tuota pikaa mies löysi myös kadonneet sanansa ja pääsi naisseurueen kanssa juttusille.

Jos vanha kesähitti selvittää keski-ikäisen miehen pään ja pasmat, voiko siltä enempää vaatia?

Karjalainen on onnistunut luomaan useamman kesäisen hitin. Vuoden 1988 hitissä liikuttiin veden ja 1990-luvun lopun hitissä omenapuun alla. Mikä on sinun suosikkisi Karjalaisen kesähiteistä ja miksi juuri se?

 

 

 

Vierailija

J.Karjalainen on mahtava muusikko. Plussaa, että itse säveltää biisinsä. Monta, monta hyvää, mieleenpainuvaa laulua. "Villejä lupiineja" kuuluu parhaimmistoon. Vuoden 1996 kesän soitetuin laulu "Missä se Väinö on?" on jäänyt mieleen, koska sinä kesänä muutin uuteen asuntoon. Purkaessani muutolaatikoita ja laittaessani tavaroita paikoilleen kuuntelin samalla radiota ja tämä kappale tuli sieltä usein. Lauloin mukana, on todella mukaansatempaava kappale. Myöhemmin luin jostakin, että Karjalaisen poika on Väinö nimeltään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla