Elina Grönlund haluaa rikkoa kuolemaan liittyvän tabun.

Toisinaan kuulee tarinoita siitä, kuinka kuoleva ihminen kertoo näkevänsä sukulaisen tai enkelin. ”Maija-sisko tuli, keitämä kahvit”, sanoi eräskin lappilaisrouva kuolinvuoteellaan.

Nämä kuolinvuodekokemukset saattavat tuntua hämmentäviltä, ja monesti ne leimataan viime hetken hourailuiksi tai hallusinaatioiksi. Hoitohenkilökunta saattaa jopa naureskella potilaan puheille.

Kääntäjä, sairaanhoitaja ja terveydenhuollon maisteri Elina Grönlund kiinnostui ihmisen viime hetkistä, kun hänen oma äitinsä kuoli. Elina sai vahvan kokemuksen siitä, että äiti ajoitti kuolemansa niin, että tytär ehti olla paikalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hän ryhtyi tutkimaan kuolemaa ja haastatteli kuolevien parissa työskenteleviä sairaanhoitajia. Hän keskusteli myös lääkäreiden, pappien, diakonien ja sosiaalialan ihmisten kanssa. Syntyi kirja Matkavalmisteluja ja opastajia  – elämän viimeisen vaiheen kokemukset (Basam Books), joka ilmestyy ensi viikolla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joku tulee hakemaan

Kuolinvuodekokemuksissa toistuu se, että joku tulee noutamaan kuolevaa. Usein se on vuosia sitten kuollut tärkeä henkilö, enkeli tai muu hengellinen olento.

– Nämä ovat tabuja, joita väistellään ja työnnetään syrjään. Sairaalamaailmassa ollaan tehokkaita ja keskitytään hoitamiseen. Kuolinvuodepuheita pidetään järkensä menettäneen höpinöinä. Poikkeuksen tekivät saattohoitokodissa työskentelevät hoitajat, joille kuolinvuodekokemukset ovat arkipäivää.

Miten omaisen tai hoitajan pitäisi sitten toimia, kun kuoleva kertoo näkevänsä jotain, jota muut eivät näe?

– Kannattaa suhtautua siten, että kyseessä on täysin luonnollinen asia.

Elina Grönlund toivoo, että hänen kirjansa avulla ihmiset rohkaistuivat olemaan kuolevien ihmisten lähellä ja näkemään sen kauneuden, joka lähtöön liittyy.

Kirja on samalla kattava tietopaketti siitä, miten eri uskonnot ja kulttuurit suhtautuvat kuolemaan.

Oletko sinä kuullut erikoisista kuolinvuodekokemuksista tai oletko ollut paikalla, kun joku on kuollut? Keskustele alla olevassa kommentointikentässä.

Ihan koskettavan kaunis kirjoitus miehesi viime hetkistä. Uskon vankasti siihen että joku tulee noutamaan kuolinhetkellä. Joku rakas ja läheinen edesmennyt tai enkeli tms.

Äitini kertoi kun 40-luvulla yksi enoistani teki kuolemaa heidän kotitalossaan. Eno oli vähän yli parikymppinen nuori mies, sokeritautinen ja sairastui keuhkotautiin, sinä aikana se oli kuolemaksi, ehkä nykyisin voitaisiin parantaa.

Eno oli pyytänyt päästä kotiin kuolemaan, tuttuun pikkukammarin sänkyynsä. Vähän ennen kuolemaansa eno oli kysynyt toisilta vuoteen lähellä näkevätkö hekin valon joka loistaa sängynvieriseinällä. Kukaan ei nähnyt mutta kaikki tunsivat viileän ilman kuin ikkuna olisi ollut auki, enon viimeiset sanat oli olleet "nyt minä lähden, minulla on hyvä olla".

Tätä on suvussani kerrottu nuoremmallekin polvelle. Se tapaus oli kaikkiaan erikoinen koska keuhkotautisen potilaan kotihoidon jälkeen tuli sairaalasta desinfiointiryhmä, kaikki pinnat huoneesta käsiteltiin jollain aineella, kaikki vuodevaatteet ym.piti polttaa.  

Vierailija

On tavattoman tärkeää, että kuolevien viimeisiä lauseita talletetaan. Ne helpottavat tänne jääneiden murhetta läheisen lähdettyä. 

Saatoin mieheni tuonilmaisiin pari vuosikymmentä sitten. Hän oli tähyillyt katon rajaan koko päivän ja näyttänyt onnelliselta. Illalla, kun esikoisemme kysyi, voisiko hän lähteä kerhoon, isä vastasi hänelle, että ollaan tämä ilta koko perhe yhdessä. Hän vaipui välillä tiedottomuuteen, ei halunnut kipulääkettä ja ilmaisi itseään hyvin selvästi. Soitin mieheni pyynnöstä häntä hoitavalle lääkärille sekä perheemme taloudellisia asioita hoitavalle henkilölle. Puolisoni kuunteli keskustelumme ja rauhoittui ilmiselvästi puhelujen jälkeen. Häntä yskitti ja minusta tuntui, ettei hän pystynyt hengittämään. Pyysin häntä vielä yrittämään yskimistä, jolloin hän totesi: - En minä enää jaksa. Tunnustelin hänen pulssiaan, se muuttui epätasaiseksi ja heikkeni vähitellen. Minusta tuntui, että makuuhuoneeseemme oli tullut joku hakemaan häntä. Läsnäolo tuntui selvästi, mieheni hymyili, ja tunsin, kuin joku olisi silittänyt minun hiuksiani. Hänen pulssinsa heikkeni ja lakkasi tuntumasta. Minun oli pakko avata ikkuna, niin voimakas tunne oli. Sytytin haparoiden kynttilän, sen liekki kääntyi ihmeen lailla kohti avointa ikkunaa. 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla