Korsuorkesterin riveistä eläköitynyt muusikko Pertti "Pepe" Kovanen listaa suosikkinsa tanssilavoista yli 40 vuoden kokemuksella.

Tanssilava löytyy Suomessa melkein joka pitäjästä. On suurlavoja, mutterin muotoisia, avonaisia ja umpinaisia. 

Yli 40 vuotta muusikkona tanssilavoja kiertänyt Korsuorkesterin kitaristi Pertti ”Pepe” Kovanen on ehtinyt nähdä niistä suuren osan. Keikkaillessa Pepelle on karsiutunut tarjonnasta omat suosikit, tosin hän myöntää että ne ovat varmasti aika erilaiset kun tanssikansalla. Ainakin kriteerit ovat vähän erilaiset.

– Muusikko kiinnittää tanssilavoissa aika eri asioihin huomiota. Vaikkapa sämpylä tauolla takahuoneessa tai peseytymismahdollisuus nostavat lavan pisteitä huomattavasti, Pepe nauraa.

Tanssikurssilla eläkkeellä

Nykyään Pepe Kovanen käy lavatansseissa lähinnä asiakkaana, sillä hän ja hänen luotsaamansa Korsuorkesteri jäivät eläkkeelle toissa syksynä.

– Kävin viime talvena vaimon kanssa tanssikurssinkin, jos tässä vielä oppisin vielä tanssikiemurat. Aiomme mennä taas ensi talvena, vaikka täytyy sanoa, että en ole vielä löytänyt ihan sitä tulisinta tanssin kipinää. Lavojenkin yllä leijuu vielä vanhan leipätyön tuoksu, Pepe tuumii.

Ei se leipätyö tosin ole täysin jäänyt taakse. Pari päivätanssikeikkaa Pepe on ehtinyt sopia tällekin kesälle lastenlasten hoidon, metsätöiden ja kotistudiossa hääräilyn lomaan. 

Syksyllä korsulaiset kaivavat naftaliinista vielä kerran sotilaspukunsa, kun luvassa on Korsuorkesterin kertausharjoitukset -konserttikiertue.

Pepen parhaat lavat

Vaikka Pepe ei enää kaipaile tanssimuusikon aktiiviuransa perään, Pepe myöntää että aito kesäillan tanssilavatunnelma on aina ainutlaatuinen. Siinä yhdistyy mahtavalla kaihoisa tunnelma, musiikki ja upea maisema. Sekä tietysti hyttyset.

– Hyvän paikan tunnelma lähtee tietysti yleisöstä, mutta myös lavan sijainti vaikuttaa tähän. Jos kaipaa todella kaunista järvimaisemalavaa, on Pistohiekan lava Puumalassa ihan ehdoton, Pepe kertoo.

Sen äärellä avautuu hänestä Saimaa ihan kauneimmillaan.

– Jos etsitään paikkaa, jonne on helppo päästä, silloin kannattaa valita Tuuloksen Kapakanmäki. Ei mutkaisia hiekkateitä, vaan hyvät yhteydet.

Vaikka tanssilavat elävätkin tällä hetkellä mukavaa elpymisen kautta, Pepeä harmittaa, että pienet, tunnelmalliset lavat ovat katoamassa suurten huvikeskusten alta.

– Turussa sijaitseva Uittamon lava on vielä sellainen perinteiden kaunis mutterilava, jossa on ihan omanlaisensa merellinen tunnelma. Samoin tietysti oman kotipitäjäni Ruokolahden Suikkalan lava on ehdoton. Satavuotiaan lavan tunnelmaa eivät uudet tanssipaikat voi jäljitellä.

Viimeiseksi Pepen on nostettava monen yhtyeen arvossa pitämä Rönnin lava Eräjärvellä. Talkoovoimin ylläpidetyllä lavalla uskotaan palveluun.

– On ihanaa, kun eväät odottavat tauolla ja rankan soitinten roudauksen jälkeen pääsee oikeaan suihkuun. Ja sitä paitsi on hienoa nähdä, ettei kaikki talkoohenki ole maailmasta vielä kadonnut.