Taustalla Big Kiss vuodelta 1993. Etualalla Hegel ja Marx vuodelta 2007.
Taustalla Big Kiss vuodelta 1993. Etualalla Hegel ja Marx vuodelta 2007.

Mihin näyttelyyn kannattaisi lähteä viikonloppuna? Kiasmaan. Laajan Anartisti-näyttelyn pääosassa ovat esineet, kollaasit ja installaatiot.

”Nuori taiteilija on asettanut näytteille hätkähdyttäviä laatikoita ja asetelmia”, Suomen Kuvalehti muotoili. ”Ajan sekavana ilmiönä näyttelyä katselee naurumielessä”, arvioi puolestaan Helsingin Sanomat.

Näin kirjoittivat arvovaltaiset julkaisut taiteilija, valokuvaaja Ismo Kajanderin ensiesiintymisestä Galleria Agorassa Helsingissä vuonna 1964.

Ensinäyttelyn rekonstruktio on esillä Kajanderin laajassa retrospektiivissä, joka on esillä Nykytaiteen museo Kiasmassa.

Samaan aikaan Kajanderin valokuvia on esillä Suomen valokuvataiteen museossa Helsingin Kaapelitehtaalla.

– Taidettani pidettiin roskana, jota kukaan ei huolisi seinälleen. No, sittemmin pari kolme rohkeaa ihmistä on hankkinut työni muutenkin kuin minun lahjoittamana, Kajander vitsaili näyttelyn avajaisissa.

Lue myös: Taidetta kotiin – mutta millä rahalla?

Taide on lahja

Kajander syntyi Portsan työläiskaupunginosassa Turussa 1939. Taiteilijana hän on työskennellyt seitsemällä vuosikymmenellä.

– On maailmoja syleilevä kysymys, miksi minusta tuli taiteilija. Se oli selvä lapsesta saakka. Se oli lahja, Kajander totesi näyttelyn avajaisissa.

Kajander tunnetaan erityisesti installaatioistaan ja kollaaseistaan, joissa arkiset esineet saavat yhteen asetettuina tai pienellä muutoksella silattuna aivan uudenlaisia merkityksiä.

Pieniä, kiinnostavia yksityiskohtia ja oivalluksia täynnä olevat teokset puhuvat itse puolestaan. Mitään selityksiä ei tarvita.

– Inhoan taiteen ja taiteilijoiden mystifiointia. Minä vain teen, Kajander painotti.

Dadaa ja anarkismia

Kajanderin töissä on nähty kantaaottavuutta ja poliittisia kytkentöjä. Ensinäyttelyn teoksessa Poliittinen mallinukke lintu syöksyy kohti bikineihin puettua, kirjaa pitelevää mallinukkea tuoden mieleen Eetu Iston kuuluisan maalauksen Hyökkäys.

Kajander on myös tuonut näyttelyyn jättikokoisen valokuvan 17-vuotiaasta isästään punakaartilaisena. Taustalla on iso risti, kopio muistomerkistä, jonka Kajander on tehnyt Turussa sijaitsevalle punavankileirille.

Viitteet vaikuttavat selviltä, mutta juju on asioiden yhdistelyssä. Kajanderin tapa katsella maailmaan on dadaistinen ja anarkistinen, mihin viittaa näyttelyn nimi Anartisti.

Iston Suomi-neidosta on tullut muovinukke, jonka bikineistä kurkistelevat Kennedyn ja Hruštševin kaltaisten johtajien kuvat.

– Itse näen näissä teoksissa enemmänkin humaanin kuin poliittisen viestin, Kajander totesi.

Esikuvina Picasso ja Duchamp

Esikuvikseen Pariisissa paljon aikaa viettänyt Kajander mainitsee romantikkona pitämänsä Pablo Picasson ja ”älyllisemmän” Marcel Duchampin, mutta soveltaa heiltä saamiaan vaikutteita omalla tavallaan. Jos hän maalaa taulun, hän myös rikkoon sen muotoa - vaikka kiinnittämällä siihen vaatekoukun.

Kajanderin taidetta tarkastellessaan ei pidä unohtaa itseironiaa ja huumoria. Taidenäyttelyssä pitää hänen mukaansa olla hauskaa.

Lystikäs on ainakin hänen tarinansa teoksen Big Kiss syntyhistoriasta. Teoksessa jättikokoiset punaiset huulet kirkuvat isolta valkoiselta pressulta.

– Ne ovat rakkaan vaimoni huulet. Löysin roskakorista vessapaperinpalan, johon hän oli painanut huulensa. Siitä sain mallin. Naisethan ilmeisesti syövät vessapaperia, Kajander naurahti.

Antiartisti Nykytaiteen museo Kiasmassa 9.8. saakka. Näyttely jatkuu Wäinö Aaltosen museossa Turussa 23.10. alkaen.

Vintage Suomen valokuvataiteen museossa 2.8. saakka.