Kirsi-Klaudia Kankaan anopin sairastuminen Alzheimerin tautiin johti miniän yllättävälle uralle. Anopin vikkelille sormille kehitelty hypisteltävä olikin yhtäkkiä keksintö, jolle piti hakea patentti.

Anoppini Alzheimerin tauti oli edennyt sellaiseen vaiheeseen, että vaatteet, kännykkä ja rahapussi olivat alkaneet kadota tai löytyä mitä kummallisimmista paikoista. Etsiminen ja alituinen vahtiminen koetteli läheisten ihmisten hermoja. Anoppi sai vaatteistaankin irti napit ja kaulukset.

Sopivan hoitokodin etsiminen otti aikaa. Kun sellainen lopulta löytyi lopulta, anoppi sopeutui nopeasti, mutta touhuamaan tottuneet sormet halusivat kuitenkin jatkuvasti jotakin tekemistä. Aloin etsiä netistä muistisairaille tarkoitettuja hypistelytuotteita. Yllätyksekseni en löytänyt mitään sopivaa.

Töitä anopin käsille

Loppukesällä 2014 aloin miettiä ongelmaa. Kehittelin mielessäni pesunkestävää, värikästä ja useita yksityiskohtia sisältävää kapinetta. Kaivelin kaapeistani kankaita, nappeja, vetoketjuja ja ties mitä. Tutkin kangaskauppoja ja tongin kirpputoreja.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hahmottelin paperille kankaisen hypistelyvälineen, jonka sitten ompelin moninkertaisilla tikeillä prototyypiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Toimitin tekeleeni anopilleni ja jäin odottamaan tuloksia."

Sukulaiset, hoitokodin hoitajat ja toimintaterapeutti kertoivat, että anoppi viihtyi ompelukseni kanssa useita tuokioita päivittäin. Vaatteet eivät enää rikkoutuneet ja käytävillä vaeltelu väheni. Palautteen kannustamana aloin pohtia keksintöni tuotteistamista.

Tiesin heti tarvitsevani apua, sillä minulla ei ollut mitään käsitystä keksinnön tuotteistamisesta. Lähdin liikkeelle kotipaikkakunnaltani Keuruulta ja kävin Kehittämisyhtiö Keulinkin yritysneuvojan juttusilta. Hän kehotti olemaan yhteydessä ELY-keskukseen.

Olisiko tästä tuotteeksi?

Jyväskylän ELY-keskuksen innovaatioasiantuntija Jouni Hynynen piti ideaani onnistuneena ja neuvoi eteenpäin.

Loppuvuodesta 2014 aloin tehdä markkinatutkimusta soittelemalla hoitokoteihin, Muistiliittoon ja sen yhdistyksiin, Suomen Aivosäätiöön, Autismi- ja Aspergerliittoon sekä Omaishoitajat ja läheiset -liittoon. Luin tutkimustietoa muistisairauksista ja esittelin keksintöäni muutamalle luotetulle ihmiselle. Sain heiltä ideoita yksityiskohtien kehittämiseen.

Keuruun ELY-keskus järjesti Tuoteväyläseminaarin, ja siellä esittelin tuotteeni eräälle muotoilijalle. Innovaatioasiamiehen kanssa pohdimme tuotteelleni nimeä. Selasimme niin kauppa- kuin tavaramerkkirekisteriä, mutta kaikki miettimäni vaihtoehdot oli varattu. Nimeksi valikoitui lopulta Sessu aktiiviessu. Päätin hakea sille mallisuojaa ja rekisteröidä tuotemerkin. Luovuin patenttia muistuttavan hyödyllisyysmallin hakemisesta sen hinnan takia.

Hain edelleen innokkaasti tietoa. Seinäjoen Tuoteväylä-seminaarissa diplomi-insinööri ja kouluttaja Jari Parantainen luennoi tuotteistamisesta. Asia oli innostavaa, mutta jouduin identiteettikriisiin. Olenkohan sittenkin liian pehmo bisneksen tekijäksi?

Sessun kehittely vei aikaa ja rahaa. Välillä piti tehdä muita töitä. Haeskelin rahoittajaksi apurahasäätiöitä, mutta olisi pitänyt olla tieteellinen tutkimus takana. Harmitti.

Äänekosken Innovaatiopäivässä opin taas lisää. Sain käsitystä tuotteistamisen vaiheista.

Liina, essu, tyynyliina, kassi...

Joulukuussa vanha ompelukoneeni hajosi. Ostin käytetyn 300 eurolla. Huono tikki. Hankin lisää kankaita, metallirenkaita, vetoketjuja. Ompelin lisää Sessuja, sillä sain jatkuvasti uusia ideoita. Nautin kehittelemisestä.

Tuotteelle valikoitui lopulta viisi erilaista toimintaa: Sessu on polvilla tai pöydällä pidettävä liina ja esiliina, jonka voi nostaa myös rinnan korkeudelle esimerkiksi vuoteessa. Lisäksi se on tyynyliina, kassi ja tuolin selkämykseen kiinnitettävä katselu- ja hypistelyliina.

Testikappale käyttöön

Keväällä 2015 tilasin tuotteelleni logon tutulta graafikolta. Neuvottelimme esitteestä ja kotisivuista.

Mistä löytäisin tekijät?

"Kehitysvammaisten ja osatyökykyisten Toimintakeskus Navikan ohjaaja oli sitä mieltä, että Sessujen valmistus onnistuisi siellä."

Leikkasin testikankaista tilkkuja, pesin ja mittasin. Vein valmistamani testikappaleen paikallisen hoitokodin muistiosastolle. Mukaan lähti palautelomake kysymyksineen.

Matkustin Helsinkiin tapaamaan jälleenmyyjää. Sain lupauksen yhteistyöstä, mutta jäin vielä miettimään provisiota. Vein Sessuja myös kahteen hoitokotiin testattaviksi. Kirjoitin niihin kangastussilla: testikappale. Lisäsin nimeni copyright-merkillä varustettuna.

Huhtikuussa sain hoitokodeista palautetta. Toivottiin vyön pidennystä ja lisää taskuja. Kehittelin ja piirsin kirjallisia ompeluohjeita ja kaavoja Navikan ompelijoille.

20 kappaleen tilaus

Kesällä 2015 Vein Sessun kaavat ja ompelutarvikkeet Navikkaan. Ompelijatytöt ihastuivat essussa olevaan teddykoiraan. Tilasin 20 essua.

Innovaatioasiantuntija neuvoi tekemään keksinnöstä tuoteturvallisuuskansion. Tein Patentti- ja rekisterihallitukselle ilmoituksen aputoiminimestä. Entinen toiminimeni jäi voimaan kirjoitustöitä varten.

Löysin kangastukun, jolla oli paksua, myrkytöntä kangasta useissa väreissä ja tein ostoksia.

Naputtelin kotisivutekstejä ja otin tuotekuvia mallioikeuden hakemista varten. Lainasin mieheltäni 2000 euroa juokseviin kuluihin. Lähetin PRH:lle tavaramerkki- ja mallioikeushakemukset. Kokosin tuotetietouden kansioon.

Sain postista 500 kappaletta kankaisia tuotemerkkejä ja ompelin ne paikoilleen.

Maailman Alzheimer-päivää vietettiin 21.9. Sessu oli esittelyssä Jyväskylän Muistiyhdistyksen Alzheimer-tietoiskussa. Lokakuussa pari sanomalehteä teki juttua Sessusta. Sitä myytiin heti useita, ja aloin uskoa tuotteeseeni.

Joulukuussa Sessu voitti Keski-Suomen Muistiyhdistyksen hypistelytuotekilpailun. Ostin parista lehdestä mainostilaa. Vein Navikan ohjaajalle ja ihanille ompelijoille pienet joululahjat. Sain aurinkoiset hymyt vastalahjaksi.

Kiitokset vievät eteenpäin

Kuluneena keväänä olen potenut kisaväsymystä. Mallisuojahakemukseeni tuli PRH:lta välipäätös, ja jokainen Sessun viidestä eri olomuodosta pitäisi erikseen mallisuojata hintaan 110 euroa kappale. Kuviakin tarvittaisiin lisää, ja niiden hinnaksi tulisi 50 euroa kappale.

Lisäksi edessä on paljon pienyrittäjille tuttua touhua: markkinointia jälleenmyyjille, tuote-esittelyä messuilla ja hoitokodeissa, verkkokaupan ylläpitoa... Mieltä lämmittävät kuitenkin useat kiittävät palautteet muistisairaiden, kehitysvammaisten ja autististen henkilöiden omaisilta. Päätän jatkaa."

Innostavatko käsityöt? Kurkkaa Reijan Räsymatolle!

Linnea

Onneksi olkoon hienosta keksinnöstä ja siitä valtavasta työmäärästä, jonka olet tehnyt. Uskon lujasti, että tuotteellasi tulee olemaan hyvä menekki. Kokemuksesta tiedän, että työtä riittää varsinkin markkinointijutuissa. Olen vilpittömästi iloinen ja toivon kaikkea hyvää. Ja varsinkin voimia :)

Vierailija

Keksintöhän ei sinänsä ole uusi. Vastaavanlaista hypistelytuotetta eri versioina on jo vuosia ollut olemassa vauvoille. Erilaisia materiaaleja, ääntä synnyttävää rapistelua, kovaa ja pehmeää. On myös olemassa ongelmaratkaisuun liittyviä, vähän isommille lapsille suunniteltuja aktiviteetteja. Vetoketjuja, nappeja napinläpineen, neppareita, taskuja. Samalla tavalla voisi toimia "mollamaija" nukke, jolle puetaan erilaisia vaatteita, tai letitetään palmikoille pitkää lankatukkaa. Vain mielikuvitus rajana. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla