Sormi valmiina rec-nappulalle, juontajan viimeiset lauseet ja äkkiä äänitys käyntiin ennen kuin musiikin ensimmäiset tahdit ehtivät kuulua. Siitä harmin määrää, jos juontaja erehtyi puhumaan kappaleen päälle. Eivät nykynuoret tiedä, miten työlästä musiikin kuuntelu vielä 30–40 vuotta sitten oli.

Kasettiprofessori

Taideyliopiston professori Vesa Kurkela on kirjoittanut yhdessä Kaarina Kilpiön ja Heikki Uimosen kanssa kirjan Koko kansan kasetti - C-kasetin käyttö ja kuuntelu Suomessa. Kirja avaa mielenkiintoisen näkymän aikaan, jolloin musiikki kirjaimellisesti täytti suomalaisten kodit. 70-luvulla maassamme kuului kaksi radiokanavaa, ja etenkin kevyen musiikin tarjonta oli onnettoman vähäistä. Edullisen c-kasetin ansiosta omaa suosikkimusiikkia oli ensimmäisen kerran mahdollista kuljettaa mukanaan. Pitkälti kasetin ansiosta äänitteiden myynti kasvoi 70-luvun aikana alle miljoonasta liki kymmeneen miljoonaan.

Vaikka virallisten äänitteiden myynti kasvoikin, oli kasetin menestyksen takana omien äänitteiden tekeminen. Kasetteja kopioitiin kavereilta ja niille äänitettiin musiikkia radiosta. Oma taiteenlajinsa olivat kokoelmakasetit, joille äänitettiin omia suosikkikappaleita. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sitä harmin määrää, jos juontaja puhui kappaleen päälle

Kurkela kertoo, että hän päätyi kasettien pariin vasta jälkijunassa. Ikänsä eri musiikkiammateissa toimineena hänen suhteensa kasettiin on hieman toinen kuin tavallisilla musiikinkuluttajilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Olen jo 60, ja ensimmäinen nauhoittimeni ei ollut kasettisoitin vaan kelanauhuri joskus 1960-luvun lopulla. Sellaisia harrastin myöhemminkin, koska äänenlaatu oli mielestäni parempi.

Kasetteja Kurkela alkoi käyttää vasta, kun korvalappustereot  tulivat  markkinoille 1980-luvun alussa.

– Mielilaitteeni oli äänittävä Walkman Professional, kestävä laite, joka oli tosi kätevä tutkimus-, opetus- ja radiotyössä.

Kurkelan oman kasettiarkiston aarre on  suuri kokoelma bulgarialaista chalga-musiikkia, josta hän oli 15 vuotta sitten innostunut. Kasetteja on monta sataa kappaletta, mutta niitä ei enää kuuntele. Tuoreesta kirjasta huolimatta Kurkela ei muutenkaan haikaile kasettien perään.

– Nyt musiikin lähteenä on Spotify ja kaiken maailman nettiradiokanavat, joita on tuhansia – myös sellaisia, joista tulee vain ja ainostaan musiikkia. Ei ole kasettikokoelmia ikävä.

Suositumpi kuin cd

Vaikka suuri yleisö on c-kasetit hylännyt, julkaistaan niillä edelleen musiikkia. Kun samaan aikaan äänilevymyynti on romahtanut, on kasetti itse asiassa äänilevymyynnissä merkittävässä roolissa – ainakin marginaalisemman musiikin parissa.

– Nykyään vinyyliä ja kasetteja myydään enemmän kuin cd-levyjä. C-kasetin julkaiseminen edistää siis albumin myyntiä. Tästä syystä siitä luopuminen tuntuu lähinnä huonolta päätökseltä, kertoo rap-musiikkiin erikoistuneen Överdog-yhtiön tuotantopäällikkö Tuomas Rinne.

Kasetteja myydään enemmän kuin cd-levyjä

Levy-yhtiön kannalta kasettien etu on, että niiden tekeminen on suhteellisen helppoa ja edullista. Esimerkiksi Överdogin kasettien kannet, tarra-arkit ja kopioinnit tehdään suomalaisena käsityönä. Edullisten tuotantokustannusten ansiosta kasetteja voidaan myydä halvempaan hintaan kuin cd-levyjä. .

Suurin osa musiikista myydään nykyään digitaalisessa muodossa. Sen takia Överdogin ja Monsp Recordsin, toisen pienen kotimaisen levy-yhtiön, kasetit sisältävät useimmiten latauskoodin, joka mahdollistaa tuotteen lataamisen digitaalisena omalle tietokoneelle tai soittimelle. Noin 10 eurolla saa siis sekä fyysisen että digitaalisen tuotteen.

– Kasettejamme ostavat lähinnä keräilijät ja fanit. Useimmiten kuitenkin kasetti jää hyllyyn ja latauskoodi menee käyttöön. Tietysti löytyy myös asiakkaita, joilla on mahdollisuus kuunnella kotona kasettisoittimella. Osa asiakkaista sanookin, että kasetissa on mukava maanläheinen rahina ja pehmeämpi ääni verrattuna esimerkiksi cd-levyyn, jossa ääni on tehty mahdollisimman puhtaaksi ja kirkkaaksi.

Hurjia hintoja

Harrastajien keskuudessa vallitsee keräilykulttuuri, jossa vanhempia kasetteja myydään suurella hinnalla. Uutena 10 euroa maksanut kasetti saattaa mennä vuosien päästä yli 100 euron hintaan.

– Hyvänä esimerkkinä Lommo & DJ Kridlokin vuonna 2005 julkaistu Maanalaisella Saundilla, jonka perushinta liikkuu nyt yli 100 euron, mutta on kasettia on nähty ostettavan lähes 500 euron kappalehinnalla, Rinne kertoo.

Mitä tehdä vanhoille kaseteille?

Jos omassa hyllyssä lojuu joutilas kasettikokoelma, on sen arvo todennäköisesti historiallinen, ei rahallinen. Jos joukossa on hyväkuntoisia harvinaisuuksia, voi tilanne olla toinen.

Musiikkidivareissa käytettyjen kasettien hinnat nousevat yleensä parhaimmillaankin noin viiteen euroon. Monessa liikkeessä kasetteja ei edes oteta myyntiin.

Suomessa on kuitenkin lukuisia äänite- ja perinnearkistoja, joilla saattaa olla mielenkiintoa kasettikokoelmia kohtaan. Kiinnostus riippuu tietysti kokoelmien sisällöstä. Tunnetuimpia arkistoja ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Musiikkiarkisto Japa, Tampereen Yliopiston Kansanperineen arkisto, Kansanmusiikki-instituutti Kaustisella ja Sibelius-museo Turussa.

ilkkis

VOI  maksaa.

Suurin osa ei maksa penniäkään.

Tyhjästä aiheesta taas paisuteltu tarina. Totuus on aivan toinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla