Keräilijät maksavat harvoin hurjia hintoja, mutta

Sormi valmiina rec-nappulalle, juontajan viimeiset lauseet ja äkkiä äänitys käyntiin ennen kuin musiikin ensimmäiset tahdit ehtivät kuulua. Siitä harmin määrää, jos juontaja erehtyi puhumaan kappaleen päälle. Eivät nykynuoret tiedä, miten työlästä musiikin kuuntelu vielä 30–40 vuotta sitten oli.

Kasettiprofessori

Taideyliopiston professori Vesa Kurkela on kirjoittanut yhdessä Kaarina Kilpiön ja Heikki Uimosen kanssa kirjan Koko kansan kasetti - C-kasetin käyttö ja kuuntelu Suomessa. Kirja avaa mielenkiintoisen näkymän aikaan, jolloin musiikki kirjaimellisesti täytti suomalaisten kodit. 70-luvulla maassamme kuului kaksi radiokanavaa, ja etenkin kevyen musiikin tarjonta oli onnettoman vähäistä. Edullisen c-kasetin ansiosta omaa suosikkimusiikkia oli ensimmäisen kerran mahdollista kuljettaa mukanaan. Pitkälti kasetin ansiosta äänitteiden myynti kasvoi 70-luvun aikana alle miljoonasta liki kymmeneen miljoonaan.

Vaikka virallisten äänitteiden myynti kasvoikin, oli kasetin menestyksen takana omien äänitteiden tekeminen. Kasetteja kopioitiin kavereilta ja niille äänitettiin musiikkia radiosta. Oma taiteenlajinsa olivat kokoelmakasetit, joille äänitettiin omia suosikkikappaleita. 

Sitä harmin määrää, jos juontaja puhui kappaleen päälle

Kurkela kertoo, että hän päätyi kasettien pariin vasta jälkijunassa. Ikänsä eri musiikkiammateissa toimineena hänen suhteensa kasettiin on hieman toinen kuin tavallisilla musiikinkuluttajilla.

– Olen jo 60, ja ensimmäinen nauhoittimeni ei ollut kasettisoitin vaan kelanauhuri joskus 1960-luvun lopulla. Sellaisia harrastin myöhemminkin, koska äänenlaatu oli mielestäni parempi.

Kasetteja Kurkela alkoi käyttää vasta, kun korvalappustereot  tulivat  markkinoille 1980-luvun alussa.

– Mielilaitteeni oli äänittävä Walkman Professional, kestävä laite, joka oli tosi kätevä tutkimus-, opetus- ja radiotyössä.

Kurkelan oman kasettiarkiston aarre on  suuri kokoelma bulgarialaista chalga-musiikkia, josta hän oli 15 vuotta sitten innostunut. Kasetteja on monta sataa kappaletta, mutta niitä ei enää kuuntele. Tuoreesta kirjasta huolimatta Kurkela ei muutenkaan haikaile kasettien perään.

– Nyt musiikin lähteenä on Spotify ja kaiken maailman nettiradiokanavat, joita on tuhansia – myös sellaisia, joista tulee vain ja ainostaan musiikkia. Ei ole kasettikokoelmia ikävä.

Suositumpi kuin cd

Vaikka suuri yleisö on c-kasetit hylännyt, julkaistaan niillä edelleen musiikkia. Kun samaan aikaan äänilevymyynti on romahtanut, on kasetti itse asiassa äänilevymyynnissä merkittävässä roolissa – ainakin marginaalisemman musiikin parissa.

– Nykyään vinyyliä ja kasetteja myydään enemmän kuin cd-levyjä. C-kasetin julkaiseminen edistää siis albumin myyntiä. Tästä syystä siitä luopuminen tuntuu lähinnä huonolta päätökseltä, kertoo rap-musiikkiin erikoistuneen Överdog-yhtiön tuotantopäällikkö Tuomas Rinne.

Kasetteja myydään enemmän kuin cd-levyjä

Levy-yhtiön kannalta kasettien etu on, että niiden tekeminen on suhteellisen helppoa ja edullista. Esimerkiksi Överdogin kasettien kannet, tarra-arkit ja kopioinnit tehdään suomalaisena käsityönä. Edullisten tuotantokustannusten ansiosta kasetteja voidaan myydä halvempaan hintaan kuin cd-levyjä. .

Suurin osa musiikista myydään nykyään digitaalisessa muodossa. Sen takia Överdogin ja Monsp Recordsin, toisen pienen kotimaisen levy-yhtiön, kasetit sisältävät useimmiten latauskoodin, joka mahdollistaa tuotteen lataamisen digitaalisena omalle tietokoneelle tai soittimelle. Noin 10 eurolla saa siis sekä fyysisen että digitaalisen tuotteen.

– Kasettejamme ostavat lähinnä keräilijät ja fanit. Useimmiten kuitenkin kasetti jää hyllyyn ja latauskoodi menee käyttöön. Tietysti löytyy myös asiakkaita, joilla on mahdollisuus kuunnella kotona kasettisoittimella. Osa asiakkaista sanookin, että kasetissa on mukava maanläheinen rahina ja pehmeämpi ääni verrattuna esimerkiksi cd-levyyn, jossa ääni on tehty mahdollisimman puhtaaksi ja kirkkaaksi.

Hurjia hintoja

Harrastajien keskuudessa vallitsee keräilykulttuuri, jossa vanhempia kasetteja myydään suurella hinnalla. Uutena 10 euroa maksanut kasetti saattaa mennä vuosien päästä yli 100 euron hintaan.

– Hyvänä esimerkkinä Lommo & DJ Kridlokin vuonna 2005 julkaistu Maanalaisella Saundilla, jonka perushinta liikkuu nyt yli 100 euron, mutta on kasettia on nähty ostettavan lähes 500 euron kappalehinnalla, Rinne kertoo.

Mitä tehdä vanhoille kaseteille?

Jos omassa hyllyssä lojuu joutilas kasettikokoelma, on sen arvo todennäköisesti historiallinen, ei rahallinen. Jos joukossa on hyväkuntoisia harvinaisuuksia, voi tilanne olla toinen.

Musiikkidivareissa käytettyjen kasettien hinnat nousevat yleensä parhaimmillaankin noin viiteen euroon. Monessa liikkeessä kasetteja ei edes oteta myyntiin.

Suomessa on kuitenkin lukuisia äänite- ja perinnearkistoja, joilla saattaa olla mielenkiintoa kasettikokoelmia kohtaan. Kiinnostus riippuu tietysti kokoelmien sisällöstä. Tunnetuimpia arkistoja ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Musiikkiarkisto Japa, Tampereen Yliopiston Kansanperineen arkisto, Kansanmusiikki-instituutti Kaustisella ja Sibelius-museo Turussa.

Isovanhempien, vanhempien, tätien ja setien jäämistöä peratessa kannattaa olla tarkkana. Heille käyttöesineenä ollut arkinen tavara voi tänä päivänä olla keräilijöiden himoitsema aarre. Huutokauppa Helanderin toimitusjohtaja ja meklari Mika Sirén listasi kysytyimmät.

1. Arabian Muumi-mukit

Ensimmäisiä Muumi-lastenastioita ja -pienoishahmoja alettiin valmistaa 1950-luvun lopussa. Varsinainen buumi alkoi kuitenkin Muumien toisesta tulemisesta 1990-luvun alussa. Edellisten sukupolvien jäämistöstä voi löytyä varhaista tuotantoa. Iän pystyy määrittelemään Arabian leimasta. Hinnat  500−3 000 euroa.

2. Muumi-pienoisnuket

Suomalaisen Atelier Faunin käsin kankaasta, puusta ja nahasta valmistamat Muumi-pehmohahmot olivat tuotannossa 1950−70-luvuilla. Atelier Fauni ei toimi enää.

Atelier Faunin Tuutikki 1950–60-luku, 2 300 e.

Atelier Faunin Jenni-täti 1950–60-luku, 280 e.

Atelier Faunin Nuuskamuikkunen 1950–60-luku, kädet puuttuvat, 160 e.

3. 1900-luvun lelut

Peltilelut, nuket, pienoisautot ja Tähtien sota -aiheiset lelut ovat kysyttyjä.

Mercedes-Benz 220 -peltiauto 1960-luvulta, 285 e.

Moottoripyöräpoliisi 1940–50-lukujen vaihde, 350 e.

Charles M. Schulzin Tenavat-nukkeja 6 kpl, 1960-luku, 400 e.

Viisi Tähtien sota -lelua, 70 e.

4. 1900-luvun rannekellot

Laatumerkkejä on paljon. Esimerkiksi hienot Omega-kellot maksavat 100−15 000 euroa.

Omega Speedmaster, 455 e

5. Vanhat postikortit ja valokuvat

Suosittuja ovat 1800−1900-lukujen kortit, joissa on mielellään kuvia Suomen kaupungeista, pitäjistä ja menetetyistä Petsamosta ja Karjalasta. Lähetetystä kortista maksetaan enemmän kuin lähettämättömästä. Hintahaarukka postikorttikansiosta huutokaupassamme 100−3 000 euroa.

Pohjois-Esplanadi 1908. Kortti on lähetetty samana vuonna.

6. Sota-aiheiset esineet

Kunniamerkit, asevelimerkit eli pinssit, sotilasunivormut, miekat. Hintahaitari on esineestä, sen iästä ja kunnosta riippuen melkoinen. Huutokaupassamme on myyty esineitä hintaan 200−20 000 euroa.

Koiviston risti ja pinssi 1939-40, 90 e.

7. 1950−60-lukujen design

Suvun kesämökin keittiöstä voi löytyvä vaikkapa Wärstsilä-Arabian valmistamia Finel-emaliastioita. Kysyttyjä ovat Kaj Franckin ja Tapio Wirkkalan kaltaisten muotoilijoiden tuotanto, samoin Bertel Gardbergin haarukat, veitset ja lusikat. Hinnat 100−1 000 euroa.

Etualalla tonttuaiheinen Finel-sarjan metallikasari 1960-luvulta.

8. 1950-luvun Aku Ankat

Esimerkiksi joulukuun 1951 näytenumero on myyty huutokaupassamme hintaan 2 000 euroa. Hyväkuntoisista vuosien 1952−1954 numeroista maksetaan hyvin. Samojen vuosien erikoisnumeroista saa parhaimmillaan tuhansia euroja.

Aku Ankan näytenumero 1959, alkaen 2 000 e.

9. Legosarjat

Tietoa hinnoista täältä.
 

Testamentilla halutaan etenkin turvata puolison asuminen ja talous ja taata se, että omaisuus ei valu lasten puolisoille. Mutta mitä muuta viimeiset tahdot yleensä sisältävät?

Yhä useampi ja nuorempi laatii testamentin. Joensuulainen asianaja Harri Kontturi suositteleekin, että jokainen, jolta jää perittävää, tekisi sen. Testamentilla voi määrätä, kuka saa omaisuutta, ja sillä voi myös ehkäistä perillisten riitoja.

Asiakirjan sisältöön vaikuttaa, onko testamenttaaja avio- tai avosuhteessa vai yksineläjä ja onko hänellä lapsia. Parit tahtovat yleensä varmistaa, että jäljelle jäävän ei tarvitse surra, miten hänelle käy.

Vaikka välit perillisiin olisivat hyvät, tilanteet voivat muuttua. Lapset saattavat toimia itse tai puolisoidensa lietsomana arvaamattomasti ja esimerkiksi kävellä lesken yli.

Harri Kontturi suosittelee, että ainakin nämä asiat kannattaa ottaa huomioon tetatmentissa.

1. Antakaa lesken päättää asumisesta

Avioleskellä on lain mukaan oikeus jäädä asumaan parin yhteiseen kotiin ja pitää sen irtaimisto jakamattomana elinikänsä. Jos hän vaihtaa asuntoa, perilliset voivat vaatia perimäänsä puolikasta asunnon myyntihinnasta. Tällöin leski ei välttämättä pysty ostamaan haluamaansa asuntoa, sillä esimerkiksi hieman rapistunut omakotitalo voi olla suunnilleen keskustakaksion arvoinen.

Testamentissa voidaan sanktion uhalla määrätä, että perillisten on suhtauduttava lesken asunnonvaihtotoiveeseen myötämielisesti. Kontturin mukaan käyttökelpoiseksi on osoittautunut vastahankaisten perintöosan kutistaminen lakiosaan. Se on tavallisesti selvästi vähemmän kuin perillinen muuten saisi.

– Kun perijä ymmärtää, että perintö pienenee, yleensä suostumus tulee.

Järjestely siirtää perinnön saamista. Toisaalta, perintö suurenee, jos uuden asunnon arvo nousee.

2. Älkää myykö mökkiä

Kesämökistä voi tulla kiistakapula, jos lapset tarvitsevat rahaa vaikkapa perintöveroihin. Kun pari haluaa taata, että mökkiä ei myydä ja eloon jäänyt saa vastaisuudessakin olla siellä, leskelle määrätään usein hallintaoikeus.

– Mökki voi olla tärkeä puolisoille. Sen sijaan esimerkiksi metsien tai arvopapereiden myynti harvemmin haittaa leskeä, Kontturi vertaa.

Vaikka leski ei omistaisi koko mökkiä, hallintaoikeuden turvin hän saa hallita sitä ja voi kieltää sen myynnin. Lesken hallintaoikeus keventää myös perintöveroa.

3. Avopuoliso ei ole vieras

Avopuolisoille testamentti on hyvin tärkeä. Vaikka pari olisi asunut vuosikymmeniä yhdessä, sillä ei ole lain edessä edes aviopuolison vähimmäissuojaa. Kun avopuoliso kuolee, keskeistä on, kuka omistaa minkäkin omaisuuden. Puolisoilla voi olla lapsia edellisistä liitoistaan, eivätkä he aina piittaa avolesken tahdosta.

– Jos asunnon omistaja kuolee, lapset voivat olla häätämässä jäljelle jäänyttä ennen kuin hautajaisia on pidetty, Kontturi kertoo.

Jälkeen jäävälle tulisi hänestä turvata asumisoikeus ainakin joksikin aikaa sekä hallintaoikeus yhteiseen koti-irtaimistoon. Oikeuksia voidaan laajentaa koskemaan myös mökin, auton tai vaikkapa Lapin viikkolomaosakkeen käyttöä.

4. Leskelle jätetään käyttörahaa

Leski ei puolisonsa kuoltua saa käyttää tämän rahoja, vaikka aiemmin lehden tilaukset, ruokaostokset, kiinteistöverot ja vakuutukset olisivat menneet yhteisestä pussista. Jotta hän ei joutuisi liian tiukoille, hänelle voidaan testamentata rahavaroja.

– Rahojen osalta hallintaoikeus ei ole riittävä eikä järkevä, Kontturi sanoo.

5. Ja määrätään tukihenkilö

Lesken turva voidaan maksimoida määräämällä testamentissa toimeenpanija. Hän auttaa, jos joku lapsista rupeaa änkyräksi esimerkiksi asunnonvaihdon yhteydessä.

6. Omaisuus pidetään suvussa

Avioerojen yleistyttyä on alettu määrätä, että lasten puolisoilla ei ole avio-oikeutta perinnöksi jäävään omaisuuteen eikä sen tuottoon.

– Vanhemmat varmistavat, että jos lapset eroavat, perityt rahat eivät lähde edes osaksi maailmalle miniöiden tai vävyjen mukana.

7. Perinnöstä voi poimia osan

Yhä useammin perijälle annetaan oikeus valita, ottaako hän koko perinnön, osan siitä, käyttöoikeuden vai luopuuko hän perinnöstä kokonaan. Ilman erillistä määräystä perijä voi vain ottaa perinnön tai luopua sitä.

– Jos viisikymppinen isä ei tarvitse rahaa, mutta haluaa isänsä metsästysmajan ja avoveneen, testamentin ansiosta hän voi saada ne ja siirtää loput lapsilleen, Kontturi sanoo.

Tällainen on järeää verosuunnittelua. Perintöveron alaraja on 20 000 euroa ja vero on progressiivinen eli kasvaa perinnön suuretessa.

Veropotti pienenee selvästi, kun perintö jakautuu monelle. Jos nyt perineen lapset perivät aikanaan saman omaisuuden, hyppääminen sukupolven yli säästää yhdet verot.

8. Minkä maan lakia sovelletaan?

Testamentissa kannattaa mainita, minkä maan lakia perintöön sovelletaan.

– Jos eläkeläinen muuttaa Aurinkorannikolle ja vähintään puolen vuoden asumisen jälkeen kuolee aurinkotuoliinsa, perintöön sovelletaan Espanjan, ei Suomen lakia, vaikka hän olisi yhä Suomen kansalainen.

9. Rahakokoelma kummipojalle

Kuka tahansa voi antaa omaisuuttaan muillekin kuin rintaperillisille.

Lapseton yksin elävä testamenttaaja haluaa usein jakaa jäämistönsä toisin kuin se lain mukaan menisi. Hän voi jättää kirjastonsa siskonsa tyttärelle, joka on suomen kielen opettaja tai rahakokoelmansa numismaatiikasta innostuneelle kummipojalleen.

Kontturi muistuttaa, että isoista perinnöistä muut kuin verisukulaiset voivat joutua maksamaan jopa puolet veroa.

10. Meritaulun tarina mukaan

Yhä useammin testamentti on viimeinen puheenvuoro läheisille. Sen uusi piirre on lämpimät viestit. Eno voi osoittaa meriaiheisen taulun siskonsa pojalle, koska tämä rakastaa merta ja kävi hänen kanssaan kalassa. Tai täti saattaa jättää kansallispukunsa tanhuavalle veljentytölleen.

Kontturi pitää tunnearvoa tärkeänä ja rohkaisee tarinoiden kertomiseen.

– Kun testamenttia luetaan perukirjoituksessa, kyyneleet valuvat perillisten silmäkulmista, hän kertoo.