
Sarjakuvaneuvos Asko Alanen, 67, ei malta lopettaa työntekoa eläkkeelläkään. Ei siihen kyllä olisi oikein varaakaan.
Maanantai: 0 e
Modesty Blaise 60 vuotta -sarjakuvakirjan taittaminen piti minut kiireisenä maanantaina. Tein myös Soundi-lehden levyarvosteluja ja Elämäni soundit -palstaa. On vähän vaikea erotella, mikä on harrastamista ja mikä työtä, mutta vietän tietokoneella joka arkipäivä ehkä kuutisen tuntia.
Olen ollut eläkkeellä sarjakuvatoimittajan ja -kääntäjän hommista lokakuusta 2019. Edelleen kirjoitan rockista, taitan ja käännän sarjakuva-albumeita ja teen levynkansia. Opettelin graafisten ohjelmien käytön aikoinaan Pahkasian toimituksessa, ja sen jälkeen taittohommia on riittänyt.
Eläkkeeni jäi pieneksi, koska tein viimeiset työvuodet väheneviä toimittajantöitä palkkioperusteella.
Eläkkeeni jäi pieneksi, koska tein viimeiset työvuodet väheneviä toimittajantöitä palkkioperusteella. Eläkkeestäni jäi uupumaan aika paljon siihen verrattuna, että olisin saanut jatkaa palkkatöissä eläkeikään asti. Onneksi taannoisena vappuna luvattu satasen eläkekohennus toteutui vaiheittain niin kuin pitikin.
Sanaston tekijänoikeuksista maksamat kirjastokorvaukset tasoittavat vähän tilannetta. Ne tulevat kaksi kertaa vuodessa, joten niistä on osattava säästää muidenkin kuukausien laskuihin.
Monipuolista kulttuuria kannattaisi tehdä ja arvostaa jo ihan senkin takia, että on mahdotonta ennustaa, mistä milloinkin tulee taloudellisestikin kannattava ilmiö. Aikanaan elvytin Korkeajännitys- ja Tex Willer -sarjakuvat ja niiden suomalaiset erikoisjulkaisut. Ne alkoivatkin taas kiinnostaa ja myydä paremmin. Se oli ällistyttävä ilmiö.
Tiistai: ruokaostokset 24,50 e, torikahvit 7,50 e, hammaslääkäri 202 e
Tavallisesti otan Tammelantorin Kahvikeitaassa pienen kahvin ja peruspullan, mutta tiistaina repäisin ja otinkin keskikokoisen kahvin ja mansikkakakkua. Juhlavien eväiden syy oli se, että tapasin pitkästä aikaa sisaruksiani. Isoveli tuli Helsingistä käymään, ja me Tampereella asuvat sisarukset ja yhden siskon tytär lapsineen kokoonnuimme torikahveille.
Meitä sisaruksia on kaikkiaan seitsemän. Perheemme eli yliopistonlehtori-isän palkalla. Meillä ei ollut autoa emmekä matkustelleet yhdessä kuin joskus sukulaisissa. Elokuva- ja teatteriliput sekä kirjaostokset kyllä rahoitettiin. En muista sellaista tilannetta, etten olisi pyytäessäni saanut rahaa kulttuuririentoon.
Kulttuuriin käytän rahaa säännöllisesti, joskin entistä säästäväisemmin.
Kotoa perityt arvot ovat kantaneet koko elämäni. En omista autoa ja viimeksi olen tainnut vaimoni Liisan kanssa matkailla ulkomailla nollakymmenluvulla eli noin 15 vuotta sitten. Kulttuuriin käytän rahaa säännöllisesti, joskin entistä säästäväisemmin.
Torikahvien jälkeen hain mummin ja paapan hoivassa olleelle tyttärenpojalle kaupasta banaaneja, karjalanpiirakoita ja lihapullia. Sellaisia eväitä ei ollut jäänyt tähteeksi viikonlopulta. Tiistaina ja torstaina kävin yksityisellä hammaslääkärillä. Se on tässä naapurissa ja sinne pääsee aina nopeasti.
Keskiviikko: paukut baarissa 13 e, singlet 2,5 e
Soitan ystäväni Jukan kanssa levyjä korttelibaari Huurupiilon sinkkukerhossa kerran kuukaudessa. Saamme dj-palkkiot oluina, joten baari-ilta ei johda törsäämiseen. Sinkkukerhon jälkeen istuin vielä veljeni Anssin kanssa paukuilla, jotka tarjosimme toisillemme.
Jukka tuo sinkkukerhoon aina singlelevyjä myyntiin. Ostin 2,5 eurolla kolme sinkkua: Mike Oldfieldia, U2:ta ja Phil Lynottia. Singlelevyssä on se hienous, että niissä ei tarvitse maksaa ”hännästä” eli liudasta huonompia kappaleita. Fanitan biisejä, en artisteja.
Olen paatunut divareissa kävijä, ja aina tarttuu jotain mukaan.
Olen paatunut divareissa kävijä, ja aina tarttuu jotain mukaan. Levyihin menee vuositasolla tuntuva summa. Saan levyjä, latauksia ja striimejä myös arvostelukappaleina, kun kirjoitan niistä. Usein teen ostopäätöksen vasta, kun olen kuunnellut levyn Spotifyssa.
Sarjiksiin ja kirjoihin rahaa ei enää kulu kauheasti. Saan niitä työnantajilta, ja tuttujen kesken vaihdamme tekijänkappaleita. Seppo Jokisen kanssa olemme vuosia tavanneet torilla aina, kun häneltä ilmestyy uusi Koskinen-kirja. Kerran hän pahoitteli, että ei ollut löytänyt kuin Tammelan Apteekin kassin ja toi kirjan siinä. Nostin repustani hänelle tuomani sarjakuvakirjat samanlaisessa kassissa. Ikä näkyy aika monessa asiassa!
Keskiviikkona ruokalistalla oli manselaista perinneruokaa eli mustaamakkaraa, jota vaimo haki torikioskilta. Sitä kolmevuotiaskin syö tosi mielellään.
Torstai: ruokaostokset 71,10 e
Teemme yleensä viikon isot ruokaostokset torstaisin. Käymme Liisan autolla isoissa marketeissa. Auto on Liisan oma juttu, jonka kuluihin en osallistu. Liisalla oli vakaampi työura erikoissairaanhoitajana ja hänellä on myös isompi eläke.
Aikaisemmin Liisa maksoi vastikkeet ja sähkölaskut, minä kauppalaskut. Asunto- ja remonttilainat olivat minun kontollani: lyhensin niitä aina lopusta, kun sain kerralla isompia palkkioita tai tekijänoikeuskorvauksia. Nykyisin jaamme laskut tasaisemmin. Olemme molemmat maltillisia rahankäyttäjiä, ja se on periytynyt lapsillekin.
Valitsemme punalapputuotteita ja keskitämme vihannesten ja hedelmien ostokset Lidliin.
Normaalisti Liisa maksaa viikonlopun lastin ja minä viikon varrella haettavat täydennykset. Nyt tein kuitenkin ostokset lähimmästä Lidlistä ilman autokyytiä. Jalkamiehenä ostin sen verran kuin jaksoin kotiin kantaa.
Inflaation laukatessa olemme alkaneet katsoa hintoja tarkemmin. Valitsemme punalapputuotteita ja keskitämme vihannesten ja hedelmien ostokset Lidliin.
Ajoittaisten kihtioireiden ja kakkostyypin diabeteksen takia yritän syödä säännöllisesti ja terveellisesti. Kasviksia tulee nykyään syötyä aiempaa enemmän. Yksivuotias lapsenlapsikin syö juurespuikkoja mielellään.
Perjantai: ruokaostokset 20,80 e, musiikkilehti 12,30 e, pelikone 6 e
Varauduin viikonlopun lapsivieraisiin ostamalla äidinmaidonvastiketta, maitoa, hedelmäjuomaa, jugurttia ja jätskiä. Heräteostoksena mukaan tuli myös tölkki Pyynikin panimon uutta Koskinen-lageria.
Kioskilta hain brittiläisen Uncut-musiikkilehden. Nykyään ostan vain kahta musalehteä, kun enimmillään hain 6–7 rock- tai elokuvalehteä kuussa. Lisäksi törsäsin kuusi euroa pelikoneeseen, josta voitin edellisviikolla parikymppiä. Normaalipanokseni on kolme euroa.
Lauantai: juomat keikalla 19 e, veikkaus 2 e
Lauantaina kävimme Tullikamarin Klubilla katsomassa Jukka Nousiaista ja Kumppaneita. Liisa oli maksanut liput netissä, joten minä vuorostani tarjosin juomat. Bändi soitti kaksi settiä, minkä jälkeen lähdimme pian kotiin. Emme ehtineet tuhlata paljon rahaa.
Keikoilla tapaan tuttuja ihmisiä, joille ikä ei merkitse mitään.
Tykkään käydä ruohonjuuritason keikoilla, joihin liput ovat edullisia, mutta bändi voi yllättää hyvinkin positiivisesti. Esimerkiksi Telakalla on mukavia bändejä, akustiikka aina mainio ja tiskiltä saa eläkeläishintaan tuopin tai punaviiniä.
Keikoilla tapaan tuttuja ihmisiä, joille ikä ei merkitse mitään: on mahtavaa, miten kiinnostus musiikkiin ylittää sukupolvirajat. Kyllä me ”möhikset” kuuntelemme muutakin kuin nostalgiamusiikkia!
Sunnuntai: 0 e
Viikonloppuisin vietämme usein aikaa lasten ja lastenlasten kanssa. Opiskeleva kuopuksemme asuu vielä kotona, ja esikoisenkin perheelle asuntomme on kuin toinen koti. Siksi emme ole valmiita luopumaan viiden huoneen ja keittiön asunnostamme Tammelantorin laidalla. Akolinna rakennettiin sotavuosina Aaltosen kenkätehtaan työsuhdeasunnoiksi, ja me olemme asuneet siinä vuodesta 1997. Tämä 26 vuotta on pisin aika, minkä olen missään asunut.
Maksoin lopun asuntolainan pois Hitchcockin ja Bogartin elämänkerroista saaduilla käännöspalkkioilla.
Ensimmäisessä omistusasunnossamme maksoimme asuntolainasta pahimmillaan yli 13 prosentin korkoa. Samaan aikaan Soundi-lehden kustantaja meni hetkeksi konkurssiin ja muutkin toimeksiannot vähenivät. Silloin oli hetken aikaa epätoivoisehko olo. Omistusasunto alkoi tuntua viisaalta sijoitukselta vasta, kun maksoin lopun asuntolainan pois Hitchcockin ja Bogartin elämänkerroista saaduilla käännöspalkkioilla.
Taloyhtiön julkisivuremontin takia vastike nousee taas pian.
Yhtiövastikkeemme nousi pari vuotta sitten 400 eurosta 600 euroon. Taloyhtiön julkisivuremontin takia vastike nousee taas pian. Remonttikuluista jyvitetään meille melkoinen osuus. Olenkin laittanut viime vuonna julkaistun Viikate-bändikirjani provisioista ja Sanaston korvauksista mahdollisimman paljon säästöön. Tavoitteena on maksaa osuutemme remonttilainasta kerralla pois.
Lue juttu kokonaisuudessaan ET-lehdestä 14/23. Tilaajana voit lukea sen myös täällä. Jos et ole vielä ET-lehden tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun tai tee tilaus tästä.