Säveltäjä Yari Knuutisella, 64, on ensimmäistä kertaa elämässään säännölliset kuukausitulot. Hyvistä sikareista ja kahviloista hän ei tinkinyt tiukkoinakaan aikoina.

Maanantai: Kattoremontin lasku 20 400 e, suoratoistopalvelut 50 e, sähkölasku 644 e

Vaimoni peri vanhemmiltaan lähes satavuotiaan hirsitalon maaseudulta, läheltä Joensuuta. Olemme asuneet siellä 30 vuotta.

Talo oli meille edullinen, mutta kulujakin on. Sähkön hinnannousu on kirpaissut, isoin lasku talvella oli melkein tonnin.

Sähkön hinnannousu on kirpaissut.

Vanhassa talossa on tietysti ikuinen remppa. Toisaalta remontit ovat myös valintakysymyksiä: vaikka joku asia olisi vähän vinossa, mutta se ei haittaa, ei ole pakko tehdä mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nyt on menossa iso kattoremontti, johon saimme lainan kirkonkylän pankista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yari on säveltänyt musiikin yli 70 elokuvaan.

Maalla asumisen parhaita puolia on se, että tilaa riittää. Talossa on 400 neliötä ja huoneita kahdeksan.

Minulla on kaksi työhuonetta, ja kirjastohuone täynnä kirjoja. Jos joutuisimme kerrostaloon, en tiedä mihin mahtuisimme.

Toinen puoli maalla asumisessa on, että tästä ei helposti pääse pois vaikka haluaisi. Maalla talojen hinnat ovat romahtaneet, eikä tämänkään hinnalla saisi kaupungista kovin kummoista kämppää.

Kotimme hinnalla ei saisi kaupungista kummoista kämppää.

Olen asunut melkein koko elämäni vanhoissa puutaloissa. SE-yhtyeeni aikoina 1970-luvun lopulla asuimme koko bändi Jyväskylässä kommuunissa, idyllisessä Ränssin kievarissa järven rannalla.

Muistelin juuri vanhojen kämppisten kanssa, että kommuunin keittiössä oli aina jotain onnetonta sipuli-porkkana-perunakeittoa kattilassa. Itse innostuin ruuanlaitosta vasta myöhemmin.

Tiistai: Kalakeitto ja kahvit junassa 25 e, työlounas 35 e

Saan nyt ensimmäistä kertaa elämässäni säännöllistä tuloa, sillä minulle myönnettiin viime vuonna taiteilijaeläke.

Moni luulee, että taiteilijaeläke on tunnustus tai palkinto tehdystä työstä, mutta isoin kriteeri on pienet eläketulot.

Olen tehnyt musiikkia päätoimisesti yli 40 vuotta, mutta lainsäädännön vuoksi tekijänoikeuskorvauksista ei kerry lainkaan eläkettä. Monena vuonna ne olivat suurin tulonlähteeni.

Tekijänoikeustulot eivät kerrytä eläkettä mutta vähentävät sosiaaliturvaa.

Nurinkurisesti tekijäkorvaukset lasketaan kuitenkin palkkatuloiksi, jotka vaikuttavat sosiaaliturvaan.

En tiedä mitään muuta työtä, josta ei saa eläkettä. Olisihan sitä voinut alkaa yrittäjäksi, mutta epäsäännöllisten ja suuresti vaihtuvien tulojen takia koin sen mahdottomaksi.

Aikoinaan rokkipuolella keikkaillessa liksan sai toisinaan seteleinä käteen, eikä niistä mitään lippusia ja lappusia täytetty.

Ymmärsin kyllä asian merkityksen, mutta nuorena tuumasin, että minähän en koskaan edes jää eläkkeelle, jatkan keikkailua ja musantekoa niin kauan kuin henki pihisee.

Autoiluun Yarilla kuluu 0 euroa, sillä bussit kulkevat Joensuun seudulla vielä melko hyvin.

Ajattelin, että vanhoilla päivillä tekijänoikeuksista satelee rahaa säkkikaupalla. Nykyään teostotulot ovat pienentyneet, koska suoratoistopalvelujen korvauksista suuri osa menee isoille kansainvälisille yhtiöille

Tänään matkustin Helsinkiin Teoston eli tekijänoikeuskorvauksia hallinnoivan yhdistyksen kevätkokoukseen.

Minun tilanteeni taiteilijaeläkeläisenä on hyvin poikkeuksellinen, sillä saan yhä aika hyvin tekijänoikeustuloja, 2 500–5 000 vuodessa. Elokuvasävellysten palkkiot liikkuvat leffan pituudesta riippuen kolmesta tonnista 20 000 euroon.

Säveltäjä saa elokuvasta tonnista 20 000 euroon.

Helsingin työreissuilla voin kätevästi tavata myös kahta aikuista tytärtäni, kolmas tytär asuu Jyväskylässä.

Sanotaan, että tärkeintä mitä mies voi elämässään tehdä, on tulla isoisäksi. Se on jo pulkassa: minulla on kolme lastenlasta, vanhin heistä on aikuinen.

Hyvässä lykyssä ehdin isoisoisäksikin.

Keskiviikko: Työlounas 80 e, kahvila 15 e, sikarikauppa 60 e, baari 15 e

Tapasimme ohjaaja Claes Olssonin kanssa lounaalla, Henrik Tikkasesta kertovan elokuvahankkeen merkeissä. Taiteilijaravintola Kosmos oli siihen täydellinen ympäristö.

Olen säveltänyt musiikkia kymmeniin elokuviin. Lisäksi tuotan levyjä, teen nuotinnuksia sekä biisejä toisille artisteille.

Musiikkiala on elättänyt sen verran, että ei ole tarvinnut mennä päivätöihin. Yhden vuoden jaoin Hesaria aamuisin, ja Jyväskylän kaupunginteatterin kakkoskapellimestarina olin vuoden verran. Pidempään en halunnut sitä tehdä, sillä haluan valita itse työaikani.

Pankit ja vekselit ovat tulleet tutuiksi.

Olen ollut koko elämäni freelancer, ja tuloni ennen taiteilijaeläkettä olivat hyvin vaihtelevia ja epäsäännöllisiä. Kun tekijänoikeuspalkkiot maksettiin aikoinaan vain kahdesti vuodessa, pankit ja vekselit tulivat tutuiksi.


"Vaikka joskus on ollut laskuja pinossa, ei minulla koskaan ole ollut todellista hätää", Yari sanoo.
"Vaikka joskus on ollut laskuja pinossa, ei minulla koskaan ole ollut todellista hätää", Yari sanoo.

Jatkuvan epävarmuuden ajattelin hintana, jonka maksan, jotta voin tehdä mitä haluan.

Tiedän freelancereita, jotka tasaavat tulojaan säännöllisemmiksi, mutta minusta oli mahtavaa, kun kerralla lävähti iso summa tilille. Silloin maksoin vekselit pois ja menimme aina ravintolaan syömään hyvin – elämässä pitää olla juhlia!

Usein on ollut isoja laskuja pinossa, eikä yhtään rahaa. Hämmästyttävästi asiat aina tuppaavat järjestymään, eikä minulla koskaan ole ollut todellista hätää. Työttömyyskortistoonkin menin vain kerran, 90-luvun vaihteessa, kun laman alla ei ollut elokuvahommia.

Hyvään kahviin haluan satsata.

Koetan olla liikoja stressaamatta, elämä on niin harmillisen lyhyt. Olen oppinut arvostamaan pieniä asioita ja arkisia hetkiä.

Esimerkiksi kahvikupillinen kerran päivässä on minulle rituaali, jonka laatuun haluan satsata. Ostan aina hyvät kahvipavut Mokkamaasta, joensuulaisesta erikoisliikkeestä.

Pisin hankintamatka tulee sikareille, humidori eli sikarinsäilytyskaappi on täydennettävä Helsingissä alan puodeissa.

Aikoinaan Neuvostoliitossa kulttuurimatkoilla sai lehtikioskeista ostaa hyviä kuubalaisia muutamalla pennillä. Huonoja en vieläkään suostu polttelemaan.

Kaupungissa on ylellistä ehtiä istua kiireettä kahviloissa. Kapakoissa en viihdy, mutta ravintola Rytmissä Hakaniemessä on joka Helsingin matkalla pistäydyttävä. Iltapäivisin siellä näkee vanhoja tuttuja, jotka käyvät töiden jälkeen hengähtämässä.

Torstai: Hotelli 120 e, kahvila 15 e, työlounas 15 e, elokuva 15 e, junassa ruokailu ja kahvit 25 e

Ennen iltajunaa Joensuuhun ehdin vielä käydä katsomassa Kenneth Branaghin loistavan elokuvan Belfast.

Helsingissä on hienoa, kun elokuviin pääsee pitkin päivää. Koko kaupunki on minusta kuin Linnanmäki: siellä on mahtavaa käydä, mutta en jäisi asumaan.

Elokuvat ovat minulle tärkeitä jo lapsuudesta. Äitini oli elokuvateatterin hoitaja ja isäni muusikko, joten voi sanoa, että omena putosi aika lähelle.

Lapsuudenkodissani en kokenut, että rahasta olisi ollut puutetta. Sain mitä halusin, mutta toisaalta olin tyytyväinen aika vähään. Sellon ja kitaran kyllä pyysin, kun kiinnostuin soittamisesta, ja ne sain.

Perjantai: Bussiliput 10 e, lounas 15 e, kahvila 10 e

Ohjasin tänä keväänä Joensuun konservatoriossa neljää nuorta lauluntekijää. Kun matkakorvaukset poistettiin, ei ole enää mielekästä matkustaa 60:tä kilometriä parin työtunnin takia, joten pidän kaikki opetustunnit yhtenä päivänä kuukaudessa.

Opetan elokuvamusiikkia myös Helsingissä Elokuvataiteen laitoksella, siellä palkkio on parempi. Joensuussa tuntipalkkaa on jatkuvasti pienennetty, mutta opettaminen on piristävää vaihtelua yksin työhuoneessa kököttämiselle.

Konservatorion tuntipalkkaa on koko ajan pienennetty.

En ole koskaan autoillut, eikä minulla ole ajokorttiakaan. Kuljen kaupungissa niin harvoin, että taksilla ajelukin tulisi halvemmaksi kuin oman auton ylläpito ja bensat.

Onneksi bussi kulkee kodin vierestä viidesti päivässä. Jonkun mielestä voi olla rasittavaa liikkua julkisilla ja odotella paluubussia. Minä ajattelen sen niin, että kiva, nyt on tunti aikaa mennä vaikka kahvilaan.

Lauantai: 0 e

Kokkailin riisiä ja kiinalaista kasviswokkia. Olen aina tykännyt laittaa ruokaa, leivon meillä myös leivät. En ole laskenut, mutta veikkaan että siinä tulee säästöä.

Yarin lempiruuan eli tattarin hinta on tuplaantunut kevään aikana.

En ole varsinaisesti kasvissyöjä, mutta tykkään kasviksista, ne ovat halpoja ja ennen kaikkea hyviä.

En harrasta kalliita kokkailuja. Bravuurini on uunitattaripuuro: se on puurojen kuningas, johon ei kyllästy. Teen sitä aina ison vadillisen, josta syömme sitten kolme päivää. Kokonaiset tattarinjyvät ovat aika halpoja.

Teen ison vadin puuroa ja syömme sitä kolme päivää.

Omassa kylässämme oli kauppa 2010-luvulle saakka, ja oli ylellistä kun ostosmatka kesti muutaman minuutin. Nykyään käyn ruokakaupassa 16 kilometrin päässä kirkonkylällä.

Täydennykset teen kerran kuussa Joensuun marketeista ja erikoiskaupoista. Esimerkiksi riisit ja mausteet ostan etnisestä kaupasta.

Sunnuntai: 0 e

Kirjoitan parhaillaan muistelmiani, joista tulee enemmänkin sukupolvitarina.

Freelancerina en osaa erotella viikonloppua arjesta. Viikonloppu voi olla viikollakin, jos en viitsi tai jaksa tehdä töitä. Sama juttu kesäloman kanssa: hyvällä ilmalla en tee mitään, muulloin kirjoitan ja sävellän.

Elämäntapani ja työni loksahtavat hyvin yhteen. Joskus ajattelen, että olen aika laiska, enkä hirveästi tee töitä, ja että parasta elämässä on oleskelu. Silti ansioluettelooni on kertynyt monta sivua.

Säästöjä minulla ei ole.

Tavarankarsijoilla on sanonta, että 30 kirjaa riittää. Siihen minä sanon, että ei pidä olla niin negatiivinen! Minulla on sadoittain kirjoja, elokuvia, levyjä ja sarjakuva-albumeita.

Veikkaan, että niihin on mennyt aika paljon rahaa. Säästöjä minulla ei ole, mutta ehkä voin myydä sarjakuva-aarteitani, jos rahapula joskus yllättää.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 14/2022.

Tulot ja menot

Toukokuun nettotulot

  • Taiteilijaeläke 1 086 e
  • Kansaneläke ja työeläke 736 e
  • Opetuspalkka 144 e

Yhteensä 1 966 e

Toukokuun menot

  • Sähkö 644 e
  • Asuminen 400 e
  • Ruoka 450 e
  • Bussit 40 e
  • Suoratoistopalvelut 50 e
  • Kirjat, levyt, elokuvat 100 e
  • Muu kulttuuri 50 e
  • Kahvilat, ravintolat 250e
  • Hotelli 120 e
  • Sikarit 60 e
  • Lahjoitukset 100 e

Yhteensä 2 264 e

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla