Köyhässä perheessä kasvanut Kari, 69: ”Autan nyt omia lapsiani, kun on varaa”

Maanantai: parturi 25 e, tv-taso 50 e

Päivällä lenkkeilin, tein pari tuntia toimistotöitä ja noudin tilaamani tv-tason huonekaluliikkeestä.

Iltapäivällä hain 4-vuotiaan lapsenlapseni Ellan päiväkodista ja tein päivälliseksi kanaa ja riisiä. Tyttö oli kiitellyt vielä kotonakin, että pappa teki hyvää ruokaa.

Minulla on kaksi aikuista tytärtä, jotka asuvat perheineen lähellä. Lapsenlapsia on seitsemän. Autan lasteni perheitä mielelläni kaikin tavoin, myös rahallisesti.

Teen remontteja, rakennan ja korjaan. Lastenlasteni mielestä ei ole mitään, mitä pappa ei osaisi.

Autan lasten perheitä myös rahallisesti.

Hoidan ja kuljetan lapsenlapsiani tarpeen mukaan. Hoidan myös tyttäreni Maijan perheen Lenni-koiraa. Otin Lennin luokseni hoitoon, kun tyttären kolme poikaa olivat pieniä, ja koiran lenkittäminen kävi hänelle työlääksi.

Tässä iässä haluan jakaa keräämääni hyvää eteenpäin. Kun jäin eläkkeelle neljä vuotta sitten, laskin että minulla on toistaiseksi mahdollisuus säästää seitsemälle lapsenlapselleni. Aloin laittaa kuukausittain säästövakuutukseen 50 euroa kullekin.

Illalla lenkkeilin naisystäväni Anjan kanssa. Osallistun Työväen Urheiluliiton kävelyhaasteeseen, ja tänäänkin askelia tuli reilusti yli 20 000.

Tiistai: hammastarkastus 48 e, ruokakauppa 26 e, auton huoltosopimus 68 e

Ulkoilutin Lennin ja kävin hammastarkastuksessa. Ruokakaupasta ostin perustarvikkeita: maitoa, jogurttia, naksuja ja viiliä koiralle. Hän on niin hieno herra, että syö viiliä jälkiruuaksi. Edellisen viikon olin kylpylälomalla, ja kaapit olivat melko tyhjillään.

Hain Ellan taas päiväkodista luokseni. Illalla ajelin yhdistystoimintaan liittyvään kokoukseen.

Työskennellessäni Rakennusliiton aluepäällikkönä minulle tuli vuosittain paljon ajokilometrejä. Tykkään ajaa hyvällä autolla, joten olen vaihtanut autoni 4–5 vuoden välein uuteen. Siihen on mennyt todella paljon rahaa.

Autoihin on mennyt todella paljon rahaa.

Lapsuudenkodissani 1950-luvulla elämä oli taloudellisesti niukkaa. Isäni kuoli, kun olin kaksivuotias. Äiti vei hienosti perhettä eteenpäin yksin, mutta maatilalla meidän lasten piti tarttua työhön heti kun kynnelle kykenimme.

Minä olin seitsemästä lapsesta nuorin ja innokas hevosmies. Ajoin koulun jälkeen metsästä polttopuita ja heiniä talliin.

Ammattikoulusta en voinut uneksia, siihen perheelläni ei ollut varoja. Viidentoista vanhasta olin kesiä ja yhden talvenkin renkinä naapurissa. Isäntä opetti minut, pojankollikan, monenlaisiin töihin.

Ensimmäisillä kesätienesteilläni ostin rannekellon ja toisena kesänä vanhan mopon. Se tuntui aivan mahtavalta.

Ammattikoulusta en voinut edes uneksia.

Ruuasta meillä ei onneksi koskaan ollut puutetta, ja nuoruudesta jäi hyvät muistot. Mutta jos oikein pysähdyn miettimään tunteitani, niin lapsuuden niukkuus on jollain tapaa vaivannut minua koko elämäni.

Koulussa minua kiusattiin köyhyydestä, kun taas kauppiaan pojalla oli karkkiakin joka päivä.

Arvostan todella paljon itse ansaitsemaani rahaa. Ehkä ajattelen, että nyt kun pystyn hankkimaan itselleni asioita, ostan sitten ”vähän paremmat karkit”.

Kallis autoni on varmaan sellainen. Tuntuu, että jotain minäkin sentään olen saanut.

Keskiviikko: auton tankkaus 57 e, ruokakauppa 32 e

Tankkasin viikonlopun Kuopion-reissua varten. Minulla on hybridiauto, ja normaalit kaupunkiajoni hoituvat sähkölatauksella. Käyttökulut ja verotus ovat edullisempia kuin dieselautossa, ja onhan hybridi ekologisempikin.

Käytin auton myös kausihuollossa. Huoltosopimus on kätevä, kun kuukausimaksulla hoituvat vuosihuollot, renkaidenvaihto ja niiden säilytys.

Kätevä sovellus kertoo, kuinka paljon autoiluun on kulunut bensaa ja sähköä.

Kaupasta ostin pesuaineita, tarjouskanaa pakastimeen ja purkillisen koiranruokaa.

Kaupunkiajot hoituvat sähköllä.

Ruokakaupassa en aina katso hintoja, vaan kerään kärryyn mitä tarvitsen. Seuraan kyllä punalaputettuja tarjousruokia ja ostan niitä joskus pakastimeen.

Iltapäivällä hoidin yhdistystoimintaan liittyviä puheluita. Teen Rakennusliiton paikalliselle jäsenyhdistykselle toimistotöitä pari tuntia kuukaudessa ja saan siitä pientä korvausta.

Torstai: sähkölasku 29 e, kaksi olutta 15 e

Ajoin Kuopioon, jossa odotti järjestötoimintaani liittyvä kokous. Hotellilla oli täysi ylöspito, joten ruokaan ei mennyt yhtään rahaa. Iltapäivän kokousten jälkeen nautin illalla hotellilla kaksi olutta.

Maksoin sähkölaskun. Rivitaloasuntoni yhtiövastike on reilut parisataa euroa. Taloyhtiömme puheenjohtajana minulle on tärkeää, että taloyhtiön talous on mallillaan ja talo pidetty hyvässä kunnossa.

Asunto on useimmille suomalaisille suurin omaisuus, joten siitä on pidettävä hyvää huolta.

Asunto-omaisuudesta on pidettävä hyvä huoli.

1970-luvun lopulla rakensin ex-vaimoni kanssa ensimmäisen omakotitalomme. Silloin oli taloudellisesti tiukkaa. Oli asuntolaina päällä ja vaimon palkka meni kokonaan lasten päivähoitoon. Mutta siitäkin selvittiin.

Siitä olen kiitollinen, että töitä on aina riittänyt. Opin työtä tekemällä kirvesmiehen ammatin ja tein kolmekymmentä vuotta töitä rakennusalalla. Sen jälkeen työskentelin vielä kaksikymmentä vuotta ammattiliitossa.

Ammattiliitossa näin, että eläkkeelle siirtymiseen pitää varautua hyvissä ajoin. Kannattaa tehdä taloustsekkaus ja laskea kuukausittaiset menonsa. Monelle on yllätys kuinka paljon tulotaso oikeasti laskee eläkkeelle jäädessä.

Moni yllättyy taloudellisesti eläkkeelle jäädessään.

Itse varauduin lähinnä henkisesti. Seurasin eläkerekisteriä koko työurani ajan, sillä piti olla tarkkana, että työnantajat maksoivat eläkemaksut. Minulla oli pieni eläkesäästö, joka nyt hieman nostaa eläkettä.

Minulle on kertynyt hyvä eläke, josta jää usein säästöön. Myönnän kuuluvani hyväosaisiin. Joinakin kuukausina tosin menee enemmän rahaa kuin tulee, erityisesti jos teen lapsille jotain remonttia. Vien silloin aina rakennustarvikkeet mukanani ja tuen lapsiani silläkin lailla.

Perjantai: jäsenmaksu 29 e, olut 8 e

Lenkkeilin heti aamulla kuusi kilometriä. Kokoukset kestivät koko päivän. Illalla jaksoin juoda vain yhden oluen ja painuin sitten pehkuihin.

Lenkkeilen paljon, joten ostin pari kuukautta sitten hyvät lenkkitossut. Ulkoiluvarusteissa en säästä, vaan panostan laatuun. Selvitän aina huolellisesti etsimäni tuotteen laadun ja teen sitten hintavertailun. Se on helppoa ja onnistuu netissä sohvalta käsin.

Ulkoiluvarusteissa en säästä.

Anja vitsailee, että säästän tulitikuissa, mutta tuhlaan konjakissa. Myönnän, että jossain minäkin nuukailen. Saatan ajaa kahvitarjouksen perässä kymmenen kilometriä. Eihän siinä oikeasti säästä, mutta hyvän mielen siitä saa.

Lauantai: 0 e

Veljeni Ilpo kutsui Anjan ja minut luokseen syömään. Se oli hauska yllätys, ja oli mukavaa kun kotimatkan jälkeen pääsi nauttimaan suppilovahverokeittoa ja savustettua lohta.

Anja ja minä asumme naapureina vierekkäisissä rivitaloasunnoissa. Tutustuimme, kun muutin Anja seinänaapuriksi.

Emme koe tarvetta muuttaa yhteen. Oma tupa ja oma lupa tuntuu tässä elämänvaiheessa hyvältä, mutta läheinen ihminen on kuitenkin turvallisen lähellä, heti seinän takana.

Sunnuntai: 0 e

Ulkoilutin Lenni-koiraa ja lenkkeilin Anjan kanssa. Tarkoitus oli palautua reissuviikosta, mutta askelia tuli tänään yli 36 000. Siinä oli vähän loppukiriä, kun oli kävelyhaasteen viimeinen päivä. Seuraavana päivänä sohva kyllä veti puoleensa!

Viikonloppuisin teemme Anjan kanssa vuoron perään toisillemme ruokaa. Silloin toinen hoitaa ruokaostokset ja kokkailut, ja toinen saa tulla valmiiseen pöytään aamiaisesta alkaen.

Joskus kokkausvuorossa oleva pitää salaisuutena, millä herkulla hän toisen yllättää. Tänä sunnuntaina söimme Anjan tekemää kanaa, ohrariisiä ja salaattia. Nautimme kumpikin tästä järjestelystä, ja on siitä kuulunut ihastelua tuttaviltakin.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 21/2021