Kokkolalaisen Raili Lukkarisen käteen jäävä eläke on noin tuhat euroa kuussa. Säästämään kasvanut nainen saa nipistettyä summasta vielä pari sataa euroa talteen ja elää silti mukavasti.

Perjantai:

Ruokakauppa 70 euroa

Minulla on kauppapäivä kerran viikossa, perjantaisin. Koska jo 80 prosenttia näöstäni on tuhoutunut, käyn aina samassa kaupassa, sillä siellä tiedän, mistä ostokseni löydän.

Suunnittelen ja painan kauppalistan mieleen etukäteen, vaikka kotona sitten sävellän ruoka-aineksista kaikenlaista vähän tilanteen ja tunnelman mukaan. Lisäksi minulla on pakkasessa aina jotain syötävää, jota voin sulattaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tänään ostin kaupasta ison kirjolohen. Paistan sen ja käytän osan kastikkeeseen, osan pilkon voileipien päälle ja loput säästän keittoon. Lisäksi ostin perunoita, porkkanoita, maitoa, leikkeleitä, leipää, margariinia ja sulatejuustoa, jota käytän ihan kaikkeen: leivän päälle, kastikkeisiin ja nyt kirjolohen päälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulla on kauppapäivä kerran viikossa, perjantaisin.

Yleensä selviän viikon kauppareissusta noin 50 eurolla. Nyt meni pari ylimääräistä kymppiä, kun ostin myös pesuaineita.

Kauppareissun jälkeen pesin pyykkiä ja luuttusin taloyhtiömme portaat. Puuhastelu pitää minut hyvässä kunnossa. Taloyhtiössämme on kaksi rappua, kolme kerrosta ja 12 huoneistoa. Kaikki tuntevat toisensa, ja meillä on tosi hyvä yhteishenki. "Tämähän on kuin lintukoto", totesi vastikään taloon muuttanut asukas minulle. Se tuntui mukavalta.

Lauantai:

0 euroa

Minulla on viikolla aika paljon ohjelmaa, joten koetan lepäillä viikonloppuisin aina kun pystyn. Pyhiksi tosin osuu usein jonkun sukulaisen juhlat tai muut kutsut, sillä kolmella lapsellani on kuusi lasta ja heidän lisäkseen olen jo 13 lapsen isomummu. En osta lapsille lahjoja, vaan sujautan kuoreen kymmenen euroa ja annan karamelleja lisäksi. Olen kieltänyt sukulaisia muistamasta itseäni, sillä tässä iässä en tarvitse enää yhtään mitään.

Lauantaina söin uunissa paistamaani lohta ja keitettyjä perunoita. Yksi lämmin ateria päivässä riittää, en oikeastaan osaa syödä enempää. Makeannälkää en enää tunne, mutta suolaista tarvitsen säännöllisesti. Jos minua heikottaa, tiedän, että tarvitsen sillileivän.

Rakastan formuloiden seuraamista, ja kaikki läheiseni tietävät, ettei minua kannata formulaviikonloppuna häiritä.

Iltapäivästä asetuin television ääreen ja aloin jännittää formulakisojen aika-ajoja. Rakastan formuloiden seuraamista, ja kaikki läheiseni tietävät, ettei minua kannata formulaviikonloppuna häiritä. Vaikka olen sosiaalinen, viihdyn nykyään hyvin myös omissa oloissani. Puhelimessa toki puhun ahkerasti, ja siksi puhelinlaskunikin on aika iso. Television ja radion lisäksi luen joka päivä lukulaitteen avulla paikallisen sanomalehden. Se on tullut minulle yli 40 vuotta, joten siitä on vaikea luopua, vaikka lukeminen on jo melko hidasta.

Katsoin televisiosta myös lottoarvonnat. Olen vetänyt parikymmentä vuotta lottoporukkaa, tosin voitot ovat jääneet vähäisiksi. En kyllä edes haaveile rahavoitoista, lottoaminen on pitemminkin hauska tapa. Jos voittaisin, antaisin rahat lapsilleni ja vähävaraisille.

En edes haaveile rahavoitoista, lottoaminen on pitemminkin hauska tapa.

Kävin iltapäivällä vielä tarkistamassa, että yläkerran asunnon yli 90-vuotiaalla rouvalla oli kaikki hyvin. Se on meidän traditiomme. Naapuri on sanonut, että tuntee olonsa turvalliseksi, kun minä pidän häntä vähän silmällä.

Olen asunut samassa talossa 37 vuotta. Minulla on velaton omistusasunto, mikä helpottaa elämistä. Kun lapset olivat pieniä ja meillä oli asuntovelkaa, elämä oli paljon tiukempaa.

Sunnuntai:

0 euroa

Eipä tänäänkään kulunut rahaa, sillä istuin pitkän tovin television ääressä ja vain kuuntelin formulakisoja. Yritän pitää kiinni periaatteestani, että ulkoilen joka päivä, mutta tänään se jäi vähiin. Yön aikana oli satanut vähän lunta, joten käväisin vain kolaamassa lumet talomme edustalta syrjään. Kolaaminen on kerrassaan mahtavaa hyötyliikuntaa.

Maanantai:

41,60 euroa botuliinipistoksiin

Jäin vähän alle 60-vuotiaana sairauseläkkeelle, kun aivoistani leikattiin kasvain. Sen jälkeen näköni on hiljalleen heikentynyt, samoin kasvohermojeni toiminta.

Saan kasvoihini parikymmentä botuliinipiikkiä kolmen kuukauden välein, ja tänä aamuna olin Kokkolan keskussairaalassa piikitettävänä. Poikani ajoi minut sinne ja takaisin. Minulla on taksikortti, mutta sitä ei voi käyttää sairaalareissuihin. Kaikki lapseni asuvat lähistöllä, ja koska hekin ovat jo eläkkeellä, saan heiltä hyvin kyytiapua, kun vain pyydän.

Minulla on vakaa aikomus elää satavuotiaaksi!

Onneksi olen muuten perusterve ihminen. Sairaalareissuja en ole tarvinnut ja lääkkeisiinkin minulla menee vain parikymmentä euroa kuukaudessa. Minulla on vakaa aikomus elää satavuotiaaksi!

Loppupäivän olen pistosten jälkeen aina vähän väsynyt. Lepäilin kotona ja lämmitin pakkasesta itse tekemääni kaalilaatikkoa.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 3/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla