Liikaa kirjoja? Kaikki Päätalot, Paasilinnat ja takavuosien Finlandia-voittajat eivät antivariaattiin kelpaa. Mutta Jotunilla saattaa olla kysyntää. Älä kuitenkaan heitä perintökirjojasi roskiin omin päin.

Jo vuosia sitten moni huomasi, että aiemmin niin tärkeistä tietokirjoista oli tullut ongelmajätettä. Samat faktat kimmahtavat verkosta sekunneissa – asianmukaisesti päivitettynä.

Mutta kaunokirjallisuus – sehän on melkein ikuista. Jossakin mielessä näin on, mutta uudenkin menestyskirjan markkina-arvo sulaa muutamassa kuukaudessa. Puhumattakaan teoksista, jotka olivat bestsellereitä pari kolme vuosikymmentä sitten: Kalle Päätalo, Arto Paasilinna, Laila Hietamies...

Joillakin on onneksi tarve tirkistellä

Näitä suurten ikäluokkien suosikkeja myytiin aikanaan hyvin – joten tarjontaa on nyt enemmän, mitä markkinat vetävät.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Kukaan ei väitä, että nämä kirjailijat olisivat huonoja, mutta tämän päivän lukijoille he ovat liian vanhoja tai ”nuoria”, summaa Anne Huurto Helsingin Hakaniemssä sijaitsevasta Interfennicasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Edes hiljattain ilmestynyt ja kehuttu Eeva Joenpellon elämäkerta ei ole herättänyt suurempaa kiinnostusta hänen 70- ja 80-luvulla suosittua Lohja-sarjaansa kohtaa. Vaikka toki löytyy niitäkin, jotka haluavat romaanien välityksellä hieman tirkistellä vanhempiensa ja isovanhempiensa nuoruuden aikaista elämänpiiriä.

Pystyyn kuolleet dekkarit

Vaivalloista on saada kaupaksi myös joku vuosi sitten rakastettuja dekkaristeja: Matti Yrjänä Joensuuta, Alistair MacLeania, Henning Mankellia tai Liza Marklundia. Varsinaisia viihdekirjoja ja kirjakerho-opuksia hyljeksitään vielä enemmän.

Mitä kirjoja divareista sitten etsitään?

– Antikvariaatit ovat keskenään kovin erilaisia, samoin niiden asiakaskunta. Monet maailmankirjallisuuden klassikot lähtevät hyllystä aina ripeästi, esimerkkinä manittakoon Bulgagovin Saatana saapuu Moskovaan. Nyrkkisääntönä sanoisin, että mitään kirjoja ei kuitenkaan kannata heittää roskiin kysymättä asiantuntijalta. Ettei tule hävittääneeksi aarretta, neuvoo Huurto.

Vanhat naiset yllättävät

Kirjallisuuslehti Parnasson joulukuisen kyselyn mukaan monelta hyvältäkin kirjailijalta hamutaan vain jotakin tiettyä teosta. Alpo Ruuthilta Kämppää, Hannu Salamalta Juhannustansseja, Pentti Rintalalta Poikia. Ei koko tuotantoa.

Lupaavalta kuulostaa sekin, jos hyllyssäsi on joku ylimääräinen Eeva-Liisa Mannerin tai L. Onervan runokirja. Tai Maria Jotunin ja Marja-Liisa Vartion romaaneja. Näiden naisten omana aikanaan radikaalit tunnot ovat saaneet uudenlaista kiinnostavuutta ja kaikupohjaa.

Some-pöhinä on tärkein myyntivaltti

– Uutuuskirjat ovat ihan oma lukunsa. Lähinnä kysellään niitä, jotka ovat herättäneet keskustelua somessa tai olleet muuten runsaasti esillä. Teoksen kirjallinen laatu on entistä epämääräisempi käsite. Pöhinä kirjan ympärillä on tärkeämpi myyntivaltti. Ja kyllä tämä kaiken hetkellisyys on myös hyvin raadollista. Enää ei oikein osata antaa arvoa niille maailmoille, jotka kirjat meille avaavat, pahoittelee Huurto.

Minkä kirjan sinä jättäisit perinnöksi ja miksi? Kirjoita alla olevaan keskustelukenttään! Paina lopuksi "lähetä".

Osallistuminen vaatii kirjautumisen.

Tieto

1950-luvun modernisteja

 Väinö Linna

Pentti Saarikoski

Paavo Haavikko

Lassi Nummi

Kirsi Kunnas

Eila Pennanen

Eeva Joenpelto

Tove Jansson.

Sisältö jatkuu mainoksen alla