Moni Ruotsiin muuttanut suomalainen sai töitä Göteborgin telakoilta. Kuvassa satamatyöläinen P. Utriainen perheineen vuonna 1967.
Moni Ruotsiin muuttanut suomalainen sai töitä Göteborgin telakoilta. Kuvassa satamatyöläinen P. Utriainen perheineen vuonna 1967.

Suomesta muutti Ruotsiin 1960–70-lukujen taitteessa kymmeniä tuhansia suomalaisia. Maaseudulta tuleville ikäluokille se oli yhtä aikaa suuri seikkailu ja pakkotilanne.

Suuren muuton huippuvuonna 1969 nuori Ismo Söderling lähti Ruotsiin Volvolle töihin. Hän ei aavistanut, että seikkailu vaikuttaisi vahvasti tulevaan ammatinvalintaan.

– En olisi Siirtolaisuusinstituutin johtaja, ellen olisi hakenut siirtolaisuuskokemuksia Ruotsista, hän pohtii.

Ruotsalaiset suhtautuivat tulijoihin hyvin. Varaa vinoiluun ei ollut, sillä Ruotsissa oli kova työvoimapula. Jonkin verran suomalaisia vedettiin kölin alta.

– Tehtaalla joutui tyytymään kahdeksan kruunun tuntipalkkaan, jos ei liittynyt LO:n eli sikäläisen SAK:n jäseneksi. Jäsenille maksettiin 13 kruunua tunti, mutta liittyjästä tuli automaattisesti Ruotsin demareiden jäsen. Se oli kova paikka monelle maatalon tytölle ja pojalle.

Muutto Ruotsiin saattoi olla monen mielestä suuri seikkailu, mutta se oli myös pakon sanelemaa. Suomessa oli maaseudun rakennemuutos, peltoja laitettiin pakettiin, eikä suurille ikäluokille riittänyt töitä.

Vuosina 1964–1970 Ruotsiin muutti Suomesta noin 163 000 henkeä. Heistä puolet palasi takaisin. Eniten palaajia oli vuosina 1971–1974, mutta myös 1980-luvun alussa, kun Ruotsissa avioituneet halusivat lapsensa suomalaiseen kouluun.

Monet jättävät Ruotsin-eläkkeensä hakematta – "jouduin lähettämään helvetinmoisen nipun papereita"

Heinänleikkuuta kynsisaksilla

Suomalaisten sopeutumista helpotti, että muuttajat keskittyivät suurille teollisuusalueille. Yhdessä tehtaassa saattoi olla töissä tuhansia suomalaisia.
Söderling kävi Ruotsissa töissä kolme kertaa.

Viimeisellä kerralla mukana oli myös tyttöystävä Eva, nykyinen vaimo. Eva siivosi sairaalassa ja Ismo paiski hommia rautatehtaalla. Nuori pari lähti joka aamu yhdessä töihin kello 6.30. Suomalaisen ja ruotsalaisen yhteiskunnan erot hän tiivistää erääseen tarinaan.

– Matkalla bussipysäkille ihmettelimme omakotitalon isäntää, joka leikkasi kynsisaksilla aidanraoista pilkistävää heinää. Muistimme tapauksen pari vuotta sitten Paraisten mökillämme, kun konttasimme saksimassa aidanraosta pilkottavia rikkaruohoja. Eli samaan suuntaa mennään, vaikka hieman jälkijunassa, nauraa Söderling.

Autojen valmistajaa Ismosta ei tullut, vaan siirtolaisuuden tutkija. Hän aloitti opinnot Turun yliopistossa 1970-luvun alussa ja teki lisensiaattityön ja väitöskirjan siirtolaisuudesta. Sillä tiellä hän on edelleen.

Ruotsinsuomalaiset, kovaa porukkaa

Ruotsissa asuu nykyisin noin 700 000 ihmistä, joilla on suomalainen tausta.

– Tutkimme muutama vuosi sitten ruotsinsuomalaisten nuorten identiteettiä. Jääkiekossa nuoret jälkipolvet hurraavat Ruotsille, mutta kertovat ylpeänä isoisänsä sotakokemuksista, kun suomalaiset puolustivat Ruotsia Karjalan korvessa.

Söderling harmittelee, että ruotsinsuomalaisuus tunnetaan Suomessa niin huonosti.

– Ruotsinsuomalaisilla on elävä kulttuuri. Siihen pääsee tutustumaan ensi syksynä Turun kirjamessuilla. Järjestämme ruotsinsuomalaisten teemaseminaarin, jossa esiintyy tunnettuja ruotsinsuomalaisia.