Sari, 65, muutti Espanjan Aurinkorannikolle: "Eläkkeeni ei ole suuri, mutta täällä se riittää rentoon elämään"

 Maanantai: vuokra 620 e, kahvi ja sämpylä 3,40 e 

Viikko alkoi retkellä pankkiautomaatille, sillä kuukauden ensimmäinen arkipäivä on vuokranmaksupäivä.

Espanjassa on tavallista, että vuokra maksetaan käteisellä. Vuokraisäntäni omistaa kaikki talon asunnot ja kiertää ovelta ovelle kokoamassa rahat.

Maksan Fuengirolan rantakadulla sijaitsevasta kaksiostani vuokraa 620 euroa kuukaudessa. Siihen sisältyy vesi ja nettiyhteys.

Vuokra maksetaan käteisellä.

Vuokrani on edullinen, koska tein vuokrasopimuksen koronan aikaan, kun asuntoja oli hyvin saatavilla.

Etenkin brittejä lähti täältä paljon pois vuodenvaihteessa 2021, kun brexit astui voimaan. Tästäkin talosta vapautui pari asuntoa, ja naapurissa asuva ystäväni vinkkasi, että muutapa tähän.

Join rahanhakureissulla aamukahvit ja söin muhkean kinkkusämpylän kantakahvilassani. Käyn siellä usein. En osta täällä kotiin leipää, enkä omista kahvinkeitintäkään. Kotona juon murukahvia.

Hoida vain yksi asia päivässä.

Andalusiassa, johon Fuengirola kuuluu, on sanonta: hoida vain yksi asia päivässä. Tätä olen noudattanut. Iltapäiväsiestan takia tulee helposti stressiä, jos yrittää ehtiä samana päivänä moneen paikkaan.

Niinpä vietin illan kotona. Söin viikonloppuna tekemääni linssimuhennosta, jossa oli kanaa, linssejä ja tuoretta korianteria. Linssit ovat tulleet elämääni Espanjassa.

Syön usein myös kanaa, joka täällä on oikeaa, vähärasvaista kanaa eikä vetiseksi turvotettua broileria.

 Tiistai: lounas 4,70 e, kukkakimppu 7 e 

Aloitan melkein jokaisen päiväni käymällä rannalla auringonnousun aikaan. Otan nousevasta auringosta aamukuvan ja kävelen hiekalla puolisen tuntia. Ennen aamiaista ulkoilemisesta tulee hyvä olo.

En harrasta auringon ottamista tai uimista enkä välitä kuumasta. En siis ole ”ilmastopakolainen”, kuten moni suomalainen täällä.

Tykkään espanjalaisten rennosta meiningistä, kahvilakulttuurista ja iloisista kasvoista. Suomalaiset viettävät aikaa ostoskeskuksissa – ei ihme, että he näyttävät synkiltä!

Itse en ole koskaan ymmärtänyt ostoskeskuksissa notkumista, enkä shoppaile. Käyn tietysti ruokakaupassa, mutta olen todella huono ostamaan vaatteita, kenkiä tai laukkuja. Saan onneksi niitä usein lahjaksi ystäviltäni.

En tuhlaa, mutta en vertaile hintojakaan.

Olen rahankäyttäjänä aika maltillinen. En tuhlaa, mutta en toisaalta vertaile hintoja tai kitsastelekaan. Elän säännöllistä elämää, joten tiedän hyvin, minne rahani menevät.

Lounaalla kävin Dos Renos eli Kaksi poroa -ravintolassa ystävien kansa. Illaksi oli jäänyt linssimuhennosta maanantailta.

 Keskiviikko: kampaaja 31 e, lounas 7,20 e ja ruokaostokset 49,20 e 

Kuten muutkin lyhythiuksiset naiset, käyn kampaajalla kuuden viikon välein. Minulla on ihana suomalainen vakikampaaja, joka pesee, leikkaa ja föönaa hiukseni 31 eurolla. Se on täällä keskivertohinta kampaajakäynnistä.

Kampaajan jälkeen söin tapas-lounaan ja join vissyn kampaamon viereisessä ravintolassa. Pienet tapas-annokset maksavat yleensä 1,50 euroa kappale, ja neljästä tapaksesta tulee jo hyvä lounas.

Keskiviikko on ruokaostospäiväni. Käyn aina samassa korttelikaupassa, jossa kauppias huikkaa minulle jo ovelta, että mitä kuuluu, seniorita!

Lähikaupastani saan kaiken ruoan pakkaamattomana: lihan lihatiskiltä, juustot juustotiskiltä ja leikkeleet omalta tiskiltään. Saatan ottaa vaikka kymmenen siivua yhtä leikkelettä ja kymmenen toista – palvelu pelaa.

Noin viikon ruokiin kului 45 euroa. Lisäksi kävin fruteriassa ostamassa vihannekset, hedelmät ja kananmunat.

Viikon ruuat maksavat noin 45 euroa.

Ostan aina kauden hedelmiä, jotka ovat edullisia. Tällä kertaa ostin viinirypäleitä, mangoja ja mandariineja. Näihin kului 4,20 euroa.

Ruoka on Espanjassa edullisempaa kuin Suomessa. Ruokakuluni ovat pienet senkin takia, että laitan ruokaa itse.

Tein illalla kaalikeittoa. Ruoanlaitto on ollut harrastukseni opiskeluajoista saakka. Kotona en sitä oppinut: äiti oli kiireinen bisnesnainen, joka laittoi tosi harvoin ruokaa. Kotoa muutettuani aloin ostaa keittokirjoja. Nykyään etsin uusia reseptejä googlettamalla.

 Torstai : hieroja 45 e 

Olen tehnyt pitkään puhelinmyyntityötä ja myynyt muun muassa ET-lehteä. Koska puhelintyötä voi tehdä missä vain, päätin lasteni aikuistuttua kokeilla, millaista olisi tehdä töitä ja asua Aurinkorannikolla. Tulin ensin kolmeksi kuukaudeksi, mutta viihdyin niin hyvin, että jäin saman tien kokonaan.

Koska olin pitkään toiminimiyrittäjä ja maksoin aika vähän YEL-maksuja, eläkkeeni ei ole suurensuuri. Saan käteen 1 290 euroa.

Olen ollut eläkkeellä kolme kuukautta, mutta teen edelleen vähän töitä, koska rakastan työtäni. Parin kolmen kuukauden työprojektit vuodessa kartuttavat myös lisäeläkettä, koska maksan veroni edelleen Suomeen.

Verot maksan edelleen Suomeen.

Suomessa eläkkeeni olisi äkkiä käytetty, mutta täällä se riittää ihan mukavaan elämään. Voin käydä ystävien kanssa kahvilla ja syömässä, kampaajalla ja hemmotella itseäni.

Tänään kävin hierojalla, minkä jälkeen olin aivan uusi ihminen. Sipsuttelin kevein jaloin kotiin noin kahden kilometrin matkan. Kesällä pahimpaan helleaikaan olisin käyttänyt bussia. Kaupungin sisäinen bussilippu maksaa 1,15 euroa.

 Perjantai: lounas ja kahvit 7,20 e, illallinen 30 e, taksi 6 e 

Perjantaina kävin lounaalla tutussa korttelikuppilassa. Mennessä törmäsin täällä asuvaan suomalaisystävääni, joka tuli kahville ja rupattelemaan kanssani.

Illalla kävin vielä Suomesta tulleiden ystävieni kanssa syömässä. Söin kanaa, jonka kanssa täällä tarjotaan usein ranskalaisia perunoita. Ne ovat hyviä erityisesti helteellä, kun kaipaa lisää suolaa.

Turvallisuussyistä käytän yöaikaan taksia.

Vihanneksia annoksiin ei aina kuulu, joten tilasimme viiteen pekkaan yhden ison salaatin ja jaoimme sen keskenämme.

Join talon viiniä, jota lasillinen maksoi 1,50 euroa. Täällä talon viini on aina ihan hyvää. Kolmella eurolla saa sitten jo lasillisen todella hyvää viiniä. Olen hyvän viinin ystävä – Suomessa kuuluin viiniseuraankin.

Ravintolasta kotiin oli pari kilometriä matkaa. Turvallisuussyistä liikun yöaikaan usein taksilla, niin nytkin.

 Lauantai: olut 2 e, lounas 4,5 e 

Lauantaisin pelaamme usein mölkkyä lähipuistossa suomalaisporukalla. Nyt harjoittelimme tulevaa isoa turnausta varten.

Mölkky on halpa harrastus, seuran jäsenyys maksaa 15 euroa vuodessa. Pelin jälkeen menemme usein palauttavalle oluelle.

Lauantai on myös lohikeittopäivä Dos Renos -ravintolassa. Lautasellinen maksaa 3,5 euroa, ja kyytipojaksi join vissyn. Usein syön ravintolassa sellaista ruokaa, mitä en kotona viitsi itselleni laittaa. Joskus valitsen lohikeiton sijasta etanapannun, poronkäristystä tai villisikaa.

Illalla söin kotona vielä kanasalaattia ja katselin samalla televisiota.

Televisioni on säädetty niin, että ohjelmat on sekä puhuttu että tekstitetty espanjaksi. Siinä oppii mukavasti uusia sanoja, kun sekä kuulee sanan että näkee, miten se kirjoitetaan.

Kun tulin tänne 10 vuotta sitten, en puhunut sanaakaan kieltä. Arki opettaa, kun vain uskaltaa yrittää.

Sunnuntai: vuoristoretki 40 e, lounas 10 e 

Viikon kruunasi suomalaisvieraiden kanssa vuorille tehty retki. Se maksoi 40 euroa, lisäksi kului rahaa lounaaseen ja kahveihin.

En harrasta heräteostoksia, mutta vuoristokylistä saatan joskus ostaa pienen paikallisen juustolan vuohenjuustoa. Joka kylässä tehdään vähän omanlaistaan vuohenjuustoa. Söin lounaaksikin vuohenjuustosalaattia, joka oli jumalaisen hyvää.

Loppuviikkooni kuului tavallista enemmän ulkona syömistä ja rahanmenoa, koska suomalaiset ystäväni olivat käymässä Fuengirolassa. 

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 21/2022. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun.

Sari Warsell menehtyi joulukuussa 2023. ET-lehti ottaa osaa omaisten suruun.