Käy äärelle runojen virran,
löydä satujen suloinen maja,
pihaa kiertävä aatosten aita,
portin pielestä unien vaja.

Kukat hehkuvat auringon kultaa
saaden kulkijan lumoutumaan.
Niiden kirjoa uskomatonta
sanoin pysty ei kuvailemaan.

Haaveen valkoinen hauras lilja
tuulen keinussa tuomen alla.
Tuhat tuoksuvaa rakkautta
punaruusuissa kaikkialla.

Luona arkisen apilanurmen
ilonlähde pulpahtelee,
mutta terällä kurjenmiekan
kyynel hopeinen kimaltelee.

Sen timantinkirkas pinta
taittaa säteistä auringon
sateenkaaren taivahalle.
Noinko kaunista kaipaus on?

Pihapolkua astele hiljaa
runorikkain aatoksin.
Et mukaasi tarvitse muuta
kuin kynän ja paperin.

Ovat arkoja runojen linnut.
Ei niitä saa säikyttää.
Vain sellaiselle ne laulaa,
joka tahtoo ymmärtää.