Yksinkertainen silakkavuoka maistuu parhaalta keitettyjen perunoiden ja tillin kera. Tässä juttusarjassa ET:n toimitus testaa uutuusruokakirjojen reseptejä. 

Ensinäkemältä komea, kovakantinen ja yhteen raaka-aineeseen keskittyvä keittokirja herätti minussa uteliaisuudella höystettyä epäilystä.

Pekka Laineen Silakkakirja paljastui kuitenkin nopeasti vähintään yhtä paljon tieto- kuin ruokakirjaksi. Sen sivumäärästä selkeä enemmistö käsittelee silakan historiaa, biologiaa, levinneisyyttä ja asemaa ruokaperinteessä eri aikoina. Runsas taustatieto on tarjoiltu sopivina sivun tai kahden suupaloina, minkä ansiosta kirjaa on helppo selailla vaikka keittiössä. 

Kun tarkastelen teosta keittokirjana, kiinnitän huomiota äärimmäisen karsittuun ulkoasuun. Kirjassa ei oikeastaan ole ainuttakaan kuvaa itse raaka-aineesta tai valmiista ruuista. Kuvaköyhyys ja reseptien sekava otsikointitapa jättävät visuaalisesti epätasaisen jälkimaun. Onkohan tässä nyt säästetty väärässä paikassa?

Kaikki reseptit ovat korostetun yksinkertaisia ja luottavat hyvien raaka-aineiden tuoreuden voimaan. Tätä henkeä kunnioitten (ja oman harjaantuneisuuteni huomioiden) valitsin helpoista helpoimman reseptin eli uunisilakat. Tarkemmin sanottuna kyseessä on Hotelli Palacessa aikanaan tarjoiltu Silakkavuoka kenraaliluutnantti Leonard Grandellin mukaan.

Maustoin, taittelin takaisin kalanmuotoon ja ladoin voilla voideltuun vuokaan reilut 600 g silakkafileitä. Jälkikäteen huomasin poikenneeni ohjeesta, sillä sirottelin tilliä myös fileiden sisälle enkä vain voinokareiden kera niiden pinnalle. Päätin antaa asian olla – uskon että myös kenraaliluutnantti Grandell olisi antanut virheen anteeksi. 

Miten onnistui?

Kun silakat olivat olleet 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia, ne näyttivät ja tuoksuivat juuri siltä, miltä toivoinkin niiden tekevän. Pinnalta kalat olivat sopivan rapeita ja pohjalta meheviä.

Hyvältä maistuivat! Keitettyjen perunoiden, tillin, leipäpalan sekä pienen snapsin kera ne katosivat lautasilta nopeasti. Aion tehdä ruokaa toistekin ja kokemusta kerättyäni saatan rohkaistua kokeilemaan jotain kirjan monimutkaisempaa reseptiä, kuten silakkavuokaa Ragnarin tapaan.

Silakkavuoka Leonard

600 g silakkafileitä
suolaa
valkopippuria
voita
hienonnettua tilliä
 

Tee näin:

Silakkafileet maustetaan suolalla ja pippurilla.
Ne taitetaan kalan muotoon ja asetetaan voideltuun uunivuokaan.
Päälle ripotellaan runsaasti voinokareita ja hienonnettua tilliä.
Haudutetaan 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Tarjoilu: Tarjotaan keitettyjen perunoiden kanssa.

Vihje! Anna-Maija Tantun mainiossa Silakkakeittokirjassa (Otava 1994) kerrotaan, että Palacessa oli myös vuorineuvos Ragnar Enbergin mukaan nimetty silakkaruoka. Silakkavuoka Ragnarin tapaan valmistettiin täsmälleen samoin kuin Silakkavuoka Leonard, mutta joka kolmannen silakan väliin laitettiin anjovisfilee.

ET:n toimitus testaa uusia keittokirjoja kokeilemalla niiden reseptejä.

Miten saada sienikeitosta samettista ja kermaisen tuntuista ilman kuohukermaa ja turhia kaloreita? Tämän herkullisen kantarellikeiton salaisuus on soseutus.

Keitosta kuin keitosta tulee täyteläinen, kun siihen lisää kuohukermaa, mutta jos haluaa syödä kevyemmin, paksun kerman tilalle pitää keksiä jotain muuta. 

Tähän kantarellikeittoon lisätään porkkanaa ja selleriä, jotka sekä keventävät että antavat makua. Kuohukerman sijaan käytetään Koskenlaskijajuustoa, jossa on rasvaa kolmasosa vähemmän kuin kuohukermassa. Lisäksi se antaa keitolle täyteläistä makua.

Kun valmis keitto soseutetaan, siitä tulee samettista ja kuohkeaa – ilman suuria kalorimääriä.

Soseutettu kantarellikeitto

öljyä
½ purjo paloiteltuna
100 g juuriselleriä
1 keskikokoinen porkkana
1 valkosipulin kynsi
5 dl käsiteltyjä kantarelleja (nesteet poistettu, paloiteltuja)
8 dl kasvislientä
200 g voimakasta Koskenlaskijajuustoa
1 dl ruokakermaa
muutama oksa tuoretta timjamia ja rosmariinia
vajaa maustemitta valkopippuria

  1. Kuullota öljyssä purjopalat, pilkottu valkosipuli, kuutioidut porkkanat ja sellerit. Lisää pilkotut  sienet.
  2. Sekoittele hetki ja lisää kasvisliemi. Keitä noin 15 minuuttia tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä.
  3. Lisää Koskenlaskija paloina ja anna sen sulaa keiton joukkoon. Lisää ruokakerma, hienonnetut yrtit ja valkopippuri ja kiehauta. Soseuta keitto sileäksi sauvasekoittimella tai yleiskoneessa. Ripottele keiton päälle persiljaa ja tarjoile.

Tämä ruoka vie Thaimaan makumaailmaan. Merellisen curryn raaka-aineita voi muunnella oman maun mukaan. 

Merellinen vihreä curry

200 g kuorittuja jättikatkarapuja
200 g vaaleaa kalaa
seesamiöljyä
2 tl vihreää currytahnaa
1 chilipalko
2-3 valkosipulin kynttä
1 tlk kookosmaitoa
1 rkl osterikastiketta
paksoita (tai pinaattia)
kevätsipulia
hunaja- tai verkkomelonia
tuoretta korianteria

  1. Kuumenna wokkipannulla tilkka seesamiöljyä. Lisää pilkotut valkosipulin kynnet, chili ja kevätsipuli. Kuullota
  2. Lisää currytahna ja hetken päästä kookosmaito sekä osterikastike. Kuumenna ja anna kiehua lempeästi muutama minuutti.
  3. Lisää katkaravut, paloitellut kalat, hunajamelonipalat ja paksoin lehdet. Kypsennä pari minuuttia. Lisää lopuksi tuore korianteri. Tarkista maku.
  4. Lisää suolaisuutta saat lisäämällä soijakastiketta.
  5. Tarjoa keitetyn jasmiiniriisin kanssa.