Saariston talonpoikaisveneistä innoituksensa saanut storbåt oli Sami Uotisen, 49, unelma. Sen rakentaminen vaati paljon käsityötaitoa.

Nauvon satama on alkukesästä hiljainen. Valkoisina hohtavien purjeveneiden välissä kelluu muutama iso moottoripursi.

Modernien alusten keskellä huomion vie kuitenkin puuvene, joka on kuin suoraan Myrskyluodon Maijan sivuilta. Aluksen nimikin on runollisen kaunis, Tacksamheten, kiitollisuus.

Veneen kannella köysiä keräilee hymyilevä mies rohdinpaidassaan. Tacksamheten on Sami Uotisen ja hänen perheensä monivuotisen työn tulosta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vanhaan malliin

Aavalla selällä kipparilla on aikaa esitellä venettä tarkemmin. Sami kaivaa laatikosta esiin palan puuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Tällaisesta männystä on tehty veneen runko.

Tacksamheten Nauvon satamassa.
Tacksamheten Nauvon satamassa.

Vuonna 2011 Sami ja veneenveistäjä Marko Nikula hiihtelivät Evon luonnonsuojelualueella ja valitsivat ikihonkien joukosta sopivia.

Tapa on vanha: saaristolaiset ovat iät ajat hakeneet venepuut Hämeen harjuilta. Kovin pitkää suoraa lautaa on saaristosta hyvin vaikea löytää, ja saariston puut soveltuvatkin parhaiten soutuveneiden veistoon sekä keularangaksi ja kaariksi isoihin veneisiin.

– Storbåtissa puiden pitää kuitenkin olla pitkiä, suoria ja hitaasti kasvaneita. Vuosirenkaiden väli saa olla korkeintaan 1,5 milliä, muuten puu on liian pehmeää. Tässä veneessä on käytetty puuta, joka on alkanut kasvaa vuonna 1833, silloin, kun alkuperäiset storbåtit vielä seilasivat näillä vesillä.

Rakennuspuut löytyivät luonnonsuojelualueelta.

Puut kaadettiin Evon metsäopiston oppilastyönä ja sahattiin paksuiksi lankuiksi, jotka ovat leveimmillään 80-senttisiä. Sen jälkeen ne pinottiin kahdeksi vuodeksi kuivumaan.

Sami osoittaa kymmenmetristä mastoa ja aluksen puomia.

– Nuo tehtiin kahdesta kuusesta, jotka kasvoivat vierekkäin Paraisilla. Eihän niitä hennonut erottaa, joten saavat olla veneessäkin yhdessä.

Kolmen vuoden työmaa

Runkopuiden kuivuttua ne vietiin Markon verstaalle Turkuun. Veneen runko on veistetty 21 kaaresta ja yhdeksästä runkolaudasta, ja sen valmistaminen vei Markolta kaikkiaan puolitoista vuotta.

– Markon osuus oli noin puolet kokonaistyömäärästä. Suurimman osan lopuista hommista tein itse. Niihin meni toinen puolitoista vuotta.

Jos tällaisen veneen ostaisi valmiina, hintalappu olisi lähes 300 000 euroa.

Tacksamheten on täynnä yksityiskohtia, joissa on tarvittu erilaisia käsityötaitajia. Mustaa rautaa olevat metalliosat ovat sepän takomia. Lepuuttajat taas teki vanha merimies.

Perinnevene on Sami ja Max-pojan kesätyöpaikka.
Perinnevene on Sami ja Max-pojan kesätyöpaikka.

– Kun kysyin häneltä ensimmäisen kerran asiasta, vastaus oli tiukka ei. Kun selitin, millaiseen veneeseen lepuuttajat olisivat tulossa, hän kysyi, kuinka monta tarvitaan.Monivuotinen projekti sai päätöksensä, kun Tacksamheten laskettiin vesille vuonna 2017.

– Jos tällaisen veneen ostaisi valmiina, hintalappu olisi 250 000–300 000 euroa. Tekemällä mahdollisimman paljon itse hinnan voi puolittaa.

Luonnon ehdoilla

Sami katselee löysänä lepattavaa purjetta päätään puistellen. Saarten välissä on niin tyyntä, ettei tuuli riitä liikuttamaan venettä.

Vanhoina aikoina sopivaa tuulta voitiin joutua odottamaan päiviä, nyt avun tuo moderni tekniikka. Veneen katolla on neljä aurinkopaneelia, jotka lataavat kannen alle piilotettuja akkuja. Tyvenen iskiessä matkaa voi taittaa äänettömästi sähkömoottorin voimin.

– Moottorilla ajamme yleensä neljän solmun vauhtia. Purjeilla vauhti nousee helposti 6–7 solmuun.

Saaristo on parhaimmillaan purjeveneen kyydissä.
Saaristo on parhaimmillaan purjeveneen kyydissä.

Kovin tuuli, jossa Tacksamhetenillä on seilattu, oli 18 metriä sekunnissa. Onneksi paatti on iso ja leveä ja liikkeiltään hidas ja rauhallinen.

Sähkömoottorin Sami valitsi ympäristösyistä.

– Saariston hiljaisuus ja luonto ovat ainutlaatuinen yhdistelmä. Ei meidän sovi sitä pilata.

Kajuutassa on kolme punkkaa. Nukkuminen on elämys, sillä nukkujan ja meren välissä on vain mäntylankku. Jokainen runkoon lyövä aalto kuuluu sisälle.

Pienen pöydän ympärille mahtuu syömään neljä. Varustus on pelkistetty: kaasuhella, tiskipöytä ja jääkaappi. Valoa antaa öljylamppu. Vessakin veneestä löytyy. Kaikki likavedet kerätään säiliöön, joka tyhjennetään satamassa.

Kiehtova kesätyö

Samille Tacksamheten on kesätyö. Syksystä kevääseen hän työskentelee päätoimisesti merenkulkualan konsulttina, ja kesälläkin oikeat työt kulkevat aina läppärillä mukana.

Viime kesänä Tacksamheten oli merellä 80 päivää. Noin puolet purjehduksista tehtiin asiakkaiden kanssa. Veneen kyydissä pääsee tunnin parin pyörähdyksille mutta myös esimerkiksi yön yli retkille Saaristomeren kansallispuistoon tai päiväreissuille myyttiselle Seilin saarelle.

– Tacksamheten rakennettiin työveneeksi, ja se on rekisteröity 12 matkustajan kuljetukseen. Liiketoiminta tasoittaa veneen ylläpitokuluja. On tässä sekin etu, että jos vene olisi vain omassa käytössä, olisi vaikea löytää aikaa lähteä purjehtimaan. Asiakkaille aikaa on järjestettävä.

tacksamheten.fi

Tämä artikkeli on lyhennelmä. Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 12/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla