Kun aikuistyypin diabetes iskee, se on sitten hyvästit herkuille ja kaikelle muullekin kivalle... Vielä mitä! Hyvin hoidetun diabeteksen kanssa voi elää ihan tavallista elämää. Lue 12 kysymystä ja vastausta.

1 Minulla on juuri todettu tyypin 2 diabetes. Sairastanko sitä lopun ikääni?

Kyllä. Aikuistyypin sokeritauti on pysyvä sairaus, koska taudissa haiman toimintakyky heikentyy pikkuhiljaa.

Taudin syy on usein ylipainossa. Kun keskivartalolle kertyy rasvaa, sitä kertyy myös sisäelinten ympärille. Silloin haiman erittämän insuliinin toiminta elimistössä heikkenee. Monesti kolesteroli ja verenpainekin kääntyvät nousuun.

Keho tarvitsisi lisää insuliinia, mutta haima ei pysty tarpeeseen vastaamaan. Elimistön sokeripitoisuus kohoaa, ja syntyy diabetes. Myös perimä vaikuttaa taudin puhkeamiseen.

2 Joudunko pistämään itseeni insuliinia joka päivä?

Alussa on muitakin tapoja hoitaa diabetesta. Kun tauti havaitaan varhain, pärjätään joskus pelkillä elintapojen muutoksilla. Terveet elintavat ovat toki aina hoidon perusta, ja useita vuosia selvitään yleensä tablettilääkityksellä.
Sairauden kulku ja insuliinin tarve ovat yksilöllisiä. Kun insuliinipistoksiin mennään, niitä on otettava joka päivä.

3 Pystyykö verensokerin pitämään kurissa niin, ettei tulisi oheistauteja?

Pystyy kyllä. Pitää silti muistaa, että diabetekseen läheisesti liittyvät korkea kolesteroli ja verenpainetauti – eli vyötärölihavuuteen liittyneenä metabolinen oireyhtymä – aiheuttavat itsessään sydänsairauksia ja aivovaltimoiden tauteja. Niitä pitää siis hoitaa omilla lääkkeillään, jotta oheissairauksilta vältyttäisiin.

Diabeteksen omat liitännäistaudit, kuten silmänpohja- ja munuaismuutokset, voi välttää, kun pitää verensokerin suosituslukemissa.

4 Pitääkö minun nyt jättää kaikki herkut syömättä?

Ei suinkaan. Kieltäytyminen saa vain himoitsemaan herkkuja entistä enemmän. Silloin helposti repsahtaa ja ahmii niitä liikaa.
Perusruokavalio on kunnossa, kun syö kasviksia, hedelmiä ja marjoja, vähärasvaista lihaa, kalaa, täysjyväleipää ja rasvattomia maitotuotteita sekä käyttää ruoanlaitossa vaikkapa rypsiöljyä. Silloin herkkuhetkillekin on sijansa.

5 Onko pakko ruveta liikkumaan?

Pakko ei ole, mutta hyvä olisi. Hikoilu ja hengästyminen useimpina päivinä viikossa on suotavaa, mutta liikunnan pitäisi olla mukavaa. Etsi laji, josta tykkäät. Jos yksinäiset sauvakävelylenkit tympivät, pyydä kaveri mukaan. Jos haluat olla rauhassa omissa ajatuksissasi, aloita vaikka aamu-uinti.

6 Mitä hyötyä minulle on kunnon kohentamisesta?

Liikunta pitää yllä haiman insuliinineritystä. Silloin tableteilla pärjää pidempään, ja vaikka jossain vaiheessa tarvitsisi insuliinia, pistettävän insuliinin määrä jää pienemmäksi.
Liikunta säilyttää lihaksia, luuston kuntoa ja tasapainoa ja ehkäisee siten kaatumisia. Se myös tuulettaa keuhkoja, madaltaa verenpainetta ja virkistää mieltä.

7 Entä jos viis veisaan sairaudestani?

Kun diabetesta hoitaa hyvin, välttyy vakavilta oheistaudeilta. Hyvässä hoitotasapainossa oleva diabetes ei vaikuta suuresti elämänlaatuun eikä elämän pituuteen. Mutta jos tautia ei hoida, ilmaantuu sydän- ja verisuonisairauksia, jotka voivat olla kohtalokkaita.

8 Menetänkö mieskuntoni?

Et ollenkaan, jos sokeriarvosi pysyvät hallinnassa. Diabetesta suurempia vihollisia mieskunnolle ovat merkittävä ylipaino, tupakka ja liiallinen alkoholinkäyttö.

9 Sokeudunko tai amputoidaanko minulta lopulta jalat?

Diabetekseen liittyy enää hyvin harvoin näin vakavia haittoja; taudin seuranta terveyskeskuksissa on hyvällä tolalla. Diabeetikon silmänpohjia, jalkojen kuntoa sekä munuaisten toimintaa tarkkaillaan ja varhaisiin muutoksiin ehditään tarttua.

Jos jalkojen amputointeihin joudutaan, taustalla on sekä huonosti hoidettu diabetes että sydän- ja verisuonisairauksia. Jatkuvasti korkea verensokeri, korkea verenpaine ja kolesteroli saattavat yhdessä aiheuttaa jalkojen valtimoiden tukkeumia ja kuolioita – onneksi vain harvoin.

10 Miten usein pitää käydä lääkärissä?

Diabeetikolle pitäisi järjestää perusteellisempi terveystarkastus vähintään kerran vuodessa. Siihen kuuluu laboratoriotutkimus, verisuonten kunnon arviointi, sydänfilmi sekä jalkojen ja silmänpohjien tutkimus. Samalla katsotaan, onko lääkitys sopiva. Lisäksi pitäisi päästä diabeteshoitajan vastaanotolle kaksi kolme kertaa vuodessa.

Diabeetikko seuraa itse säännöllisesti verensokeriaan kotiverensokerimittarilla. Terveydenhoitaja, diabeteshoitaja tai sairaanhoitaja neuvoo mittauksessa ja tulosten tulkinnassa. Yhdessä lääkärin kanssa hoitaja opastaa myös tablettien otossa sekä insuliinin annostelussa ja pistämisessä.

11 Kannattaako laihduttaa?

Jos on ylipainoa tai vyötärölihavuutta, ehdottomasti kyllä. Jo parin kolmen kilon painonpudotus vuodessa vähentää vatsaonteloon kertynyttä rasvaa ja kohentaa haiman kykyä erittää insuliinia.

12 Mistä saan voimaa kestää sairauteni?

Vertaistuki on tärkeää. Mene mukaan lähiseutusi diabetesyhdistykseen. Siellä on ihmisiä, joilla on samoja pelkoja ja kokemuksia kuin sinulla. Valtakunnallinen Diabetesliitto järjestää myös eläkkeellä oleville diabeetikoille kuntoutuskursseja, joista saa vertaistukea ja ohjausta taudin omahoitoon.

Vierailija

Diabeetikko voi herkutella!

En tiedä, missä takapajulassa nämä kommentoijat asuvat tai hoidattavat itseään. Ensinnäkin, tämän tiedän, diabeteshoitajan vastaanotolla on AINA tavoitteena, ettei lääkitystä tarvitsisi aloittaa. Tavoitteena on, että ihminen ryhtyisi oikeasti muuttamaan elintapojaan ja näin välttyisi lääkitykseltä. MUTTA - ihmiset eivät sitä tee.Siinä syy, miksi joudutaan aloittamaan lääkitys. Diab.lääkkeet on sen verran hemmetin kallis potti yhteiskunnalle, ettei näitä suin surminkaan aloitettaisi ellei olisi...
Lue kommentti
Vierailija

Diabeetikko voi herkutella!

Vierailija 08.06.2011 klo 09:37 Siis mikä hopidon taso...? Eihän suomessa hoideta diabeetikkoja vaan lääkitään heitä - tämä on aivan eri juttu. Ei diabetikkoja haluta parantaa, vaan pitää sairaina ja pysymään lääkkeissä. Olen ollut lääkärillä ja diabeteshoitajalla, saanut aikuisiän diabeteksen hoitoon ohjeita. Olen saanut elämänohjeita, ravitsemukseen ja liikuntaan, kuin myös seurantaa ettei paino pääse nousemaan, kun se on vielä normaali vaikka paastosokeri oli jo liikaa. Kun minua on aina...
Lue kommentti
Maija-Liisa Piri syttyi tanssille 13-vuotiaana, eikä innolle näy loppua.
Maija-Liisa Piri syttyi tanssille 13-vuotiaana, eikä innolle näy loppua.

Moni entinen sohvaperuna on hämmästynyt, miten tanssin huuma vie mennessään. Samalla kunto kohenee ja terveys paranee.

1. Kuinka hyvin tanssi kohottaa kuntoa?

Tanssin vaikutusta kestävyyskuntoon voi verrata reippaaseen kävelyyn. Siinä on vain se ero, että kurssin tai illan aikana tanssitaan helposti 2–5 tuntia, mutta harva lenkkeilee niin pitkään.

Terveysliikunnasta tanssi käy jo melko vaatimattomilla määrillä:

1–3 kertaa viikossa 20–60 minuuttia kerralla. Jos tanssii viikoittain muutaman tunnin kurssilla ja kerran viikossa 4–5 tuntia lavalla, peruskunto – tanssikunto – kohenee puolessa vuodessa. Jalat eivät enää väsy, ei hengästytä ja jaksaa tanssia tauotta koko illan.

Tanssi harjaannuttaa tasapainoa, kehonhallintaa ja koordinaatiota.

2. Vahvistaako tanssiminen lihaksia?

Kyllä, erityisesti syviä vatsa- ja selkälihaksia. Hyvän tanssiasennon pitäminen parantaa pienten, asentoa ylläpitävien lihasten kestävyyttä sekä hartia- ja käsivarren lihasten sekä lapaluiden alueen ryhtilihasten kuntoa. Monelle tulee tanssijan ryhti.

Jalkojen lihasvoima kehittyy etenkin nopeissa lajeissa, joissa liike on joustavaa, ponnistavaa ja suuntautuu ylös ja alas. Myös hitaiden lajien jalkatyöskentely ja tukijalan työntötekniikka vaativat voimaa pakaroiden, reisien, pohkeiden ja jalkaterien lihaksistolta. Lihaskuntojumppaa olisi kuitenkin suositeltava tehdä oheisharjoitteluna pari kertaa viikossa.

3. Millä tavalla tanssi auttaa ehkäisemään kaatumisia?

Tanssi harjaannuttaa tasapainoa, kehonhallintaa ja koordinaatiota. Myös reaktiokyky paranee. Tanssijan tukipinta on pieni ja haastetta lisäävät liike eri suuntiin, oman ja toisen ihmisen keho, sen paino ja ohjaus sekä musiikki, joka säätelee rytmiä ja tapaa liikkua yhdessä. Tanssissa tulee suunnanvaihdoksia, pysähdyksiä ja pyörähdyksiä. Liikkeiden suunnat saattavat taitavan viejän käsissä muuttua silmänräpäyksessä, ja hyvä seuraaja pystyy hetkessä sulautumaan viejän tulkintoihin. Vastaavasti liukastuessa tai kompastuessa tanssija löytää tasapainon ja myötäliikkeet nopeasti.

4. Mitkä tanssit vahvistavat luita?

Luita lujittavat erityisesti hypyt, suunnanvaihdokset ja väännöt. Tällaista kuormitusta tarjoavat etenkin polkka, jenkka ja masurkka. Kuitenkin kaikki tanssiminen, jossa ollaan jalkojen päällä ja hytkytellään lajin tahtiin, kuormittaa luita ja tekee niille hyvää.

5. Mitkä tanssit ovat hyviä nivelille?

Rauhalliset, pehmeiden liikkeiden lajit, kuten rumba-bolero, hidas foksi ja tango, samoin salsa. Eniten niveliä kuormittavat hyppivät ja pomppivat lajit. Uusimpien tutkimusten mukaan kevyet iskut tosin ovat hyväksi nivelrustolle. Usein ihmiset turhaan arastelevat vauhdikkaampia lajeja. Toki jos on paha nivelkuluma tai muuten sattuu polviin tai nilkkoihin, kannattaa ottaa varovasti.

6. Sopiiko tanssi ylipainoiselle tai huonokuntoiselle?

Tanssi sopii kaikille. Monet ylipainoiset liikkuvat pehmeästi parketilla. Tanssiminen on hyvä apu painonhallintaan. Jos kunto on huono, kannattaa aloittaa rauhallisesti ja lisätä tehoa ja vaativuutta vähitellen.

7. Voiko tanssilla elvyttää kipeää selkää?

Tanssiessa kipeät ja kiristyneet selkälihakset saavat aerobista liikuntaa. Verenkierto vilkastuu, lihakset saavat happea ja jomotus usein hellittää. Selän hyvinvointia parantaa myös se, että asentoa ylläpitävät lihakset vahvistuvat tanssiharrastuksen myötä.

Joskus tanssi voi kipeyttää selkää. Esimerkiksi iskiasvaivassa hermosärky pahenee kuormituksessa, ja varsinkin vieminen voi aiheuttaa viejän selälle liikaa kuormitusta. Myös välilevyn pullistuma voi äityä tansseissa.

Tanssin kautta pääsee tutustumaan luontevasti ihmisiin ja sosiaalinen itsetunto kohenee.

8. Miten tanssi hoitaa mieltä?

Tanssista saa mielenvirkistystä, iloa ja seuraa. Tanssit ovat monelle viikon kohokohta, keino päästä irti arjen huolista. Tanssi luo yhteisen tilan ihmisten välille ja virittää samalle aaltopituudelle. Sen kautta pääsee tutustumaan luontevasti ihmisiin ja sosiaalinen itsetunto kohenee. Paritansseissa yksinäinenkin saa olla lähellä toista ihmistä ja tuntea kosketuksen elvyttävän voiman. Tanssi on kokonaisvaltaista itseilmaisua.

9. Voiko tanssilla virkistää aivoja ja ehkäistä muistisairauksia?

Liikunta on yksi parhaista keinoista pitää huolta muistista, ja tanssi hoitaa aivoja monipuolisesti. Tanssissa aivot joutuvat koordinoimaan käsien, jalkojen ja koko kehon liikkeitä. Tanssija miettii askelia, kommunikoi parin kanssa ja huomioi muut tanssijat.

Tanssi haastaa aivot tekemään lukuisia valintoja toistuvasti ja nopeasti, jolloin aivoissa hermosolujen välille kehittyy enemmän reittejä ja yhteyksiä. Tanssi kehittää pitkäkestoista muistia, päättely- ja huomiokykyä sekä ongelmien ratkaisukykyä.

10. Mikä vaikutus musiikilla ja tunteilla on tanssissa?

Tanssissa kehon liike yhdistyy luontevasti musiikkiin ja herättää mielihyvän tunteita. Musiikin vaikutukset ovat yksilöllisiä, aikaisemmilla kokemuksilla on suuri merkitys. Musiikki ja tanssi parantavat kuitenkin tutkimusten mukaan mielialaa ja lievittävät kipua.

Tunteet ovat hyvin kehollisia kokemuksia. Tanssin ja luovan liikkeen kautta voi ilmaista sellaisiakin tunnekokemuksia, joille ei välttämättä löydy sanoja.

11. Mistä tanssilajista kannattaa aloittaa?

Siitä, mikä itseä kiinnostaa – on se sitten balettia, salsaa tai humppaa. Lajeja on niin paljon, että joka makuun löytyy varmasti sopiva. Jos lavatanssit kiinnostavat, hyviä aloituslajeja ovat foksi, valssi, humppa ja fusku. Näiden perustanssien kautta oppii paritanssissa tarvittavaa liikekieltä, askeltamista, vientiä ja seuraamista.

12. Kuinka vanhaksi voi tanssia?

Niin kauan kuin on intoa ja sisällä sykkii! Tanssimisella ei ole ikärajaa. Tanssipaikoilla käy paljon nuoria mutta myös hyvin iäkkäitä tanssijoita. Askel hieman lyhenee iän myötä, mutta menohalut säilyvät. Tanssimiseen ei välttämättä tarvita jalkoja, vaan tanssia voi keinu- tai pyörätuolissakin.

Tanssiessa vapautuu endorfiinia, kehon omaa hyvän olon hormonia.

13. Onko tanssi lääkettä?

Ehdottomasti. Liike on lääkettä kaikissa muodoissaan, ja tanssissa siihen yhdistyy vielä musiikki ja sosiaalisuus. Tanssiessa vapautuu endorfiinia, kehon omaa hyvän olon hormonia, joka tehostaa mielihyvän tunnetta ja voi lievittää masennus- ja ahdistusoireita. Tanssi helpottaa stressiä siinä missä yksinäisyyttäkin. Se hoitaa sydäntä, aivoja, luita ja niveliä. Se tuo elämään fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia.

Asiantuntijat: tanssinopettaja, fysioterapeutti Maija Astikainen, fysioterapeutti, tanssiurheilu-valmentaja Maija Salminen, musiikkiterapeutti, tanssi-liike-terapeutti Marko Punkanen sekä alzheimer-tutkija, professori Miia Kivipelto.

Tamperelainen Ilona Qvick, 53, oli kokenut jo monta vastoinkäymistä ennen rintasyövän löytymistä. Yllättäen siitä seuranneet tapahtumat kääntyivät hänelle voitoksi. 

"Jouduin lopettamaan hierojan työni vähän alle viisikymppisenä. Nivelkipuni äityivät pahoiksi, enkä enää pystynyt tekemään niin fyysistä työtä.

Seuraavat vuodet olivat yhtä surujen ja vastoinkäymisten vyöryä. Ensin kuoli kummitätini, joka oli ollut minulle oikeastaan äiti. Sitten veljeni tappoi itsensä. Parisuhteessani tuli ongelmia, ja menetin seksuaalisen haluni täysin. Erosimme vähäksi aikaa, mutta palasimme yhteen.

Rintasyöpä ja uupumus

Rintasyöpä löytyi mammografiassa 50-vuotistarkastuksessa. Onneksi se havaittiin varhaisessa vaiheessa eikä ollut aggressiivista lajia. Marraskuussa 2015 minulle tehtiin säästävä leikkaus, eli koko rintaa ei poistettu. Sain myös sädehoitoa.

Nyt käyn puolentoista vuoden välein mammografiassa, ja syövän uusiutumista pidetään epätodennäköisenä.

Miesystäväni jätti minut, kun leikkauksesta oli kulunut viisi kuukautta. Olin pettynyt ja vihainen. Uuvuin ja masennuin. Jälkikäteen ymmärsin, että hän oli täysin väärä mies minulle.

"Onneksi sain lähetteen seksuaaliterapeutille."

Onneksi minulla on koko ajan ollut ystäviä, jotka ovat jaksaneet kuunnella huoliani. Rintasyöpädiagnoosin jälkeen sain heti myös vertaistukea, sillä lähipiirissäni oli useampi rintasyövän sairastanut nainen.

Terapia auttoi

Suuri onni oli, että sain rintasyövän takia lähetteen seksuaaliterapeutille. Keskustelu tuntui hyvältä ensi hetkestä alkaen. Olemme käyneet elämääni läpi lapsuudesta alkaen.

Terapian aikana aloin vähitellen oivaltaa, että olen ollut näkymätön, yksinäinen lapsi ja kiltti suorittaja. Piilotan omat tarpeeni enkä uskalla ilmaista niitä. Terapia auttoi minua ymmärtämään toimintatapaani, ja nyt itsekontrollini on hellittänyt.

Olen käynyt terapiassa vuoden verran, ja vielä on matkaa jäljellä. En tiedä, missä jamassa olisin ilman keskusteluapua.

Sairaudesta toivuttuani opiskelin merkonomiksi ja toivon, että kyvyilleni ja taidoilleni olisi työelämässä vielä käyttöä. Elämääni ilahduttavat myös liikunta ja siirtolapuutarhamökki, jonka pihassa päästän luovuuteni valloilleen.

Uusi onni

Parasta on kuitenkin uusi suhde. Olen juuri aloittanut seurustelun ihanan miehen kanssa, ja meillä menee kaikin puolin hyvin. Hänen kanssaan uskallan antautua seksuaaliselle mielihyvälle ja ilmaista omat haluni, ja hän hyväksyy minut sellaisena kuin olen.

Elän uutta elämää, ja minusta tuntuu, että olen saanut aloittaa alusta. Voin olla oma itseni kaikkine tunteineni ja tarpeineni."

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 14/2017.

[Kuvateksti] "Olen aina ollut kiltti suorittaja. Nyt opettelen ilmaisemaan tarpeitani", Ilona kertoo.