Näyttelijä Eija Vilpas ei voi kuvitellakaan asuvansa kerrostalossa keskellä kaupunkia. Metsän tuoksun pitää tunkeutua kotipihalle saakka.

"Metsässä on ihan oma taikansa ja tunnelmansa. Se on kiehtonut minua pikkulapsesta saakka. Puiden lähellä rauhoitun ja sitten piristyn.

Rakastan kaikenlaisia metsiä. Hauholla kesämökin ympärillä on lehtometsää. Keski-Suomessa on valtavia hongistoja, joissa pistävä männyn tuoksu virkistää keuhkoja.

Lapsena olin usein metsäleireillä, ja teltassa nukkuminen oli parasta, mitä tiesin. Se on minun mielestäni mukavaa vieläkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Noudatan joogaopettajani neuvoa ja liikun metsässä päivittäin. Yleensä lenkin jälkeen on upea olo. Lenkkeilen koirieni Lunan ja Linen kanssa. Nekku-kissa ulkoilee itsenäisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seuraan metsissä vuoden kiertoa. Pian huomaa taas, miten maa paljastuu ja kevät tekee tuloaan. Vielä voi lumessa nähdä eläinten jälkiä. Se on valtavan kiehtovaa.

Minussa virtaa karjalaisveri, ja olen monesti käynyt Venäjän puolella. Siellä metsät ovat ihanan reheviä.

Järvi on kuin työkaveri

Rakastan merta ja kunnioitan sitä, koska se on niin mieletön elementti. Valtameret vaikuttavat äärettömiltä, ja katselen niitä mielelläni. Lomamatkoilla tietysti myös uin meressä.

Järvi on minulle merta läheisempi, koska olen kotoisin Sisä-Suomesta. Kesäisin olin lapsena aina aivan sininen, koska en millään malttanut lopettaa uimista.

Pulikoimme monta tuntia. Se oli ihan hullua. Muistan hyvin järven ja kaislan tuoksut. Järvi on minulle tuttu ja turvallinen kuin työkaveri, meri taas suuri tuntematon.

Asuin lapsena Kellokoskella, jossa uimme joessa. Vesi oli tummaa. Joki vaikuttaa salaperäiseltä. Meitä peloteltiin, että joku oli hukkunut sinne. Emme uskaltaneet uida syvälle. 

Suot ovat ihmeellisiä, kiehtovia paikkoja. Oppikoulussa meille puhuttiin niistä paljon. Niitä kuivatettiin oikein urakalla, ei osattu arvostaa.

Pitäisi käydä suolla enemmän, mutta ilman opasta en uskalla, etten putoa suonsilmään. Niistähän lapsia pelotellaan. Mummi oli aina huolissaan, kun jouduimme marjaretkillä soille. Minä haluaisin tutkia, keitä siellä oikein asustelee.

Ei enää kerrostaloon

Asun nykyisin lähiössä vanhalla asuinalueella, ja lähelläni on iso metsä. Asuin vähän aikaa kerrostalossa Helsingin Kalliossa ja Meilahdessa, mutta viihdyn paremmin omakotitalossa. On hienoa hengittää metsän tuoksua omalla pihalla.

Erikoisimpia luontoelämyksiäni koin Afrikassa, jonne pääsin 1990-luvun alussa Unicefin hyväntahdonlähettiläänä. Vierailimme Tšadissa, rutikuivalla Sahelin alueella. Kyliin rakennettiin kaivoja, jottei naisten jokapäiväinen vedenhakumatka olisi kilometrien pituinen.

Aavikkoa oli silmänkantamattomiin, ja kerran jouduimme hurjaan hiekkamyrskyyn.  Maisema pimeni, ja santaa tunkeutui huivista huolimatta suuhunkin. Se rahisi hampaissa pitkään.

Minun mielestäni Suomen hienoimpia luontokohteita on Pallastunturi kansallispuistoineen. Lapissa sijaitsevan tunturiketjun korkein kohta Taivas­kero nousee yli 800 metriin."

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 4/2015.

Eija Vilpas x 3

  1. Syntynyt 1958 Tuusulassa. Asuu Helsingissä.
  2. Näyttelijä, käsikirjoittaja.
  3. Harrastaa käsi­töitä, kirjallisuutta ja liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla