Helenan järkyttävä päänsärky paljastui aivoverenvuodoksi: ”Edes morfiini ei helpottanut oloani kuin pariksi tunniksi”

Kauhea päänsärky alkoi, kun astuin Havaijin Honolulun kuumuudesta ilmastoituun ravintolaan.

Olimme menossa mieheni Kari Martialan kanssa lounaalle tapaamaan kustantajaa. Neuvottelimme ruokakirjamme englanninkielisen painoksen julkaisemisesta. Halusin olla kohtelias, enkä puhunut huonosta olostani mitään. Yritin vain näykkiä ruokaani.

Kun kävin vessassa, en tahtonut saada shortsieni vetoketjua kiinni.

Kun kävin vessassa, en säryn takia tahtonut saada shortsieni vetoketjua kiinni. Autoon meno tai sieltä nouseminen ja muutkin äkilliset liikkeet tuntuivat hajottavan pään.

Vaikka äitini sai aivoverenvuodon 53-vuotiaana, en osannut epäillä mitään erityistä enkä siksi hakeutunut hoitoon. Särkyni oli alkanut tiistaina, mutta vasta torstainaamuna, kun palasimme Mauin saarelle, menin vakuutusyhtiön neuvomaan sairaalaan pyytämään vahvempaa lääkettä.

Minua ei kuitenkaan lähetetty pois resepti kourassa, vaan minut otettiin sisälle sairaalaan. Aivoista löytyi pieni lukinkalvon alainen verenvuoto. Päädyin saman tien letkuihin. Päätäni tutkittiin sepelvaltimoiden kautta ja pään sisäistä painetta laskettiin poistamalla nestettä selkäytimen läpi.

Jos kipua pitäisi kuvata asteikolla yhdestä kymmeneen, kipuni oli sata.

Keskityin pysymään paikoillani

Jos kipua pitäisi kuvata asteikolla yhdestä kymmeneen, kipuni oli sata. En kyennyt edes pelkäämään. En jaksanut miettiä, pääsenkö ikinä sairaalasta tai kuolenko – saati harmitella hukkaan menevää Havaijin-lomaa. Yritin vain kaikin voimin olla paikoillani, jotta jomotus ei yltyisi. Henkilökunnan mukaan olin heidän kaikkien aikojen rauhallisin potilaansa.

Miestäni Karia pelotti kovasti. Yritin tsempata hänen vuokseen. Kun en jaksanut, pyysin häntä lähtemään hotellille.

Lääkärit porasivat kallooni reiän paineen vähentämiseksi.

Koska edes morfiini ei helpottanut oloani kuin pariksi tunniksi, lääkärit päättivät porata kallooni reiän paineen vähentämiseksi. Olin tajuissani ja tunsin jytinän, mutta puudutuksen ansiosta minua ei sattunut. Särky palasi, kun puudutus lakkasi.

Olin eristyksissä, koska verestäni oli löytynyt pieni bakteeri. Yöllä heräsin ja tarvitsin lisää lääkettä. Sen sijaan, että olisin pyytänyt sitä, aloin miettiä, olinko kuvitellut kaiken: Entä jos pääni ei oikeasti olekaan kipeä? Parin tunnin kuluttua heräsin hiestä märkänä. Kipu oli hirvittävä. Onneksi sain pyydettyäni lääkettä.

Ihanat palmut auringossa

Lääkärit harkitsivat jo pysyvän painetta vapauttavan putken sijoittamista aivoihin, mutta sitä ei tarvittu, koska aloin parantua.

Tavallisesti nautin valosta, mutta sairaana ollessani en ollut kestänyt sitä yhtään. Neljäntenä sairaalapäivänä hoitaja saattoi vetää verhot sivuun. Tuntui ihanalta katsella, miten palmut huojuivat auringossa.

Viipalekuvauksessa aivoissani näkyi sormenpään kokoinen hyytymä.

Päässäni olevan reiän takia en voinut nousta, mutta sain vihdoin normaalia ruokaa. En kuitenkaan pystynyt pureksimaan perunaa saati salaattia, sillä poskeni oli todella kipeä. Ajattelin, että se johtui ilmastoinnin viimasta, mutta lääkäri epäili hermosärkyä. Viipalekuvauksessa aivoissani näkyi sormenpään kokoinen hyytymä. Se ilmeisesti painoi poskeen johtavia hermoja.

Onneksi särky vähitellen helpotti ja maattuani melkein viikon pääsin suihkuun. Kylpyhuoneessa katsoin peiliin ja kauhistuin: minua tuijotti harmaa hirvitys, jonka hiukset putoilivat tuppoina niskaan. Kallonporauksen takia keskelle päätäni oli ajeltu vana, mutta olin ollut niin aloillani, että tukkani ei ollut putoillut tyynylle.

Ehkä päässäni oli vain heikko kohta, jonka ikääntyminen sai vuotamaan.

Terveet elämäntavat pelastivat

Aivoverenvuodon syy jäi tuntemattomaksi. Se ei ollut perinnöllistä, sillä verenpaineeni on matala. Mielestäni en ollut edes stressaantunut, vaikka minulla ja Karilla oli ruokaharrastukseemme liittyvä kirjaprojekti meneillään. Olin ottanut tyynesti myös sen, että matkamme Havaijille oli yhden lennon peruuntumisen takia kestänyt 45 tuntia ja laukkummekin hävisivät.

Ehkä päässäni oli vain heikko kohta, jonka ikääntyminen sai vuotamaan.

Olin käsittämättömän onnekas. Lääkärin mielestä minut saattoi pelastaa se, että en tupakoi enkä käytä alkoholia. Ne lisäävät vuodon riskiä ja hidastavat paranemista.

Aluksi näytti siltä, että joudun odottamaan kuukausia ennen kuin pystyn lentämään, mutta lopulta matkamme venyi vain vuorokaudella. Puolentoista viikon kuluttua sairastumisestani minut pakattiin pieneen ambulanssikoneeseen.

Meidän piti neuvotella, jotta Kari pääsi mukaan. Kone otti hänen ja matkatavaroitten painon verran vähemmän polttoainetta ja teki välilaskun Oaklandiin. Perillä Chicagossa minut siirrettiin reittilennolle, jossa apunani oli Suomesta lennätetty lääkäri.

Olin yhä tosi kipeä, enkä pystynyt syömään kunnolla. Matkalla koneessa sain porkkanainkiväärikeittoa ja lääkäri yritti saada minut syömään, vaikka olin väsynyt ja halusin vain nukkua.

Sain maksusitoumuksen, joka kattoi noin 70 000 dollaria maksaneen hoidon ja kotiin lennätyksen.

Suomessa hymyt olivat harvassa

Minulla oli matkavakuutus ja sain vakuutusyhtiöstä maksusitoumuksen, joka kattoi noin 70 000 dollaria maksaneen hoidon ja kotiin lennätyksen. Hoito oli oikein hyvää ja Kari pidettiin ajan tasalla tilanteestani.

Tarkkailujakso Lappeenrannan keskussairaalassa tuntui amerikkalaisen ystävällisyyden jälkeen paluulta arkeen. Hymyt olivat harvassa. Yksi hoitajista suhtautui minuun kuin tautini olisi ollut tarttuva. Havaijilla minua vannotettiin, etten saa lähteä yksin liikkeelle. Kun Lappeenrannassa soitin yöllä hoitajan avukseni vessaan, hän ihmetteli, mikä minulla oli hätänä. Se oli viimeinen kerta, kun vaivasin. Onneksi pääsin jo parin päivän päästä kotiin toipumaan.

Viimeisellä kontrollikäynnillä lääkäri näytti, missä vuoto oli ollut. Vasta tuolloin säikähdin.

Viimeisellä kontrollikäynnillä elokuussa lääkäri näytti, missä vuoto oli ollut. Vasta tuolloin säikähdin. Olin luullut, että ongelmakohta oli päälaella, mutta se olikin takaraivolla, mikä tietääkseni on vaarallisempi vuotokohta.

Kun fysioterapeuttini kuuli, miten olin vetkutellut lääkäriin menoa, hän sanoi, että oireiden tultua pitää soittaa heti 112:een eikä mennä jonottamaan päivystykseen. Ensimmäinen diagnoosi tehdään hätäkeskuksessa. Ambulanssin henkilökunta tutkii sairastuneen, eikä käynti ei ole turha, vaikka kyytiä sairaalaan ei tarvittaisikaan.

Sain nähdä toisen lapsenlapseni

Kari otti paljon kuvia, mutta en ole halunnut katsoa niitä enkä muistella sairauttani. Olen aina ajatellut, että elämässä on hyviä ja huonoja hetkiä. Olen siksi suhtautunut harmeihin tyynesti, mutta sairaus rauhoitti minua entisestään.

Olen parantunut täysin.

Fysioterapeutti kävi kotonamme kaksi kertaa vuoden aikana. Seuranta loppui verikokeisiin ja hoitajan tapaamiseen reilun vuoden kuluttua sairastumisestani. Tajunnanhäiriöitä minulla ei ollut, enkä ole kärsinyt masennuksen oireista. Olen parantunut täysin.

Jo kesällä jatkoin Karin kanssa haastatteluja kirjaamme varten ja sen julkaisu myöhästyi vain neljä kuukautta. Keittiömestarin työhöni Finnmill-rahtilaivalle pääsin syyskuun alussa. Paluu merelle tuntui upealta. Ennen työhön menoa minut tarkastanut lääkäri sanoi, että voin olla onnellinen joka aamu, kun herään.

Niin olen. Arvostan aiempaa enemmän terveyttäni. Jos olisi käynyt toisin, suomalaisen gastronomian historia olisi voinut jäädä kartoittamatta. Mutta paljon sitäkin tärkeämpää on, että olen saanut nähdä toisen lapsenlapseni.

Aivoverenvuoto

• Kallonsisäiset verenvuodot syntyvät itsestään tai vamman seurauksena. Itsestään syntyviin eli spontaaneihin vuotoihin kuuluvat esimerkiksi lukinkalvonalainen eli subaraknoidaalivuoto SAV ja syvä aivoverenvuoto.
• SAV:n aiheuttaa aivoverisuonipullistuman puhkeaminen. Syynä on etenkin tupakointi, mutta korkea verenpaine lisää riskiä. Runsas alkoholin juominen, aivoverisuonten sairaudet, verenohennuslääkitys ja veren hyytymisen häiriöt nostavat niin ikäänriskiä.
• Tavallisia oireita ovat toisen käden ja jalan heikkous ja tunnottomuus, puheen puuroutuminen tai vaikeus tuottaa sanoja. Oire riippuu siitä, mitä aivojen aluetta vuoto on vaurioittanut.
• SAV:oon liittyy räjähtävä päänsärky, joka alkaa ”kuin salama kirkkaalta taivaalta”.
• Oireiden alettua pitää heti soittaa 112:een. Turhia soittoja ei ole. Neljännes potilaista kuolee kotona tai matkalla hoitoon ja vajaa puolet kuolee vuotoa seuraavan vuoden aikana. Eloonjääneistä kolmannes toipuu entiselleen tai liki entiselleen.
• Tupakoinnin lopettaminen ja verenpaineen hoito voivat ehkäistä aivoverenvuotoa.
• Vuotamaton aivoverisuonipullistuma voidaan toisinaan hoitaa ennalta ehkäisevästi, mutta aina hoito ei ole järkevää pullistuman sijainnin, potilaaniän tai muiden sairauksien takia.

Lähde: Neurokirurgian dosentti, erikoislääkäri Miikka Korja, HYKS ja terveyskyla.fi/aivotalo

Juttu on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/2018