Kuva verisestä vanhuksesta synnytti kiihkeää keskustelua vanhustenhuollon tilasta.

Viime perjantaina helsinkiläinen Hanna järkyttyi. Hänen iäkäs mummonsa oli jälleen kerran kaatunut kotonaan ja makasi taas sairaalasängyssä. Pää tikattuna ja sekavassa tilassa ollut mummo ei ollut sairaalassa ensimmäistä kertaa. Kaatumisia oli tapahtunut ennenkin.

– Aina mummo on kuitenkin kotiutettu, vaikka hän ei millään mittareilla ole enää kotikuntoinen. Perjantaina olin niin ahdistunut, että päätin ottaa mummostani kuvan. Julkaisin kuvan Facebookissa ja perustin sen myötä Vanhustenhoidon nykytila -nimisen sivuston, Hanna kertoo.

Vanhukset puhututtavat – poliitikot vaikenevat

Kuva järkytti ihmisiä ja levisi nopeasti.

– Se oli äärimmäinen teko mutta tehokas. Vanhustenhoidon nykytila -ryhmään on liittynyt perjantain jälkeen yli 2800 jäsentä. 

Ihmiset kertovat ryhmässä tarinoitaan. Osa on turhautuneita ja väsyneitä hoitoalan työntekijöitä, osa omaisia. Myös joitakin vanhuksia on osallistunut keskusteluun.

– Olen tietysti ilahtunut, että ihmiset ovat löytäneet foorumin, jossa jakaa kokemuksia. Silti on mielestäni pöyristyttävää, etteivät poliitikot ole tähän mennessä osallistuneet keskusteluun, sillä heidän mielipiteitään ja näkemyksiään tässä kaivataan, Hanna toteaa.

Heitteillä olevat vanhukset

Hanna aloitti ryhmän mummonsa kuvalla ja tarinalla. Nyt kun kiinnostus on herännyt, hän poisti kuvan. Hanna ei halua myöskään tulla julkisuuteen omalla persoonallaan, sillä aihe on paljon tärkeämpi.

– Halusin olla vain alulle panija, koota ryhmän, jossa voidaan keskustella. On järkyttävää, miten paljon mummoni kaltaisia tarinoita Suomesta löytyy. Systeemissä on jotain todella pahasti vialla.

Siihen voi todella yhtyä, kun lukee ryhmäläisten kertomuksia. Alzheimeria sairastavia yksineläjiä, kaatuilua, huolta omaisen voinnista tulvii jutuista. Myös niin hoitohenkilökunnan kuin sukulaisten syvää uupumusta ja pohdintaa.

Erityisesti kotiin sairaalasta puolikuntoisena passittaminen turhauttaa ryhmäläisiä. Sosionomiopiskelijaksi ilmoittautuva tyttö kirjoittaa ryhmässä muun muassa näin:

"Myös oman mummoni tila huolettaa, täyttää tänä vuonna 90, ei tunnista enää omaa kotiaan ja omat poikansakin menevät sekaisin. Meitä lapsenlapsia ei enää tunnista. Ei ole silti saanut hoitopaikkaa. Mietin vaan miltä itsestä tuntuisi herätä aina yksin vieraasta paikasta, jota ei enää muista kodikseen."