Pirkko Arstila pitää huolta niin kunnostaan kuin ulkonäöstään. "Olinpa Saharassa tai Suomen tuntureilla, pidän kajalia aina mukanani."
Pirkko Arstila pitää huolta niin kunnostaan kuin ulkonäöstään. "Olinpa Saharassa tai Suomen tuntureilla, pidän kajalia aina mukanani."

Pirkko Arstila on treenannut ikänsä, ja se näkyy ryhdistä. Hyvä kunto on ollut kuin pankkitilillinen rahaa, jota hän saattoi nostaa varoja esimerkiksi silloin, kun toipui rintasyövästä.

Radiosta tuli Kesäillan valssi. Pirkko Arstila, 76, alkoi tanssia olohuoneessaan ja ihmetteli, mistä askeleet kumpusivat. Sitten hän tajusi. Hän oli esittänyt saman koreografian koulutyttönä Porin Tarmon valiovoimistelijajoukkueessa.

– Liikeradat jäävät muistiin. Jos ne on joskus oppinut, siellä ne ovat tallessa, Pirkko sanoo.

Pirkon luona tanssitaan muutenkin päivittäin. Kun radiosta tulee Muistojen bulevardi -ohjelma, Pirkko nappaa Eetu-kissansa syliin ja heittäytyy tanssin pyörteisiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– En ole kysynyt Eetun mielipidettä asiasta, mutta kovasti se tuntuu pyörityksestä tykkäävän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eetu tuli taloon vuonna 2008 sen jälkeen, kun Pirkon poika kuoli yllättäen. 

– Minulle tuli sellainen olo, että tarvitsen lemmikin. Etenkin aamut olivat kauheita. Eetu täytti tehtävänsä ja toi naurun aamuihin. Se on osoittautunut hyväksi auttajaksi surutyössä.

Kuntosalilla ilman miehiä

Pirkon lapsuudenkodissa potkittiin usein matot syrjään ja alettiin tanssia. Toisinaan harjoiteltiin ohjelmia, joita voimistelunopettajaäiti laati töitä varten. Pirkko liittyi naisvoimistelijoihin jo lapsena. 

Hän jumppasi ja juoksi vuosikausia, kunnes 80-luvun alussa kuvioihin tuli kaksi uutta lajia: Method Putkisto ja kuntosali.

– Aloitin MTV3:n uutisissa uutisankkurina. Vuorotyössä ei voi sitoutua tiettyihin aikoihin ja jumpparyhmiin, joten minusta tuli yksinäinen ratsastaja.

Method Putkisto oli silloin uutta. Pirkko kiinnostui siitä niin paljon, että teki yhdessä Marja Putkiston kanssa kahdet aamujumpat Huomenta Suomeen. Pilatesta, joogaa ja Putkiston omia liikkeitä yhdistelevä kehonhallintatekniikka on kulkenut Pirkon mukana kaikki nämä vuodet. Hän tekee ainakin osan liikkeistä kotona päivittäin.

"Sekasalilla alan katsella miehiä, kun he ovat niin lihaksikkaita ja komeita."

– Putkisto pitää keskivartalon kunnossa. Siitä tulee mahdottoman hyvä ja irtonainen olo.

Kuntosalilla Pirkko käy edelleen kolme kertaa viikossa. Hän suosii vain naisille tarkoitettuja paikkoja.

– Olen ollut huomaavinani, että jos salilla on miehiä, naiset alkavat pukeutua. Itsekin alan katsella miehiä, kun he ovat niin lihaksikkaita ja komeita. Keskityn paremmin, jos käyn naisten salilla, Pirkko nauraa.

Seksikäs takamus on sivuseikka

Jokunen aika sitten Pirkko huomasi väsyvänsä salin jälkeen. Hän mainitsi asiasta kuntoilevalle tyttärentyttärelleen Heidille, joka tuumasi, että mumma syö väärin ja aivan liian vähän.

– Hänen neuvostaan aloin tankata kunnolla niinä päivinä, kun käyn salilla. Kaurapuuron sijaan syön aamulla munakasta, viiliä ja kinkkua. Treenin jälkeen otan proteiinipatukan. Maailma muuttui heti, kun aloin syödä näin!

"Me ikäihmiset emme jumppaa siksi, että haluaisimme seksikkään takapuolen."

Pirkko uskoo, että useat iäkkäät ihmiset syövät liian vähän. Monelta jää hoksaamatta, että tavallisesti ruoka- ja kuntoiluohjeet on suunnattu rutkasti nuoremmille ihmisille.

– Olemme siirtymässä kohti ikäihmisten maailmaa, koska meitä on niin paljon. Trendi ei ole valitettavasti yltänyt kuntoiluun ja ravintoon. Meihin sovelletaan edelleen samanlaisia asioita kuin 40–50-vuotiaisiin.

Hän toivoo, että media loisi ikäihmisille ihan omat jutut. 

– Me emme jumppaa enää siksi, että haluaisimme seksikkään takapuolen. 

Syöpähoidot ohi viime tingassa

Eetu-kissa pötköttelee raukeana Pirkon vieressä olohuoneen sohvalla. Juuri nyt ei uskoisi, että Eetu yrittää niin intohimoisesti päästä kiipeämään verhoihin, että Pirkko on joutunut sulkemaan sen tien piikkimatolla.

Kerran Eetu onnistui hyppäämään suuren zimbabwelaisen veistoksen päälle. Raskas patsas romahti lattialle, ja sen käsi irtosi. Korjaaminen oli hankalaa.

Pirkko on ikänsä reissannut, ja se näkyy kauniissa kodissa. Siellä on värikäs ja eksoottinen tunnelma. Tässä helsinkiläisessä kerrostalossa Pirkon on hyvä olla.

– Tykkään asua talossa, jossa on eri-ikäisiä ihmisiä. On ihanaa, kun lapset leikkivät pihalla tai nuoret pussaavat rappukäytävässä.

"Hyvä kunto on kuin pankkitili, jolla on rahaa."

Sohvan vieressä Pirkolla on kaksi pientä käsipainoa, joilla hän kuntouttaa vuosi sitten auto-onnettomuudessa revähtänyttä olkapäätään. Hän on pannut merkille, että mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin kunto heikkenee. Sen hän huomasi 2010 sairastuessaan rintasyöpään.

Hän ei ole vielä päässyt yhtä hyvään kuntoon kuin ennen sairastumista.

– Hoidot kestivät puoli vuotta, ja jos ne olisivat jatkuneet yhdenkin kuukauden lisää, olisin romahtanut. Hyvä kunto on kuin pankkitili, jolla on rahaa. Jokainen hoitokerta nakersi sitä tiliä, ja lopuksi se oli aivan tyhjä. Lisähoidot olisivat vieneet tilin miinukselle.

"Unohdan monesti oman ikäni. Kuljen usein päähänpistojen perässä. Nyt haluaisin mennä discoon tanssimaan."
"Unohdan monesti oman ikäni. Kuljen usein päähänpistojen perässä. Nyt haluaisin mennä discoon tanssimaan."

On hyvä syödä pikkuleipiä

Pirkko on elänyt aina kurinalaisesti, mutta sairauden jälkeen hän on on hieman hellittänyt ja sallii itsellensä hyvällä omallatunnolla pikkuleipiä.

Häntä huvittaa ristiriita elämänohjeissa: toisaalta ihmisen pitäisi hemmotella itseään, toisaalta taas kiivetä rappuja ja soutaa saareen.

Joskus hän kokeili sellaista taktiikkaa, että piti joka toinen päivä ”lomaa” ja joka toinen päivä rääkkäsi itseään. Nykyään hän tekee joka päivä jotakin. Kuntosalin ja tanssin lisäksi Pirkko jumppaa. Paikka on omintakeinen eli keittiö. Siellä on käytävämäinen osa, jossa on kaappeja molemmin puolin.

Pirkko nostaa noin vain polvensa keittiötason päälle.

– Katso, tässä voi venytellä esimerkiksi jalkaa. 

Seuraa liikkeiden sarja – ja totta se on: keittiössä voi käydä koko kropan läpi!

– Olen myös harkinnut puolapuita kirjahyllyn tilalle. Rakastan niissä venymistä.

Syyllistävää postia

Pirkolla on ollut kulmien ja huulien pigmentointi jo parikymmentä vuotta.

– Pigmentointi on köydän naisen facelift. Olen sijoittanut kasvoihini, koska minulla on ollut julkinen ammatti. Tein valinnan takapuolen ja naaman välillä ja valitsin naaman.

Leikkauksissa Pirkko ei sano käyneensä.

Pirkko ihmettelee, miksi Suomessa turhamaisuutta pidetään kuolemansyntinä.

– Saan postia, jossa minua syyllistetään kauneusleikkauksesta, jote en ole kokenut enkä tarvitse.

Hänen mukaansa terve turhamaisuus tuo energiaa elämään.

– Edesmennyt 80-vuotias tätini koristeli käsivarren kipsinsä strassikoruilla, minä hankin syöpäsairaana rakennekynnet ja tekoripset. En muita varten vaan itselleni. Pahoina päivinä taika toimi.

Pirkko ihmettelee, miksi Suomessa turhamaisuutta pidetään kuolemansyntinä.

– Reippaat, rennot vanhat ihmiset tuntuvat ärsyttävän monia samanikäisiä. 

Piipusta ei kuulu kolinaa

Pirkolla on paljon ystäviä, jotka ovat kantaneet vaikeina hetkinä. 

Elämässä on hyvä olla ”majakoita” eli Pirkkoa ovat vanhempia naisia, joita hän ihailee.

– Kun tulen oikeasti vanhaksi, haluaisin olla niin kuin he. He elävät tätä päivää – he eivät ole jääneet päivittelemään ja muistelemaan. He avaavat lehden, katsovat osakekurssit ja muut tapahtumat. He käyttävät vuosien varrella kerääntynyttä tietämystään arvioidessaan esimerkiksi tämän päivän politiikkaa.

Pirkko oli naimisissa professori Antti Arstilan kanssa 35 vuotta. Pari erosi vuonna 1996, mutta pysyi ystävinä Antin kuolemaan saakka. Liiton jälkeen Pirkko ei ole vakavissaan etsinyt kumppania.

"Rakkaus voi tulla vaikka savupiipusta."

– Tapailimme pitkään erään mukavan miehen kanssa, ja kerran paistoin kanankoipia keittiössä ja formulat vain vonkuivat olohuoneessa. Ajattelin, että tämmöistäkö se olisi, jos olisi naimisissa. Sellaista elämää en kyllä kestäisi! Viisastuin siitä yhdestä viikonlopusta täydellisesti.

Hän tietää, että rakkaus voi tulla hyvinkin yllättäen. Ympärillään hän on nähnyt uskomattomia tapahtumia.

– Rakkaus voi tulla vaikka savupiipusta, mutta en ole kuullut meidän savupiipusta kolinaa, hän hymyilee. 

Pirkko sanoo havainneensa, että häntä lähestyneet miehet etsivät seuraa. He eivät ymmärrä naista, jolla on koko ajan joku projekti meneillään.

Vapaapaini paransi flunssan

Viime aikoina Pirkkoa on työllistänyt erityisesti musiikkidraama, joka saa ensi-iltansa Rovaniemellä Lappia-talossa marraskuussa. Kumiseva hanki -fantasiadraaman käsikirjoitus on Pirkon ja musiikki säveltäjä Seppo Paroni Paakkunaisen.

Lukuisten kirjoitustöidensä lisäksi Pirkko Arstila lukee paljon suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi. Hän käy vähintään kerran viikossa elokuvissa ja nauttii myös oopperasta sekä nykytanssista.

Pirkko on energinen, mutta myöntää väsymyksen iskevän ajoittain. Silloinkin hän lähtee liikkeelle.

– Joka kerta, kun olen lähtenyt, minut on palkittu. On tuntunut niin kuin olisi aina löytynyt jotain uutta

Pirkko on kova noudattamaan päähänpistoja. Kerran hän päätyi katsomaan vapaapainia.

– Se oli riemastuttava ja kauhea kokemus! Olin toipumassa flunssasta ja paranin, kun katsoin miesten paiskovan toisiaan pitkin seiniä. Siinä oli niin hirveä määrä räjähtävää energiaa.

 

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 5/2015.

Pirkko Arstila

Syntynyt: Jyväskylässä 1938 ja kasvanut Porissa.

Asuu: Helsingissä Eetu-kissansa kanssa. Kakkoskoti Uudessakaupungissa.

Ammatti: Toimittaja ja kirjailija. Kirjoittaa muun muassa ET-lehteen, Satakunnan Kansaan, Uudenkaupungin Sanomiin ja Hymyyn. Kirjoittanut 10 kirjaa ja perustanut Teen ystävät -yhdistyksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla