Pilkettä silmiin, rusotusta poskille ja pikkuisen muutakin, niin olet valmis kauniina juhlaan

1. Keskity tärkeimpiin

Keskity ihon tasoittamiseen, kasvojen muotoiluun, hehkeyttämiseen, luomiväriin ja huulten huolelliseen meikkaamiseen.

2. Iho kauniiksi

Huolehdi ensin ihon hyvästä pohjustuksesta. Levitä ihotyypillesi sopiva kosteusvoide ja anna sen imeytyä ennen kuin levität meikin.

Jos tiedossa on koko päivän kestävä juhla, meikkivoiteen alle voi levittää meikinpohjustusvoiteen. Se tasoittaa ihoa, tuo hehkeyttä ja pitää muun meikin paikoillaan pidempään. Jos ihosi on rasvoittuva, valitse pohjustustuote, joka pitää ihon mattapintaisena. Kuivaihoisen kannattaa valita valoa heijastava, kuultoa kasvoille tuova pohjustusvoide.

Valitse meikkivoide, joka sisältää maltillisesti valoa heijastavia pigmenttejä. Ne saavat ihon värin ja pinnan näyttämään tasaisemmalta ja hehkeältä.

Levitä meikkivoide kasvojen keskeltä reunoille päin. Laita voidetta silmänalusille toinen kerros, jos ne ovat kovin tummat. Silmänalusten häivyttämiseen voit käyttää myös peitevoidetta.

Jos on tarpeen, kiinnitä meikki irtopuuterilla. Käytä puuteria vain aavistus, jottei se korosta ryppyjä. Toinen vaihtoehto on meikinkiinnityssuihke, joita löytyy nykyisin monelta merkiltä.

3. Väriä kasvoille

Muotoile kasvoja aurinkopuuterilla, jos ne kaipaavat kaventamista ja kaksoisleuan häivyttämistä. Sipaise aurinkopuuteria pullealla siveltimellä poskiluun ja leuan alle sekä hiusrajaan.

Terveen näköisen rusotuksen loihdit kasvoille roosan tai aprikoosin värisellä poskipunalla. Jos kasvot punoittavat helposti, voit jättää poskipunan pois.

4. Pilkettä silmiin

Etenkin rasvoittuvat luomet on hyvä pohjustaa ennen luomivärin levittämistä. Suoraan iholle levitetty luomiväri karkaa helposti luomivakoon päivän kuluessa. Luomet voi pohjustaa silmämeikinpohjustusvoiteella tai peitevoiteella. Puuteroi luomet pohjustuksen jälkeen irtopuuterilla tai ihosi sävyisellä luomivärillä – se kiinnittää pohjustustuotteen ja tekee luomivärin häivytyksestä helpompaa.

Pilkettä silmiin saat kätevästi usean luomivärin sisältävästä luomiväripaletista, sillä niiden värisävyt on mietitty toisiinsa sopiviksi. Paletista löytyy yleensä tummempi väri luomivaon varjostukseen, vaaleampi häivytykseen ja kirkkaampi muotiväri antamaan pilkettä joko liikkuvalle luomelle tai keventämään tummaa rajausta.

Ripsiväri antaa syvyyttä katseeseen.

Muista meikata myös kulmat! Se tuo ryhtiä koko kasvoille. Valitse kulmakynä, sopivan sävyinen luomiväri tai kulmavaha.

5. Punaa huulet

Viimeistele meikki huolellisesti punatuilla huulilla. Taputtele huulille ja niiden ympärille ensin huultenpohjustusainetta ja rajaa huulet. Näin puna pysyy huulilla, eikä lähde leviämään huulijuonteisiin. Levitä huulipuna huolellisesti siveltimellä. Pitkäkestoinen, satiininhohtoinen puna on hyvä valinta aikuiselle juhlijalle.

Haluatko saada silmät ja kulmat näkyviin, mutta säästyä joka-aamuiselta viivojen piirtämiseltä? Kestopigmentointi tuo katseen esille luonnollisesti.

Kestopigmentointi voi tuoda asiaa tuntemattomalle mieleen tatuoinnin, mutta siitä ei ole kysymys. Menetelmä on tatuointia kevyempi. Siinä käytetään pigmentointivärejä, jotka viedään pigmentointilaitteella ihon pintakerroksiin.

Väreillä voi tehdä rajaukset ripsien tyveen tai huuliin sekä piirtää kulmakarvat, yksi karva kerrallaan. Pigmentointijälki kestää 1–3 vuotta.

– Kestopigmentointirajaukset näyttävät samalta kuin luomissa olisi omiin väreihin sopivalla sävyllä tehdyt rajaukset. Vaikka omia kulmakarvoja olisi vain nimeksi, pigmenttivärillä piirretyt kulmakarvat "palauttavat" kulmat kasvoihin, sanoo sairaanhoitaja ja kestopigmentoija Reija Lommi Rebel Helsingistä.

Reija Lommi tekee pigmentointia mallillemme Kaija Razaville.
Reija Lommi tekee pigmentointia mallillemme Kaija Razaville.

Oma sävy jokaiselle

Reija Lommin asiakkaina on paljon yli viisikymppisiä naisia. Pigmentoinnin voi tehdä iäkkäänkin iholle. Lääkärin lupa tarvitaan vain, jos asiakkaalla on ykköstyypin diabetes. Diabeetikon iho voi reagoida käsittelyyn tavallista voimakkaammin.

Pigmentointi aloitetaan huolellisella suunnittelulla.

– Katson asiakasta ja mittailen hänen kasvojaan. Kerron väreistä ja suunnittelen viivojen paksuudet ja pituudet. Lopputuloksen pitää olla luonnollinen. Hyvin vaalealle naiselle en tee mustaa vaan tummanruskean rajauksen. Sekoitan jokaiselle asiakkaalle oman värisävyn.

Parhaiten kestopigmentoijan taidot ja tyylitaju käyvät ilmi ennen- ja jälkeen-kuvista. Jos esimerkkikuvia on paljon saatavilla ja lopputulos näyttää niissä luonnolliselta, tekijän taitoihin voi luottaa.

Mallillamme Kaija Razavilla on hyvin hennot ja haalean väriset kulmakarvat. Alla näet kuvat tilanteesta ennen (vasemmalla) ja jälkeen (oikealla). 

Valmis kestopigmentointi kulmissa ja ripsien tyvissä tuo piirteet kauniisti esille. 
Valmis kestopigmentointi kulmissa ja ripsien tyvissä tuo piirteet kauniisti esille. 

Luomien rajaus ei tee kipeää

Käsittely aloitetaan ihon puhdistuksella ja pintapuudutuksella. Kun väriä laitetaan neulalla ripsen tyveen, se ei yleensä tee kipeää, sillä ripsien juuressa ei ole paljon tuntohermoja. Sen sijaan kulmienkäsittelyn jotkut asiakkaat kokevat hiukan kivuliaana.

Kulmien tai ripsien tyven pigmentointi kestää tunnista puoleentoista. Värin pysyvyyden lisäämiseksi kannattaa ottaa vahvistuskäsittely noin puolentoista kuukauden kuluttua ensimmäisestä käynnistä. Rasvaisessa ihossa väri kestää huonommin kuin kuivassa. 

Kulmien käsittely vahvistuksineen maksaa 450–600 euroa ja rajaus vahvistuksineen 400–540 euroa.

Mitä hyötyä?

  1. Aina siistit rajaukset. Ikänäkö vaikeuttaa siistien rajauksien vetämistä.
  2. Luonnollisen näköiset kulmakarvat. Iän myötä kulmakarvat harvenevat, ja kynällä on vaikea saadaluonnollista jälkeä.
  3. Meikkiaineille allergiselle kestopigmentointi voi olla hyvä ratkaisu. Pigmentointi-värien ainesosaluettelosta voi tarkistaa, onko joukossa itselle oireita aiheuttavia aineita.

... vai sittenkin meikkiä?

Kulmat ja rajaukset syntyvät myös meikillä. Kulmakynällä saa piirrettyä yksittäisiä vetoja, puuterimaisella kulmavärillä saa pehmeän jäljen. Silmienrajauskynä tekee pehmeämpää jälkeä, nestemäisellä värillä saa vedettyä terävät ja tarkat viivat. 

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 16/2017.

Mistä huulipuna oikein koostuu? Entä voivatko ne aiheuttaa ikäviä oireita? Tutkimme asian. 

Öljyjä, vahaa, väriaineita

Perinteinen huulipuna koostuu vahoista, öljyistä ja väriaineista. Vahoja ovat esimerkiksi karnauba- ja kandelillavaha, lanoliini, karitevoi sekä ruusu- ja mehiläisvaha. Öljyinä käytetään esimerkiksi manteliöljyä, risiiniöljyä ja silikoniöljyä. Vahoja lisäämällä huulipunasta saadaan täyteläisempi, öljyjä lisäämällä kiiltävämpi. Sekä vaha että öljy hoitavat ja suojaavat huulia.

Varo tuoteväärennöksiä

Huulipunissa voi olla pienen pieniä määriä epäpuhtauksia, esimerkiksi raskasmetalleja, jotka päätyvät suun kautta elimistöön. Epäpuhtauksien määrä vastaa kutakuinkin juomaveden ja hengitysilman sisältämää tasoa.

Vaikka käyttäisi huulipunaa ahkerasti, sitä ei voi "syödä" niin paljon, että epäpuhtauksista aiheutuisi haittaa. Tämä koskee EU-alueella myytävää kosmetiikkaa. Sen sijaan halvat, kaukomailta tilatut tuoteväärennökset voivat sisältää mitä tahansa talomaaleista lyijyyn ja elohopeaan.

Kokeile kämmensyrjään

Huulipunan ainesosat voivat aiheuttaa allergisia oireita. Tavallinen oireiden aiheuttaja huulipunissa on lanoliini. Ennen kuin ostaa huulipunan, kannattaa kokeilla kämmensyrjään, miten iho reagoi.

Mattaa vai kiiltoa?

Uudet, nestemäiset mattahuulipunat levittyvät kuin huulikiilto, mutta kuivuvat nopeasti mattapintaisiksi. Niissä ei ole vahaa, ja ne saattavat kuivattaa huulia. Perinteisellä kiiltopunalla saa kauniit ja luonnolliset huulet.

Kuori ensin

Huulipuna levittyy kauniisti, kun huulet ovat kuoritut ja kostutetut.

Voit tehdä huulille kuorinnan harjaamalla ne hammasharjalla ja hoitovoiteella. Huulikuorintavoiteen voi tehdä myös itse: sekoita sokeria esimerkiksi oliivi- tai kookosöljyyn, hiero seos hellästi huulille ja pyyhi pois. Rasvaa sitten huulet.

Asiantuntijana farmaseutti, estenomi Annina Nyholm, Yliopiston Apteekki.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 16/2017.