Oululainen Keijo Rajaniemi, 76, sairastui Alzheimerin tautiin pari vuotta sitten.
Minulla todettiin Alzheimerin tauti kaksi vuotta sitten. Olen koko ajan tietoinen, mitä tapahtuu, mutta en pärjää arjessa ilman vaimoni Raijan apua. Esimerkiksi pukeutumiseeni voi mennä tunti. Jos meillä on tärkeää menoa, vaimo antaa selkeät ohjeet, mitä panen päälle.
Kaupassa käyminen sujuu hyvin, kun teemme sen yhdessä. Vaimo neuvoo, mihin mennään ja mitä tehdään. Olemme hoitaneet kauppa-asiat yhdessä vuosien saatossa ja tuntuu luontevalta tehdä niin nytkin.
Vaimo laittaa aina ruoan ja minä avitan valmistelemalla kattauksen aamulla. Herään viimeistään seitsemältä, valoisaan vuodenaikaan usein jo kuudelta. Meillä on säännöllinen ruokarytmi ja se on minun kannaltani hyvä asia.
Piristyin ja puhuin ruotsia
Kun aloitin lääkehoidon, tunsin viikon kuluttua, että olin selvästi pirteämpi.
Hämmästyksekseni ruotsin kielen taitoni palautui. Ajattelin, että herra paratkoon, onpa ihmeellistä. Olin ollut lapsena ruotsinkielisessä päiväkodissa, ja ruotsintaito nousi jostakin pintaan.
Autoilu on minulle tärkeää. Ajokorttini uusitaan aina vuodeksi kerrallaan.
Puhun paljon ruotsia itsekseni, enkä tarvitse enää sanakirjaa avuksi. Voin tervehtiä muita koiranulkoiluttajia suomen ja englannin lisäksi nyt myös ruotsiksi: Tjänare!
Meillä on valkoinen kääpiösnautseri, Jazzi, joka on meille tavattoman tärkeä. Jazzi tuo kotiin valtavasti tunnetta ja iloa. Koira kuuluu perheeseen, ja Raija huolehtii myös hänen ruuistaan.
Virkistystä ja vertaistukea
Saan ajokortin vuodeksi kerrallaan. Autolla ajaminen on ollut minulle aina tavattoman tärkeää. Ajaminen on mekaanista ja se tulee selkäytimestä. Seuraan tarkasti, mitä liikenteessä tapahtuu, ja ajan niin hyvin, että vaimokin voi aina olla huoletta kyydissäni.
Kuulumme Oulun Seudun Muistiyhdistykseen, joka järjestää paljon piristävää toimintaa. Tulen sieltä aina pirtsakkaana kotiin, kun olemme laulaneet ja tavanneet ihmisiä. Tuntuu, että olemme yhdistyksessä oikeassa paikassa ja hyvissä käsissä.
Aikaisempi aktiviteettien rytmitys on katkennut koronaviruksen takia. Ensin tuntui siltä, että maailma katosi alta.
Onneksi yhdistys pitää meistä poikkeusoloissakin huolta ja järjestää pariskuntien porinoita, musiikkituokioita ja muuta mukavaa netin kautta. Joka viikko tulee kirje, mitä tällä viikolla tapahtuu.
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 16/2020.
