ET:n omalääkäri Risto Laitila keskusteli ET-lehden lukijoiden kanssa metabolisesta oireyhtymästä. Katso, mitä hän vastasi kysymyksiin tästä ikävästä taudista.

Mistä metabolisen oireyhtymän tunnistaa?

Metabolisen oireyhtymässä kehon rasvamäärä lisääntyy, etenkin vatsaontelon sisälle, ja siitä syntyy omenavatsa-tyyppinen lihavuus. Jos otat mittanauhan esiin ja mittaat vatsanympäryksen, niin naisille on asetettu riskirajaksi 88 cm ja miehille 102 cm, mutta käytännössä on toisin: riskiraja on naisilla 90 ja miehillä 100 cm. Hyvä-hdl kolesteroli on alhainen ja varastorasva Trigly korkea, verenpaine on koholla, sokerin sieto alentunut.
Metabolinen oireyhtymä on riskitekijöiden rypäs, kuin ajaisi ylinopeutta kaupungissa. Välttämättä ei siihen sairastu koskaan, eikä myöskään valtimotautiin tai diabetekseen ja sen tuottamiin lisäsairauksiin.

Onko keskivartaloon keräytynyt rasva aina merkki metabolisesta oireyhtymästä?

Jos vatsan seutuun on kertynyt ihonalaista villapaitaa, niin se yksin ei tee metabolista oireyhtymää. Mutta se on hyvä syy ottaa selville, onko muita riskitekijöitä.
Missä lukemissa verenpaine pyörii? Miten on paastosokerin laita? Mitä veren rasva-arvot ovat? Onko suvussa kakkostyypin diabetesta?  Jos itse on vaikea mitata vatsanympärysmittaa, niin terveydenhoitaja tekee sen mielellään. Lukemasta selviää, minkä tyyppisestä ylipainosta on kyse.

Vaikuttaako vaaleiden viljojen syöminen vyötärölihavuuden syntymiseen?

Voin tunnustaa, että tuon tuosta pää on pyörällä kaikesta, mitä ravintoasioista tulee julki. Onko viljan gluteeni tai maidon proteiinit syynä metabolisen oireyhtymän ja diabeteksen maailmanlaajuiseen epidemiaan, kuten joistakin tutkimusraporteista saa lukea?
Kannattaa muistaa pitää kalorimäärä kurissa ja pyrkiä liikkumaan riittävästi.
On erilaisiin ruokavalioihin vihkiytyneitä ja koko olemukseltaan siinä eläviä ihmisiä, jotka välttyvät metaboliselta oireyhtymältä ja voivat varmaankin hyvin. Annetaan heidän, jotka karppaavat tai syövät kivikauden tapaan, vapaasti toteuttaa sitä, minkä oikeaksi kokevat.

Kärsin keskivartalolihavuudesta. Miten minun pitäisi syödä?

Kokonaisuus on se joka ratkaisee. Ensiksikin se, ettei syö enemmän kuin kuluttaa. Helppo sanoa, mutta kun katsoo mitä missäkin ruuassa tai tuotteessa on kaloreita, niin päivittäinen tarve täyttyy yllättävän vähällä.
Meidän kaikkien kannattaa välttää huonoja hiilihydraatteja, enemmän ja enemmän niiden haitoista julkaistaan luotettavia tutkimuksia. Rasvojen laadulla on merkitystä. Paljon puhutaan välimeren ja sen pohjoisen pikkuserkun itämeren ruokavaliosta.
Jos kyseessä olisi raviveto, niin panostaisin näihin vaihtoehtoihin empimättä. Siis kannattaa suunnata katse ruokapyramidiin ja lautasmalliin kärkkäistä kriitikoiden kommenteista huolimatta.

Olemme kuitenkin yksilöitä ja ruumiinrakenteemme on erilainen. Miten voi antaa noin tarkat mitat ihannevartaloille?

Olet aivan oikeassa. Meitä on eri ruumiinrakenteisia ja siksi ei metabolista oireyhtymääkään "diagnosoida" yhden ainoan piirteen tai ominaisuuden tai laboratorioarvon perusteella. Labra-arvot, vaikkapa se että varastorasva trigly nousee ja hdl-kolesteroli laskee, on seurausta mutkikkaasta elimistön ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta. Jos hdl on ok ja trigly matala ja verenpaine ok, niin ollaan jo metabolisen oireyhtymän kannalta paremmalla puolella.

Mitä kaikkea metabolinen oireyhtymä saa aikaan? Joissakin uutisissa se yhdistetään jopa mielenterveysongelmiin.

Omaan napaan tuijottamiseen voi jäädä koukkuun. Elämästä tulee tarkkailevaa ja kontrolloivaa väijymistä. Me lääkärit emme aina tätä tiedosta, kun paasaamme potilaille.
Pitää osata höllätä ja panna asioita oikeaan mittakaavaan. Onneksi moni on löytänyt sopivan tasapainon tarkkailun ja hölläämisen välillä. Metaboliseen oireyhtymään liittyy lievää yleistulehdusta tai matala-asteista tulehdusta, kuten masennustiloissakin on mitattu, mutta kannattaako tuosta murehtia, jos oma mieli on tasapainossa?

Lähde: Risto Laitilan live-chat

Mikä metabolinen oireyhtymä?

  • Metabolisen oireyhtymän merkittävimpiä piirteitä ovat vartalolihavuus ja sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Nämä vaaratekijät kasvattavat henkilön riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen sekä useisiin sydän- ja verisuonitauteihin.

Mitä huonompi kunto, sen pienemmällä liikunnalla on terveyttä edistävä vaikutus. Askelmittari voi motivoida lisäämään askelia.

1. Mitä hyötyä säännöllisestä kävelystä on?

Kävely lisää energiankulutusta ja siten ehkäisee painonnousua. Se ehkäisee myös sydänsairauksia, kohonnutta verenpainetta, kakkostyypin diabetesta ja masennusta.

2. Onko pienestä lenkistä mitään hyötyä?

Mitä huonompi kunto, sen vähäisemmällä liikunnalla on vaikutusta. Kävelyä pitäisi harrastaa vähintään kymmenen minuuttia kerrallaan ja useana päivänä viikossa, jotta se kohottaisi kuntoa. Viikossa pitäisi kertyä yhteensä joko tunti ja vartti hengästyttävää kävelyä tai 2,5 tuntia reipasta kävelyä.

Askelmittari saattaa motivoida liikkumaan. Terveyden kannalta riittävä määrä on 10 000 askelta päivässä. Se tulee hieman yli tunnin reippaasta kävelystä. Mittari kannattaa sijoittaa lantiolle, jossa se mittaa askeleet tarkimmin.

3. Miten kävelemällä voi kohottaa kuntoa?

Jotta saisi terveysvaikutuksia, kävelyn täytyy olla säännöllistä. Kunto kohoaa liikunnalla, jossa hieman hengästyy ja tulee hiki. Mitä huonompi pohjakunto, sitä nopeammin tulokset näkyvät.

4. Minkälainen on hyvä kävelytossu?

Niin kävely- kuin juoksulenkkarit sopivat kävelyyn, jos ne tuntuvat hyviltä omissa jaloissa.

Ota uudet kengät käyttöön vähitellen. Aloita lyhyistä lenkeistä ja lisää matkaa. Jos alkaa tulla hiertymiä, teippaa ne etukäteen.

5. Miten vaivaisenluista kärsivä voi helpottaa kävelyä?

Kannattaa hankkia vaivaisenluusuoja ja varpaiden erottaja. Jalkahoitajalla voi teettää varpaanväli-ortoosin, joka korjaa virheasentoa. Kengän pitää olla joustava ja pehmeä. Valikoi kävelylle lähtiessäsi kengistäsi sellaiset, joissa kipua tuntuu vähiten. Kävele joustavalla pinnalla, pururadalla tai metsäpolulla.

6. Mitä hyötyä on metsässä kävelemisestä?

Jo päivittäinen 10-20 minuutin metsäkävely alentaa verenpainetta. Pehmeä alusta ei kuormita jalkoja ja poluilla kulkeminen kehittää tasapainoa. Asfaltilla kävely kuormittaa erityisesti säären etuosaa.

7. Kannattaako kävelytehoa lisätä sauvoilla tai punnuksilla?

Kävely ja sauvakävely ovat liikuntalajeina suunnilleen yhtä tehokkaita, mutta sauvakävelyssä lihakset saavat enemmän rasitusta ja ylävartalo vahvistuu. Sauvat auttavat myös tasapaino-ongelmista kärsiviä. Lisäpaino lisää energiankulutusta kävellessä, mutta nilkkapainoista voi olla haittaa, sillä ne rasittavat jalkoja. Lisäpainon on parempi olla lähellä vartaloa, esimerkiksi repussa.

8. Kumpi on tehokkaampaa, kävely vai juoksu?

Juoksu kuluttaa enemmän energiaa, mutta se voi aiheuttaa rasitusvammoja. Jos pystyy kävelemään vauhdikkaasti, voi myös kokeilla juoksua. Pyöräily kuluttaa saman verran energiaa kuin kävely. Oman energiankulutuksen eri liikuntamuodoilla voi laskea sivulla www.kilokari.net.

Asiantuntijana liikuntasuunnittelija Katriina Ojala UKK-instituutista.

Jyväskyläläinen Upe Nykänen kävelee, koska siten ehtii tarkkailla paitsi ympäristöä myös omia ajatuksiaan. Hänen haaveenaan on kävellä Suomi päästä päähän.

Kävely on Upe Nykäselle löytöretkeilyä, joka kohdistuu ulkopuolisen maailman lisäksi hänen sisimpäänsä. Upe hidastelee, pysähtyy välillä aistimaan ympäristöä ja pohdiskelemaan elämää. Joka askeleella voi päättää, mihin suuntaan kulkee.

– Kävelyn rytmi rauhoittaa mieltä painavat asiat ja antaa tilaa uusille ajatuksille.

Upelle kävely on luonnollisin tapa liikkua.

– Hahmotan uudessakin paikassa etäisyydet parhaiten jalkaisin. Pyöräillessä moni kiinnostava asia jää huomaamatta, pyörä kulkee liian nopeasti.

Taideteosten jäljillä

Upe Nykänen on luvannut näyttää meille mieluisimpia kävelyreittejään Jyväskylän keskustan tuntumassa. Aloitamme Lutakosta Schaumanin vanhasta tehdasmiljööstä. Läheisessä puistossa kokeilemme astelua joustavalla asfaltilla, joka tuntuu jaloissa tavallista asfalttia mukavammalta.

Lutakonpuistossa ovat Marja Kolun lasimosaiikkiteokset Rastatukkainen soffa ja Aatamin puraisu. Istahdamme hetkeksi soffalle katsomaan järvelle. Upe kertoo, että Jyväsjärven ympäri kulkee hieno rantareitti.

– Lempisiltani on kevyelle liikenteelle tarkoitettu Ylistön silta. Sen kummallakin puolella nousevat yliopiston kampuksen rakennukset. Sillalta näkee Kimmo Schroderuksen metallisen Hyöky-veistoksen. Ilta-auringossa siitä tulee kullanvärinen.

Marja Kolun lasimosaiikkiteokset tuovat väriä harmaan päivän kävelyretkeen.
Marja Kolun lasimosaiikkiteokset tuovat väriä harmaan päivän kävelyretkeen.

Jatkamme Älylään, jossa on upea huvila-alue puistoineen. Huviloiden ikkunoiden puitteissa, kuisteissa ja parvekkeissa näkyy kauniita jugend-vaikutteita.

Seminaarinmäelle perustettiin aikoinaan Suomen ensimmäinen opettajaseminaari. Alvar Aalto -museo ja Keski-Suomen museo ovat vierekkäin.

Upe osoittaa taideteoksen Hyppy, joka on huomaamattomassa paikassa sillan alla.

– Tämä on hauskaa katutaidetta, huumoria ja matalan profiilin kulttuuria. Jos tämän ohi menisi pyörällä, sitä ei ehtisi huomata.

Jatkamme jalankulkutunnelista ylämäkeen Seminaarinkadulle, jossa Upe osoittaa sähkökaappiin maalattua Päivi Hintsasen Punainen-teosta. Se kuuluu Jyväskylän Energian projektiin, jonka myötä moni Jyväskylän sähkökaappi sai uuden ilmeen.

– Kotiseutuun kannattaa tutustua kävellen. Kiinnostavia kohteita voi löytyä ihan läheltä.

– Suosikkini on graffititaiteilija, jonka signeeraus on SBF. Hän maalaa sympaattisia eläinhahmoja, joille olen antanut lempinimen Äkäiset jyrsijät. Niitä on maalattu ympäri Jyväskylää.

Suuntaamme lopuksi keskustaan. Kävelykadulla kumarrumme kurkistamaan Sokoksen edessä roskapöntön alle. Siellä lymyää Jussi Heikkilän pieni lintuveistos Silmällä pidettävä.

– Hellyttävä veistos näyttää, ettei taideteoksen tarvitse olla suuri ollakseen kiinnostava.

Karhu rymisteli näköpiiriin

Upe kävelee mieluiten yksin, sillä kaverin kanssa ympäristön huomioiminen jää vähemmälle.

Upe ei suorita kävelyä, vaikka tykkääkin oppia uutta. Luontoretkillä hän voi opetella tuntemaan yhden linnun. Kaupunkiretken saldoa, vaikkapa taidetta, hän tutkii myöhemmin netistä.

– Kävely on opettanut minulle kärsivällisyyttä. Olen valmis tekemään asioita pitkään ja hitaasti.

Upe asuu kahden kilometrin päässä keskustasta, joten hyötyliikuntaa tulee paljon. Asiointireissulla saa raitista ilmaa, ja Upe lähtee liikkeelle, satoi tai paistoi.

– Ihaninta minusta on kävellä kotoa Jyväskylän keskustaan pienen pitkospuupätkän kautta – se on lyhyt tuokio, mutta ilahduttaa minua joka kerta. Se vie luontoon, vaikka on alle kahden kilometrin päässä kaupungin keskustasta.

Pidemmät 3–4 tunnin lenkit Upe säästää viikonloppuun. Joskus hän ottaa auton alleen ja ajaa kauemmas lupaavan reitin alkuun.

– Katson esimerkiksi Keski-Suomen ympäristökeskuksen nettisivuilta kohteita, joihin olisi kiva lähteä. Turussa ja Imatralla on paljon hyviä kävelyreittejä. Joskus seuraan valmiiksi merkittyjä polkuja, mutta usein annan myös sattuman tai havainnon ohjata kulkuani. Yövyn mielelläni Metsähallituksen laavuilla, sillä en pidä teltan kantamisesta.

Ruunaankoskilla Lieksassa kävellessään Upe kohtasi karhun.

– Kuulin ryskettä ja luulin ensin, että kosken suunnasta rymistelee iso koira, mutta se olikin karhu! Meillä oli etäisyyttä muutama kymmenen metriä ja tarkkailin, mihin kontio oli matkalla. Olin tyytyväinen, kun en alkanut panikoida. Karhu ei edes huomannut minua ja jatkoi vain matkaansa metsään.

Kevät etenee kävelyvauhtia

Upe saapui vastikään kävelymatkalta Englannista. Englannissa kävely on arvostettu harrastus, ja siellä on erityisiä kävelyklubejakin, joihin kuuluvat käyvät yhteisillä retkillä. Kävelykierroksen jälkeen on tapana käydä pubissa syömässä.

– Kävelin viime vuonna huhtikuusta kesäkuuhun ihanaa South West Coast Pathin reittiä pitkin Englannissa. Se oli paras mahdollinen loma, koska sain olla koko ajan ulkona. Kävelyreiteillä oli paljon viihtyisiä taukopaikkoja, joissa voi nauttia kannullisen teetä ja voileivän.

"Haaveenani on kävellä Suomi päästä päähän."

Upe on lukenut paljon englantilaista kävelykirjallisuutta.

– Sieltä löytyy huikeita tarinoita. Esimerkiksi Graham Hoyland kertoo kirjassaan Walking Through Spring siitä, kun hän käveli etelästä Dorsetista Skotlannin rajalle samaan tahtiin kevään kanssa, kävelyvauhtia. Kevät etenee siis noin 3,1 mailin tuntivauhtia, Upe nauraa.

Pisin Upen kävelemä päivämatka Englannissa viime vuonna oli 28 kilometriä. Päivässä kävellyn reitin maksimipituus riippuu korkeuseroista.

– Suomessa kävelen enintään 20–30 kilometrin päivälenkkejä. Kävelyvauhtini lenkillä on 5–6 kilometriä tunnissa, rinkka selässä hitaammin.

Upella on kaksi kävelyunelmaa.

– Haluaisin kävellä Suomen päästä päähän. Ulkomailla haaveeni on 429 kilometrin pituinen Pennine Way Britanniassa.

Upe bloggaa!

Upe Nykänen on kirjoittanut kahdeksan vuoden ajan kävelyaiheista blogia. Blogin pitäminen alkoi luontevasti, sillä Upe paitsi kävelee myös kirjoittaa ja valokuvaa mielellään.

Jalkaisin-blogi tuli hiljattain toiselle sijalle Nordic Outdoor Blogger 2017 -äänestyksessä.

Upen suosikkipaikkakunnat kävelyyn

  1. Jyväskylän Jyväsjärven ympäri kulkevan 12 kilometrin rantaraitin voi kävellä, pyöräillä tai juosta. Järven yli kulkee kaksi kävelysiltaa, joiden avulla reittiä voi lyhentää.
  2. Imatralla on kivoja kaupunkireittejä.
  3. Pohjois-Karjalasta löytyy hienoja vaellusreittejä, esimerkiksi Herajärven kierros Kolilla ja Susitaival-reitti Ilomantsin ja Lieksan välillä.

Hyviä vinkkejä saa kuntien nettisivuilta sekä retkipaikka.fi- ja luontoon.fi-sivustoilta.

Näistä en luovu

  1. Hyvät kengät reitin ja kelin mukaan. Uudet kengät täytyy ajaa sisään ennen vaelluksia. Vaelluksilla kannattaa levittää vaseliinia jalkoihin ja pukea sukat päälle.
  2. Merinovillaiset alusasut. Tekniset alusvaatteet eivät kauan pysy hyväntuoksuisina. Merinovilla ei kerää hajuja ja raikastuu tuulettamalla.
  3. Kartta. Minulla on puhelimessani retkipaikka-sovellus, mutta tykkään paperikartasta. Siitä näkee kerralla laajan alueen. Sen avulla hoksaa poiketa vaikka muinaishaudalle, joka ei näkyisi pienessä puhelimen näytössä.
  4. Vedenpitävä ja hengittävä asu. Se tekee olosta miellyttävän säällä kuin säällä.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 4/2017.