Levottomat jalat kiusaavat Else-Majta: ”Kuin muurahaiset kävelisivät hermoja pitkin”
Else-Maj Suolinna on elänyt koko elämänsä levottomien jalkojen kanssa. Kun vaiva paheni, yöunet olivat katkonaisia. – Etsin vuosia turhaan apua oireisiini.
Tunnetta on vaikea kuvailla, sillä se ei ole kipua. On kuin joku kiristäisi hermoja jalkojen sisällä tai muurahaiset kävelisivät hermoja pitkin.
Kutinakin on oikea termi, mutta se ei tunnu ihossa vaan jalkojen sisällä.
Kun luin levottomien jalkojen oireyhtymästä, tunnistin oireitteni olevan siihen sopivia. En kuitenkaan osannut pitää sitä sellaisena sairautena, johon voisi hakea apua. Sen takia en mennyt lääkäriin.
Tajusin, että isälläni oli ollut samoja oireita. Hänkin oli usein noussut öisin sängystä ylös kävelemään.
”Oli kieriskeltävä kuin mato penkilläni.”
Piinapenkkiin jouduin 1980-luvun loppupuolella. Työskentelin kansainvälisessä yrityksessä ja tein paljon lentomatkoja. Kun istuin pitkään paikallani, alkoivat muurahaiset vipeltää hermoissa.
Koneessa muut matkustajat yrittivät nukkua, enkä voinut lähteä kävelemään pitkin käytävää. Minun oli vain kieriskeltävä kuin mato penkilläni.
”Jouduimme toteamaan, ettei akupunktiosta ole apua.”
Hankalan tilanteeni takia hain apua akupunktiosta. Minua hoiti lääkäri, joka oli saanut alaan koulutuksen Kiinassa. Jouduimme muutaman hoitokerran jälkeen toteamaan, ettei akupunktiosta ole apua.
Päätin kokeilla vyöhyketerapiaa, sillä sitä antava henkilö kertoi joidenkin saaneen hoidoista apua levottomiin jalkoihin. Vyöhyketerapiakaan ei tehonnut minuun.
”Todellinen pettymys oli kuitenkin vasta edessä.”
Todellinen pettymys oli kuitenkin vasta edessä. Päätin hakeutua neurologin vastaanotolle, koska epämiellyttävää tuntemukset valvottivat ja vaikeuttivat elämääni niin paljon.
Lääkärin mukaan oireeni saattoivat olla jonkin vakavan taudin esiaste, levottomista jaloista hän ei sanonut mitään.
Yritin selittää, että jalkani ovat oireilleet vuosikymmeniä, eikä muuta sairautta ole ilmennyt. Ei auttanut, keskustelumme päättyi tuohon.
”Lääkäri nosti esiin raudan merkityksen sairauden hoidossa.”
Pelastus löytyi lopulta yllättävää reittiä.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten tuttu hieroja otti yhteyttä ja kertoi lukeneensa erään lääkärin lehtikirjoituksen levottomista jaloista. Otin lääkäriin yhteyttä.
Lääkäri oli hyvin perehtynyt oireyhtymään, ja hän nosti esimerkiksi heti esiin raudan merkityksen sairauden hoidossa. Raudan puute selitti myös alhaisen hemoglobiiniarvoni.
”Olin nukkunut yhtäjaksoisesti koko yön.”
Levottomien jalkojen perimmäistä syytä ei ikävä kyllä tiedetä, eikä siihen sen vuoksi ole täydellisesti auttavia lääkkeitä. Sain kuitenkin reseptin kahteen erilaiseen lääkkeeseen, joista lääkäri arveli olevan minulle hyötyä.
Kun nukuin ensimmäisen yöni lääkkeen ottamisen jälkeen, oli tunne heräämisen jälkeen uskomaton. Olin nukkunut yhtäjaksoisesti koko yön ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin!
Elämänlaatuni parani. Otin lääkkeitä yleensä silloin, kun olin nukkunut huonosti monta yötä peräkkäin tai jos edessä oli pitkä öinen lentomatka.
”Tutut oireet palasivat vuosien mittaan.”
Vuonna 2005 lääkäri ehdotti minulle uutta lääkettä. Se oli aiempaa miedompi, mutta sen sai ottaa joka ilta. Oireet vähenivät entisestään, ja yöni saivat uutta tasapainoa.
Lääkkeistä huolimatta tutut oireet palasivat vuosien mittaan. Ne alkoivat vaivata myös erilaisissa iltatilaisuuksissa. Muistan esimerkiksi erään sinfoniakonsertin, jossa musiikin seuraamisesta ei tullut mitään.
Kymmenen vuotta sitten lääkeannostani lisättiin. Samalla aloin saada rautalisää, joka saa ferritiiniarvoni nousemaan. Siitä lähtien elämäni on ollut hyvää, ja oireet pysyvät aika hyvin kurissa.”
Tämä on lyhennelmä ET-lehdessä 23/2025 julkaistusta jutusta. Tilaajana voit lukea koko jutun täältä. Jos et ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun.
