Kymmenen vuotta sitten, kun Anneli Heikkinen jäi eläkkeelle, hän toteutti pitkäaikaisen haaveensa. Hän alkoi laulaa kuorossa. Lauluvuodet ovat antaneet Annelille voimaa, rohkeutta ja lohtua. Jännittäminenkin on vähentynyt.
"Kun lapset olivat pieniä, lauloimme kotona paljon, lastenlauluja nukkumaan mennessä ja oopperaa autossa. Usein keskustelimmekin laulaen. Kannustin tyttäriäni laulamaan, kun heille oli laulun lahja annettu. Nyt he ovat musiikin ammattilaisia, ja olen siitä hirveän ylpeä.
Eläkkeellä toteutin haaveeni kuorossa laulamisesta.
Itse jäin eläkkeelle kymmenen vuotta sitten ja toteutin silloin pitkäaikaisen haaveeni kuorossa laulamisesta. Tytöt olivat muuttaneet kotoa pois, mies oli vielä töissä enkä oikein viihtynyt yksin kotona. Liityin Kuopion Eläkkeensaajien kuoroon.
/etlehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882474924z.1_20221228142116_000guv5gfhc2.10.iptcstrip.jpg?itok=4D_3X65M)
Meillä on harjoitukset kerran viikossa. Olen koko kahden tunnin ajan niin siinä hetkessä, että koko ympäröivä maailma unohtuu. Uppoudun täysillä musiikin maailmaan. Nautin mukavien ihmisten seurasta, hyvästä yhteishengestä ja siitä, että saan laulaa yhdessä monentasoisten laulajien kanssa. Voimaannun joka kerta ja olen kuin eri ihminen, kun palaan kotiin. Polvikipukin unohtuu ja pelot hälvenevät.
Kaihoisat kappaleet ja virret ovat minulle erityisen läheisiä. Lempikappaleitani ovat esimerkiksi Kultainen nuoruus, Sininen huivi ja Nocturne. Välillä kuljen musiikin mukana muistoihin.
Kuorossa laulaminen on kasvattanut minua ihmisenä.
Meillä on ollut kymmenen vuoden aikana paljon esiintymisiä. Enää en jännitä niitä niin paljon. Tuntuu, että kuorossa laulaminen on kasvattanut minua sekä laulajana että ihmisenä. Joskus jotkut tulevat kehumaan esityksen jälkeen, miten kauniisti te laulatte. Tuntuu hyvältä, että olen saanut antaa ihmisille jotakin.
Kotona kuuntelen hyvin monenlaista musiikkia mielialasta riippuen. Laulujen sanat antavat voimaa ja varmuutta ja auttavat ajattelemaan positiivisesti. Saan musiikista myös lohtua vaikeissa tilanteissa. Aina en osaa sanoittaakaan, miltä minusta tuntuu, mutta musiikin kuunteleminen helpottaa oloa.
Rokkikin saattaa soida, kun mummo ajelee.
Aiemmin asuimme paritalossa ja saatoin luukuttaa musiikkia todella lujaa päivällä yksin ollessani. Se oli ihanaa! Kylmät väreet vain menivät pitkin selkäpiitä. Nykyään kuuntelen autoradiota usein aika kovalla, kun ajan yksin. Bassovoittoinen rokkikin saattaa soida, kun mummo ajelee."
Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 23/2022. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
