Pitäisikö omista sukulaisita olla kiinnostunut?

"Isäni kuoli, kun olin yksivuotias, ja kasvoin kaksin äitini kanssa.

Yhteys isän sukuun katkesi kokonaan. Äidilläni oli kaksi häntä paljon nuorempaa velipuolta, mutta äitikään ei pitänyt kovin tiivistä yhteyttä sukulaisiinsa.

Elimme eristäytynyttä elämää, ja totuin olemaan paljon yksin. Nyt asun ulkomailla ja äitini on kuollut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joskus juhlapyhinä huomaan, että minulla ei ole sukulaisia, joita kutsua yhteisen pöydän ääreen. Yritän pitää yhteyttä minulle tärkeisiin ystäviin, mutta en jaksa olla kovin sosiaalinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

En ole ollut kiinnostunut tutustumaan vanhempieni sukulaisiin. Pitäisikö olla?"

Tuula, 62

Yksinäisyys ei ole aina vain negatiivinen asia. Moni ilman omaisia elävä ikäihminen tuntee itsenäisyyttä ja ylpeyttä selviytymisestään, tutkija Päivi Ahosola sanoo.

– Toki sukulaisiin tutustumalla voi tutustua myös itseensä ja omaan tarinaansa. Tuula ei kuitenkaan taida kaivata sukuaan. Yksinäisyys tuntuu olevan arvo, joka takaa hänelle sisäistä rauhaa. Tällaisesta tarpeesta ei kannata kokea syyllisyyttä.

Perhepsykologi Julia Pöyhönen kertoo, että tarve suvun parissa olemiseen aktivoituu usein juhlapyhinä, erityisesti jouluna. Yleinen odotus on, että sitä vietetään sukulaisten kanssa.

Parhaimmillaan sukulaisiin tutustuminen voi tuoda lisää iloa ja mielenkiintoisia asioita elämään.

– Mutta yhtä hyvin suhteet voivat jäädä lyhyiksi ja pintapuolisiksikin, Pöyhönen sanoo.

Jos yhteydenottaminen kaukaisempiin sukulaisiin jännittää, Pöyhönen kehottaa ajattelemaan tilannetta omalle kohdalleen. Miltä itsestä tuntuisi, jos sukulainen ottaisi yhteyttä?

Mitä ajattelisit ensimmäiseksi? Entä mitä pelkäisit? Millä tavalla toivoisit, että sinuun otettaisiin yhteyttä? Minkälaisessa tilanteessa et haluaisi tätä sukulaista elämääsi?

Sukuun tutustuminen on tutustumista myös omaan tarinaan.

Viimeinen kysymys on tärkein. Yhteydenottamiseen liittyy aina myös riski, ettei toinen halua olla yhteydessä.

– Torjutuksi tuleminen aiheuttaa fyysisen kivun kaltaisen reaktion aivoissa. Siksi siihen kannattaa valmistautua, Pöyhönen sanoo.

– Torjunta kertoo harvoin siitä, että sinussa olisi jotakin vikaa. Yleensä ongelma on toisen henkilön elämäntilanteessa.

Yksinäisyys ja irrallisuus suvusta voi merkitä myös vapautta ja rauhaa, eikä sukulaisiin ole mitään velvollisuutta olla yhteydessä.

– Suosittelen lukemaan Elisa Tiilikaisen teoksen Jakamattomat hetket. Siinä haastateltavat pohtivat suhtautumistaan yksinäisyyteen, Ahosola sanoo.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 1/2020.

Sisältö jatkuu mainoksen alla