Mitä tehdä, kun puolison kuoleman jälkeen tuntee jääneensä yksin maailmaan?

"Olen kasvanut suuren ja rakastavan suvun keskellä. Nyt kaikki läheiseni ovat jo edesmenneitä. Rakas avopuolisoni menehtyi viisi vuotta sitten eikä minulla ole lapsia.

Kuljen pyörätuolilla, ja ulkona liikkuminen ei yksin onnistu. Huomaan kaipaavani suvun tuomaa lämpöä ja turvaa, mutta onneksi minulla on paljon hyviä ystäviä.

Mietin kuitenkin, mistä saan apua, kun sitä tarvitsen. Mikään ei tunnu korvaavan suvun turvaverkkoa."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pirkko, 71

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moni ilman omaisia elävä ikäihminen tuntee surua ja yksinäisyyttä. Tämä selviää Päivi Ahosolan tekemästä väitöskirjatutkimuksesta, joka käsittelee omaisettomia hoivan tarvitsijoita.

Sukuun ja perheeseen sisällytetään Suomessakin paljon arvoja ja merkityksiä.

– Kannattaa pohtia, miksi suku tuntuu niin tärkeältä, mitä juuri suku merkitsee. Miksi sellainen merkitys ei olisi mahdollinen ystävyyssuhteessa? Ahosola sanoo.

– Vaikka omaisia ei olisikaan, tilanne ei ole mitenkään toivoton. Yksinäisen kannattaa miettiä, voisiko joku läheinen ystävä olla samalla tapaa turvallinen ihminen kuin oma sukulainen.

Voisiko joku ystävä olla samalla tapaa turvallinen kuin sukulainen?

Perhepsykologi Julia Pöyhösen mukaan on tavallista, että yli 60-vuotiaat alkavat käsitellä omaa elämäänsä ja etenkin kokemiaan menetyksiä. Se on ikävaihe, jossa tehtävämme on tulla sinuiksi kokemuksiemme kanssa.

– Monesta saattaa tuntua, ettei mikään voi korvata menetettyjä rakkaita ja läheisiä sukulaissuhteita. On tärkeää työstää tärkeisiin ihmissuhteisiin liittyvää kaipausta.

Tällaisen pohdinnan avuksi Pöyhönen ehdottaa kiitollisuusharjoituksia.

– Kannattaa vaikka kirjoittaa ylös, mistä kaikesta on jo menettämissään ihmissuhteissa kiitollinen. Samalla voi selkiytyä, millaisia asioita voisi nyt lähteä etsimään elämäänsä.

Päivi Ahosola kehottaa kirjoittamaan ylös myös ajatuksia ja toiveita siitä, millä tavalla toivoo tulevansa hoivatuksi sitten kun kunto huononee.

Voi tuntua, ettei mikään korvaa menetettyjä rakkaita.

– Samalla voi pohtia, kuka ystävistä olisi sellainen, joka voisi ottaa hoivasta vastuuta. Siitä voi sopia etukäteen ja näin helpottaa vanhenemiseen liittyviä pelkoja ja yksinäisyyttä. Myös julkisten palveluiden puolelta voi halutessaan pyytää vastuuhenkilöä, joka tilanteen vaatiessa pitää huolta asioista.

Luotettavan hoitosuhteen syntyminen tai tieto siitä, että se on tarvittaessa olemassa, voi tuoda elämään suurta helpotusta ja turvallisuudentunnetta.

Jutun voi lukea kokonaisuudessaan ET-lehden numerosta 1/2020.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla