Kuinka karsitaan riitelemättä? pohtii lukijamme. Psykoterapeutti Sanna Aavaluoman mukaan
Olen aina pitänyt kodin järjestyksestä, yrittänyt siivota kaapit, vintit ja varastot niin, että niissä on vain tarpeellista tavaraa. Sellaista, jolle uskon olevan vielä käyttöä.
Turhanpäiväinen tavarapaljous ahdistaa.En halua säilyttää roinaa ajatellen, että joku, kuten aikuiset lapsemme, niitä ehkä joskus tarvitsee. Siis vanhoja suksia, kalastusvälineitä, polkupyöriä, joista saisi kuulemma varaosia vaikka lastenlasten pyöriin.
Mies raivostui: Nytkö kuolinsiivous alkoi!
Olen selittänyt miehelle, että teemme karhunpalveluksen lapsillemme, jos jätämme heille kaiken siivottavaksi, mutta mies takertuu romuihin sulkapallomailoihin ja työkaluihin eikä suostu antamaan niitä kierrätykseen.
Olen salaa vienyt jotakin roskiin. Mies raivostui, että joko meillä alkoi kuolinsiivous!
Karsija, 67
Kiitos Karsija meitä kaikkia koskettavasta kysymyksestä! Täyttyneet kaapit, vintit ja varastot kertovat pitkästä eletystä elämästä.
Monet arkiset tavarat käyvät ajan myötä turhanpäiväisiksi tai tarpeettomiksi, mutta kantavat yhä muistoja ja kokemuksia taakse jääneistä elämänvaiheista ja perheen kehitysvaiheista.
Toisen silmissä romulta tai lahonneelta näyttävään esineeseen voi liittyä kertomuksia ja mielikuvia menneistä sukupolvista, omasta historiasta tai mieleen tallentuneita hetkiä rakkaiden kanssa.
Romulta näyttävään esineeseen voi liittyä paljon muistoja.
Kenties teidänkin varastonne on pullollaan muistoja lapsuuden kalaretkistä, seurusteluaikaisista pyörän tarakalla kyydittämisistä, hiihtoretkistä tai sulkapallopeleistä, jotka päättyivät pelikaverin vakavaan sairastumiseen.
Näiden ”aarteiden” hävittäminen voi tuntua merkittävän muiston tai itsen osan kadottamiselta.
Luopuminen ja irrottautuminen edellyttävät elämän rajallisuuden hyväksymistä. Siihen kuuluu oman elämäntarinan muistelu ja työstäminen niin, että eri elämänvaiheisiin liittyvien asioiden kanssa voisi tehdä riittävän sisäisen rauhan.
Toimeen tarttuminen voi kuitenkin jännittää, pelottaa tai jopa ahdistaa.
Kuolin- tai elämänsiivoukseksi kutsuttu tavaroiden konkreettinen läpikäyminen tarjoaa myös mahdollisuuden oman mielen siivoukseen ja muistojen järjestelyyn.
Työläyden lisäksi toimeen tarttuminen voi kuitenkin jännittää, pelottaa tai jopa ahdistaa.
Komeroiden kätköistä saattaa paljastua liikuttavia tai ilahduttavia muistoja herättävien aarteiden lisäksi muistutuksia jostakin kivuliaasta, jonka haluaisi unohtaa varaston perimmäiseen nurkkaan.
Sinä lähestyt asiaa käytännöllisesti ja järkevästi ajatellen lastenne taakkaa, kun sinua ja miestäsi ei enää ole. Oletteko puhuneet ikääntymisestä yhdessä?
Järjestellä voi yksinkin, mutta yhteisen elämän aikana yhteisiin tiloihin kertyneiden tavaroiden hävittämiseen tarvitaan molemmat. Ehkä miehesi loukkaantui siitä, että hävitit salaa jotakin hänelle ehkä merkittävää.
Kenties voisitte sopia yhteistä aikaa elämänne läpi käymiseen laatikko tai komero kerrallaan. Kertokaa toisillenne löytämiinne asioihin liittyviä tarinoita ja muistelkaa niihin liittyviä tapahtumia ja hetkiä.
Ehkä mies loukkaantui siitä, että hävitit salaa jotakin hänelle ehkä merkittävää.
Kysykää lapsilta, haluavatko he säästää jotakin lapsuuteensa liittynyttä.
Monia asioita voi tallentaa myös valokuvaamalla. Jäljelle jäävät valokuvat auttavat luopumaan kuvan kohteesta. Molempien turhaksi tunnistamien asioiden kierrättäminen puhdistaa ilmaa ja tekee tilaa jollekin uudelle hyvälle.
Lähetä Sannalle kysymyksiä:
et-lehti@sanoma.com, merkitse otsikoksi Kysy Sannalta.
tai:
ET-lehti
Kysy Sannalta
PL 100
00040 Sanoma
Kysymys on julkaistu ET Terveyden numerossa 1/2023. Tilaajana voit lukea muut terveysaiheiset kysymykset täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu digilehdet.fi-palveluun.
