Minustako katkera ukko tai akka? Näin pääset irti ikävistä tunteista

Monen mielestä pahinta, mitä ihmisestä voi tulla, on katkera vanha akka tai ukko. Kukaan ei ha­lua tunnustaa olevansa sellainen, mutta katkeruuden tunne on kaikille tuttu.

Kun kohtaa epäoikeudenmukaisuutta, menetyksen tai pettymyksen, asia jää helposti kaihertamaan mieltä. Se on kuin kipeä hammas, jota ei voi olla tunnustelematta.

Ikävä kokemus voi kehittyä katkeruudeksi, jos tunteita ei pysty ottamaan vastaan.

Kukaan ei ha­lua tunnustaa olevansa katkera vanha akka tai ukko.

– Katkeroitumiseen liittyy usein kokemus vaille jäämisestä ja vertailu muihin. Jos voi heti tuoreeltaan puhua tunteistaan jonkun kanssa ja saa tukea, pettymys laimenee ja ajan myötä haalistuu. Voi vaikka huomata, että muillekin on sattunut jotain vastaavaa. Mutta jos kokee olevansa asian kanssa aivan yksin, ikäviin tunteisiin saattaa jäädä kiinni, psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija Heli Heiskanen sanoo.

Suvun perintö voi painaa

Pettymyksiä ja vääryyttä sattuu meidän kaikkien tielle aika ajoin.

Jos pystyy jotenkin korjaamaan tai oikaisemaan tilanteen tai saa muilta tukea, kokemus voi olla voimaannuttava. Jos näin ei käy, uhkana on katkeroituminen.

Alttius siihen on suurempi, jos on jo lapsuudessa oppinut tukahduttamaan ikäviä tunteita. Kotoa opituilla malleilla on siis iso merkitys.

Kotoa opituilla malleilla on iso merkitys.

Suvun perintönä on voinut tulla ylisukupolvista katkeruutta. Yli sata vuotta sitten käydyn sisällissodankin menetykset ja epäoikeudenmukaisuudet voivat vaikuttaa meissä.

Tunteet ja kokemukset, joista silloin piti vaieta, ovat monessa perheessä siirtyneet tiedostamattomana katkeruutena sukupolvelta toiselle.

Ikä voi lisätä ikäviä tunteita

Ikä voi lisätä katkeroitumisen riskiä. Mitä vanhempi olet, sitä enemmän takana on ikä­viäkin kokemuksia ja toisaalta edessä vähemmän mahdollisuuksia saada hyvitystä:

• Lapsettomuus muuttuu jossain vaiheessa peruuttamattomasti todeksi.
• Sairastumisista ei ole enää niin helppo toipua ennalleen.
• Lapset eivät ehkä käy katsomassa, jolloin yksinäisyys vaivaa.

Katkeruus on myrkkyä myös myös fyysiselle terveydelle.

Tutkimusten mukaan se altistaa masennukselle, aiheuttaa stressiä, nostaa verenpainetta ja kasvattaa sydänsairauksien riskiä. Sitä siis todellakin kannattaa työstää ainakin lievemmäksi.

Askel kerrallaan eroon katkeruudesta

Ensimmäinen askel on tunnistaa oma taipumuksensa. Jos katkeroituminen on jo lapsena omaksuttu tapa reagoida ikäviin tilanteisiin, sitä voi olla vaikea huomata itsessään.

– Voi kuulostella, ajatteleeko ja tunteeko usein vihan ja pettymyksen tunteita, jotka kalvavat, vaikka tapahtumista on jo aikaa. Hyvä tapa tunnistaa oma katkeruutensa on kysyä läheisiltä, ovatko he huomanneet sellaista taipumusta, Heiskanen neuvoo.

Persoonallisuus vaikuttaa siihen, kuinka helposti jää rypemään kärsimässään vääryydessä.

Ikävässä tilanteessa optimisti ajattelee, että tämäpä olikin nyt tosi kurja juttu, mutta jotain parempaa on varmasti edessä.

Pessimistin on vaikea nähdä tunnelin päässä valoa.

Taipumus optimismiin tai pessimismiin on synnynnäistä. Temperamentti ei kuitenkaan ole kiveen hakattu asia, johon ei voisi vaikuttaa.

– Ratkaisukeskeistä ajattelutapaa on mahdollista opetella. Katkeroitumiselta suojaa myös toiveikas ymmärrys siitä, ettei menneisyys ole tulevaisuuden tae. Vaikka minulle on tapahtunut ikäviä asioita, voin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että jatkossa niin ei kävisi, Heiskanen sanoo.

Heiskanen neuvoo tietoisesti keskittymään siihen, mikä on vielä mahdollista ja hyvin:

• Tekemään päivittäin asioita, joista nauttii.
• Pitämään yhteyttä ystäviin.
• Hakeutumaan ihmisten pariin, jotta ei jää yksin hautomaan murheita.

Jutun voi lukea kokonaan ET-lehden numerosta 3/2024. Tilaajana voit lukea sen täältä. Jos et vielä ole tilaaja, tutustu Digilehdet.fi-palveluun.