Katkeruuden tunne voi aiheuttaa jopa fyysisiä vaivoja. Kun on valmis päästämään irti kuormittavista ajatuksista, jää tilaa hyvinvoinnille.
Miksi aina minulle käy näin? Enkö minäkin olisi ansainnut saman kuin nuo toiset?
Katkeruus on sukua monelle ikävälle tunteelle.
– Samaan kimppuun sekoittuu usein esimerkiksi pettymystä, vihaa, kateutta tai katumusta. Katkeruutta voisi luonnehtia pitkäaikaiseksi juuttumiseksi myrkyllisiin ajatuksiin ja oloon, sanoo Heli Heiskanen, joka on psykologi, kouluttaja ja tietokirjailija.
Pieniä puroja
Katkeroitumisen taustalla voi olla yhdistelmä todellisia pieniä tai suuria vastoinkäymisiä ja pessimistisyyteen taipuvaista luonteenlaatua.
Katkeruuteen voi vähitellen johtaa esimerkiksi kokemus pitkäaikaisesta epäreilusta kohtelusta työssä tai yksityiselämässä.
Toisaalta alkusysäyksenä saattaa toimia jokin yksittäinen vaikea tapahtuma kuten ero, läheisen kuolema tai vakava sairastuminen.
Joskus yksi iso tapahtuma riittää katkeroitumiseen.
– Kuitenkin jotkut meistä kestävät hirvittäviä menetyksiä katkeroitumatta. Ratkaisevaa onkin, miten vaikeuksiin ja kipeisiin tunteisiin suhtautuu: pyrkiikö niitä käsittelemään vai patoaako sisälleen, Heli Heiskanen sanoo.
Lapsuuden jäljet
Toisinaan katkeruuden juuret voivat piillä syvällä lapsuudenperheen tai suvun ilmapiirissä. Silloin ihminen on omaksunut mallin katkerasta elämänasenteesta jo lapsuudessa, jolloin se tuntuu suorastaan luonnolliselta.
Katkeruus ruokkii itseään. Kun asioita katselee valmiiksi kielteisen tunnetilan vallassa, huomaa helposti uusia pettymyksen ja kateuden aiheita.
On helppo huomata aina vain uusia kielteisiä asioita.
On yksinkertaisempaa selittää omaa pahaa oloa elämän epäreiluudella kuin miettiä, olisiko omassa ajattelussa syytä muuttaa jotakin.
Mitä pidempään katkeruus on jatkunut, sitä tiiviimmin se on kietoutunut osaksi koko olemista sekä tapaa asennoitua maailmaan ja ihmisiin.
Elämänlaatu kärsii
Olipa taustalla millaisia syitä hyvänsä, katkeruus vaikuttaa elämänlaatua heikentävästi. Arjen hyvistä puolista ei pysty nauttimaan jatkuvan negatiivisuuden vuoksi, ja ihmissuhteet kärsivät.
Jopa fyysinen terveys voi heikentyä.
– Jatkuva stressitila kuormittaa elimistöä. Kivut ja erilaiset kehon jännitystilat lisääntyvät, Heli Heiskanen sanoo.
Eteenpäin vievä voima katkeruus on ainoastaan, jos siihen havahtuu ja on valmis kääntämään suunnan kohti henkistä kasvua.
Koskaan ei ole myöhäistä vaihtaa suuntaa.
Heiskasen rohkaiseva viesti on, ettei milloinkaan ole myöhäistä päästää irti katkeruudesta. Se on mahdollista jopa vuosikymmenien jälkeen ja iästä riippumatta. Urakka ei kuitenkaan ole välttämättä helppo tai nopea.
– Ensimmäinen askel on ongelman tunnistaminen ja tunnustaminen. Joltakulta läheiseltä voi vaikka kysyä avoimesti, olenko minä mielestäsi katkera ihminen. Muut saattavat huomata tämän paremmin kuin itse.
Halun päästä eteenpäin on joka tapauksessa tultava itsestä. Toisten hyvää tarkoittavat kehotukset unohtaa menneet eivät johda muutokseen.
Ammattilainen avuksi
Keskusteluapu voi antaa alkuvauhtia katkeruudesta irrottautumisessa, ja jo tapaaminen tai kaksi ammattilaisen kanssa saattaa riittää. Paljon pysyy tekemään myös omatoimisesti.
– Kun on tunnistanut katkeruuden taustalla olevia tunteita ja ajatuksia, niitä voi käsitellä monin keinoin: kirjoittamalla, puhumalla läheisille tai vaikka ihan itkemällä, sanoo Heiskanen.
– Tämän jälkeen voi tietoisesti alkaa harjoitella myönteistä ajattelua ja kiitollisuutta. Jokaisen elämässä on hyviä asioita. Ne pitää vain huomata, ikään kuin asettaa myönteiset lasit silmille.
Laita myönteiset lasit silmille.
Ajatustyön lisäksi auttaa konkreettinen tekeminen. Arkeen kannattaa lisätä kaikkea sitä, mistä nauttii, olipa oma juttu sitten liikunta, taide, luonnon tarkkaileminen tai jokin muu.
Myös henkistä kasvua käsittelevä kirjallisuus, verkkokurssit ja muut materiaalit voivat viedä eteenpäin.
Anna anteeksi
Voi myös olla tarpeen antaa anteeksi itseä menneisyydessä huonosti kohdelleelle ihmiselle. Se, että antaa anteeksi ei tarkoita, että hyväksyisi toisen ihmisen väärän teon.
Joskus taas anteeksi pitää antaa itselleen, jos katkeruus on saanut alkunsa omasta virheestä tai epäonnistuneesta valinnasta.
Kun katkeruus alkaa hellittää, elämä saattaa muuttua monin tavoin paremmaksi.
– Ihmiset kuvailevat, että taakka putoaa yltä sekä henkisesti että fyysisesti. Värit palaavat maailmaan tai aurinko tulee esiin pilvien takaa. Tunteessa on paljon samaa kuin masennuksesta toipumisessa.
Värit palaavat maailmaan.
Myös erilaiset kivut saattavat hellittää. Esiin nousevat arjen pienet ilot, kuten hyvä kahvi tai kaunis musiikkikappale. Katkeruudesta vapautunut pystyy olemaan ihmissuhteissa aiempaa empaattisempi.
Heli Heiskanen kannustaa katkeruutta itsessään huomaavia tarttumaan asiaan ja yrittämään muutosta.
– Emme pysty muuttamaan menneisyyden tapahtumia, mutta niistä on lupa päästää irti.
Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 3/2022.
3 x Irti katkeruudesta
- Elämä ei ole sataprosenttisen huonoa tai hyvää. On pitkälti kiinni omasta näkökulmasta, kumpiin asioihin kiinnittää huomionsa.
- Puhumisen lisäksi kirjoittaminen on hyvä keino käydä läpi oman elämän kipeitä tapahtumia ja niiden herättämiä tunteita.
- Henkisestä kasvusta on kirjoitettu paljon laadukkaita teoksia. Myös erilaiset kurssit auttavat asioiden käsittelemisessä.
Ei ehkä tarvitse antaa, mutta kannattaa antaa. Olen kuullut ihmisten antaneen anteeksi todella kamalia asioita, kuten läheisen murha ja hyväksikäyttö. Kaikesta taakasta voi vapautua. Yleensä tarvitsemme avuksi voimaa Taivaan Isältä. Sitä voi kuka tahansa pyytää, missä tahansa tilanteessa ja kahleet katkeavat.
Jos on joutunut vakavien väärinkäytösten kohteeksi, ei tarvitse antaa anteeksi, mutta kannattaa jättää asia taakse kostoa miettimättä. Ajatuksena kosto voisi olla juuri se no noseleeraus ja selän kääntäminen heti kun mahdollista.
