Aika eläkeiästä eteenpäin on merkittävä elämänvaihe. Seniorikouluttaja ja psykoterapeutti Marjatta Grahn kertoo, miten siihen voi valmistautua.
1. Etsi itsellesi esikuvia
Kiinnostu vanhemmista ihmisistä. Katsele ympärillesi. Mikä vanhoissa koskettaa sinua? Entä mitä toivot, että sinusta välittyisi niille, jotka sinut näkevät?
Ala kuvitella ja suunnitella omaa vanhenemistasi. Minkälainen vanha ihminen haluat olla?
2. Seuraa aikaasi
Kun pidät itsesi ajan tasalla, et syrjäänny. Lue lehtiä, seuraa uutisia ja ajankohtaisohjelmia.
Voit myös osallistua keskusteluihin nuorempien kanssa – siten pääset perille tämän hetken puheenaiheista.
3. Etsi sanoja itsellesi
On tärkeää lukea kirjoja, jotka sanottavat omia kokemuksiasi. Silloin et jää niiden kanssa yksin.
Myös huumori huojentaa. Esimerkiksi Eeva Kilven teokset Rajattomuuden aika ja aforismikokoelma Kuolinsiivous ilmaisevat hyvin sitä hämmennystä, joka meidät valtaa kun muutumme.
”-- minun täytyy hoitaa tämä vanhus, jossa asustan ja jonka etenevään haurastumiseen olen sidottu kuin rapistuvaan yksiöön.” (Kuolinsiivous, 2012)
Meissä on iätön tarkkaileva minä, vanhus, nuori ja lapsi.
4. Tutustu muuttuvaan ulkonäköösi
...ja opi pitämään siitä. Ulkonäön muokkaamista ei tarvita. Älä säikähdä muutoksia – ja kun kuitenkin säikähdät, katso peiliin ja näe kuvasi hyväksi. Muista, miten murrosikäisenä katsoit peiliin ja aloit etsiä uutta nuoren naisen tai nuoren miehen olemustasi.
5. Vanhenemista ei tarvitse peitellä
Vaateta itsesi kuitenkin niin, ettet tunne hankaluutta tai häpeää ulkoisesta olemuksestasi, jotta siitä ei tulisi estettä vuorovaikutukselle. Kun voit olla huolitellusti huoleton ulkonäkösi suhteen, saat itseluottamusta ja olet vapaa kohtaamisiin.
Joka tapauksessa edustat vanhaa ihmistä. Mieti: minkälainen vanhuuden edustaja olet?
6. Säilytä kiinnostuksesi
Pysy uteliaana loppuun asti. Ole kiinnostunut sukupolvien ketjusta ja sukusi nuorimmistakin jäsenistä.
Vähät siitä, että iho rypistyy, mutta entäpä se kropan ja aivojen rapistuminen? Vaikka kuinka treenaisit molempia, sairaudet lopulta ottavat niskalenkin ajan kanssa. Siinä kun pyristelet vastaan, eivät uutisetkaan aina kiinnosta, muusta elämänmenosta puhumattakaan. Kun vielä oma ikäpolvi koko ajan lakoaa pienemmäksi ympäriltä, niin siinähän yrität pitää korkeajännitettä omassa elämässäsi yllä ja uskoa, että onpa onnellinen ja seesteinen vanhuus.
Verrattuna aikaisempaan elämääni en näe kovin paljon hyviä asioita vanhenemisessa. Kuitenkaan en omasta mielestäni ole masentunut vaan vain tosiasiat hyväksyvä.
Miten voi valmistautua siihen että kroppa rapistuu?. Kasvot rypistyvät, rinnat roikkuu ja Tena tulee tutuksi. Ei niin mitenkään, ei onnistu ainakaan minulta. Olen siihen alistunut mutta en sitä hyväksy. Minun sisälläni, vanhuksen ruumiissa asuu nuoren naisen sielu. Mitäs hyviä asioita sinä näet vanhenemisessa?
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
